Sinun kanssasi toinen universumi.
Tässä ja nyt
on hetkellinen ajan määre,
joka saa minut uskomaan että kuulun tänne.
Yksin,
aikamme ulkopuolella,
kaikki on selvempää mutta sekavampaa.
Tajuntani hapuillessa kauan sitten kadonnutta totuutta,
suurempaa käsitetttä jolla ei ole minuutta tässä maailmassa.
Indigon värejä joita on tuhansia,
joihin en pääse käsiksi.
Tajuntani huutaessa tuskaisena kahtaalle revittynä
tietämättömänä,
omasta alkuperästään,
universumista ja
ajasta joka ei vain ole määre.
Tässä ja nyt
on hetkellinen ajan määre,
joka saa minut uskomaan että kuulun tänne.
Yksin,
aikamme ulkopuolella,
kaikki on selvempää mutta sekavampaa.
Tajuntani hapuillessa kauan sitten kadonnutta totuutta,
suurempaa käsitetttä jolla ei ole minuutta tässä maailmassa.
Indigon värejä joita on tuhansia,
joihin en pääse käsiksi.
Tajuntani huutaessa tuskaisena kahtaalle revittynä
tietämättömänä,
omasta alkuperästään,
universumista ja
ajasta joka ei vain ole määre.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ulkoisen ja sisäisen
välinen silta
olemme toisillemme
väri on valintamme
safiirin sävy
yhteinen totuudelle
rakkaus ei sitä sulje
toisiltamme
tasa-arvoista sanoisin : )(:
en uhkaa, vie päämäärääsi
alkuperääsi siihen
"leikkaan ja liitän"
tajuntasi kauneuden
Jaksaisitko todella,
jokaisen sinertävän värin
jota ihailisin.
Jokaisen vivahteeseen johon pukeutuisin,
joka ei kantaisi sinun universumisi värejä.
Onko minulla edes oikeus kysyä,
pyytää,
kurottamaan kanssani eri suuntaan.
Onko minulla oikeus asettaa ajatukseni juovaksi
välillemme,
tahraamaan meidät.
Pitäisikö kahden kärsiä
yhden edestä?
Pitäisikö minun edes kysyä itseltäni näitä
pettäviä ajatuksia,
joita ilman en ole aivan kokonainen,
kun taas sinä olet.
Riittääkö se sinulle?
Kelpaanko,
vaikka en olekkaan aivan kokonainen,
täydellinen?
Jospa onkin vain ykseys,
jossa kärsimys ei ravintoa itselleen saa.
Ulkoisen ja sisäisen kynnyksellä.