Tänään ajattelin katsella miltä se myrsky näyttää metsäneläinten kannalta. Menin metsään kohtalaisen kauas ja kiertelin siellä niin kuusikoissa kuin hongikoissa.
Oli kumma suorastaan epätodellinen tuntu kun myrsky piti aika metakkaa. Oksia katkeili ja joitain puitakin kaatui. Väliin pysähdyin odottamaan kun lähella oli suuri puu josta ei tiennyt milloin kaatuu eikä uskaltanut ohittaa pahimman puuskan aikana.
Ei metsä niin vaarallinen ole myrskyllä jos hiemankin tuntee kuinka myrsky ja puut käyttäytyy. Yritän aina myrskyllä päästä metsään. Ukkosella taas yritän olla poissa.
Onko muita tällaisia myrsyhulluja vai olenko ainoa jonka myrskyinen metsä on kietonut henkisesti.
En muuten ollut ainoa joita siellä poluilla oli, ihmekyllä. Joltain kysyin onko eksyksissä vai miksi on siellä. Sanoivat nauttivansa myrskyisestä metsästä.
Oli kumma suorastaan epätodellinen tuntu kun myrsky piti aika metakkaa. Oksia katkeili ja joitain puitakin kaatui. Väliin pysähdyin odottamaan kun lähella oli suuri puu josta ei tiennyt milloin kaatuu eikä uskaltanut ohittaa pahimman puuskan aikana.
Ei metsä niin vaarallinen ole myrskyllä jos hiemankin tuntee kuinka myrsky ja puut käyttäytyy. Yritän aina myrskyllä päästä metsään. Ukkosella taas yritän olla poissa.
Onko muita tällaisia myrsyhulluja vai olenko ainoa jonka myrskyinen metsä on kietonut henkisesti.
En muuten ollut ainoa joita siellä poluilla oli, ihmekyllä. Joltain kysyin onko eksyksissä vai miksi on siellä. Sanoivat nauttivansa myrskyisestä metsästä.
Vastaukset 50
Vanhimmat
täähän on aivan seko kun tuollaista tekee.........hän on jo vaarallinen itselleen............eikun pakkohoitoon
Päinvastoin, myrskyävä metsä on erittäin voimaannuttava, jos sinne ylipäätään hoksaa tai uskaltaa mennä myrskyllä. Metsän tuoksu ja tuulen humina puissa on eritääin rauhoittava elementti. Itse en uskaltaisi ainakaan yksin mennä kauas myrsyävään metsään. Yksinkertaisesti jo siitä syystä et en osaisi sieltä pois. Suunnistajantaidot ovat melko olemattomat, ympäri pyrähtää niin ei tiedä mistä päin on tullut :-). Mut muutoin tykkään metsästä, satoi tai paistoi.
siinnä toinen itsetuhoinen
No jos myrskyävä metsä katsotaan itsetuhoisuudeksi niin sanoisin jotta Lisää ja Enemmän sitä tuhoa toivoisin :-).
Tänne osaat suunistaaa erittäin hyvin ja aina löydät muori,lenkille vaan,satoi tai paistoi!
Metsästä löutyy rauha ja hiljaisuus,oikein sielu lepää
Niin löytyy,mutta t
nyt oli kysymys myrskystä metsässä,ei eilisessä myrskyssä ollut metsässä hiljaisuus,ei rauha.
Ymmärrän -ra. vaikka metsässä myrskyää, sisällesi voit saada siitä tyyneyden ja rauhan, siis luonnosta ja luonnonvoimista. Myös ukkosesta ja kaatosateesta.
Ja kaatuneen puun alla voi ikuinenkin lepo saapua...
En osaa myrskystä nauttia, valtavat tuhot vaan saa aikaan.
Sähköt oli poikki yli 10-tuntia, siinä oli lanttu- ja porkkanalaatikot syötävä kylmänä.
Minulla on aina olleet nuo ääri-ilmiöt jotenkin henkisesti sopivia. Talvella menen metsään joskus kun on oikein hirmu pakkanen. Samoin kaatosatella, pimeällä, ja kesällä kovalla helteellä. Siis tietenkin vapaa-aikanani.
Tiedän noiden kaikkien olevan monille kärsimys, mutta jos väitää pitävänsä vain sellaisesta josta on yhteiskunnassa vähiten haittaa niin onko se todella rehellinen mielipide. Mielestäni siinnä vain etsii ihmisten hyväksymistä.
Minä nautin myrskystä järvellä ja menen veneellä silloin kun ei muut mene. Heikkoja jäitä varon, koska niillä liikkuminen on typeryyttä.
Ulkotöitä olen joutunut tekemään kaikilla säillä ja jotunut raivaamaan myrskyn tuhoamaa metsää ja se on todella vaarallista. Uhkarohkeus siinnä on kuoleman etsimistä.
En minä ole iloinen minkään sään ihmisille tekemistä vaikeuksista vaikka koen jonkinlaista henkistä lepoa poikkeusoloissa.
Olen myös ollut joskus pelastamassa ihmisiä ankarissa oloissa. tiedän kyllä hankaluudet ja vaarat mitä sää voi tehdä.
Ukkonen on mielestäni kaikkein pahin.
Jotkut on luotu toimimaan poikkeusoloissa, toisista siihen ei ole milloinkaan. Joskus johtunee myös siitä, et jos on tahtomattaankin joutunut olemaan "poikkeuoloissa" vaikeissa oloissa, ei saa tyydytystä tavallisesta elämästä vaan kaipaa "äärioloja", en väitä että just esim. sinä vaan moni muu.
Siin ois ollut puulämmitteinen uuni paikallaan.
Siis kommentti oli tuolle Kake-singersille.
No kyllähän minä olen aika poikkeusoloissa toiminut suuren osan elämää. Koulumatkat oli hyvin pitkät ja tiet talvella auraamatta. Koti hyvin kylmillä seuduilla joten -40 ei ollut mitenkään harvinainen sää.
Heti koulun 14v jälkeen maataloon rengiksi aivan miesten töihin, metsään ja navetalle. Ulkotöitä lähes aina keli kuin keli. Metsätöissä eväätkin syötävä nuotiolla ja vaikka pakkanen oli josku kova niin se ei vaikuttanut työhän vaan ne tehtiin aina.
En minä valita sillä pidän ulkotöistä ja myös raskaista. Nyt terveys on mennyt monelta puolelta joten raskaimmat työt on ohi. Työ on lähinnä harrastelua ja pienen ipanan kanssa oloa.
No aika aikaansa kutakin :-). Semmonen se on ihmisen elämänkaari..................
Tiedetään. Joku kirjoitti...Hänestä ei kuulu...et ole ainoa, joka tekee ko. asiat...
Siinä on Ikimuori kyllä oikeassa, mutta eipä niitä kerrostaloasunnossa ole.
No eipäs ole kerrostaloasunnossa eikä joka mökissäkään. Mutta näköjään saisi olla. Varsinkin jos nämä sähköjä katkovat myrskyt lisääntyvät.
Kovaa elämää olet saanut elää,ja sitten vielä syöpä siihen päälle.Elämä ei ole oikeudenmukaista.
ihmettelen sitä miten on mies säilynyt noin positiivisena asenteiltaan, nyt ymmärrän miksi hän ei vähästä hätkähdä tälläkään palstalla, psykologisesti kiinnostava tapaus
Korri on niin hauska heh heh heh,taas olen niin iloinen ja nauran kippurassa.
Syvästi pahoittelen, että häirikkö tuli. Me syöpäpotilaat osaamme selviytyä ja ajatella maalaisjärjellämme. Silti elämä jatkuu, lämpimät halit, rakkaat syöpäpotilaat! Kirjottakaa! Koska elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Tuo on totta. Häirikkö tuli taas häiritsemään.
-ra?
Nyt saisi riittää myrskyt tältä talvelta, pihalla kaatui 1 iso puu ja toinen pienempi, onneksi ei osunut talon kattoon.
Naapurit tulivat auttamaan sahailussa, polttopuuksi puu meni. Tänäänkin vielä mies menee sahailemaan pihamaalle sitä puuta.
En pidä tuulesta.
Enään puusta ei ole vaaraa, niin hyvin se saatiin pieniin osiin. Kova homma oli 1 puussa, kiitän avuliaita ja osaavia naapureitamme vielä paremmin uutena vuotena.
Tuollaisen tuulen kaataman ja varsinkin jos on jäänyt konkeloon, niin sahaaminen voi olla joskus aika vaaarallista.
Niin en minäkään toivo tuollaisia myrskyjä jotka tekee vahinkoa.
Onneksi myrsky on laantunut,vaikka sisältä katsottuna upea onkin
Parikymmentä tuhatta taloutta vielä ilman sähköä.
Saa nähdä millaiset pommitukset aattona tuikkivat,Asun metsän reunalla ja sieltä pommittavat
Aha sota tulossa,ryssätkö sielä metsässä nyt on? Millon rosis,ennen vai jälkeen pommitusten?
Etkö seuraa uutisia. Karjalan takaisinvaltaus aloitettu ja iivanan desantit siellä hilluu
onko suomi sodassa voi kauheaa minne minä pakenen lahden heti ruotsiin
pommittelivat jo eilen ensimmäiset paukut
Ne on tulossa Kannakselta pommitusreissulta ja oli jäänyt joku ylimääräinen pommi joita nyt heittelee sinne Eiraan
miten kävi, oliko kova pommitus aattona? pelkääkö teidän kissa, yleensähän koirat ja kissat ovat kauhuissaan jymäyksistä?
pommitus meni pieleen kun ilmatorjunta ampui iivanan koneen alas
Sotaveteraanit varmaan tykkäävät pommeista,
no ei varmaankaan! Etpä taida olla mikään 'muori'-ikäinen jos tuollaista kirjoitat.
Sotaveteraanin ja rintamalotan lapsena tuntui pahalta lukea lauseesi, kun on kuullut edes vähän heidän kokemuksiaan ja nähnyt niiden vaikutukset vielä nykyäänkin elämään.
Isäni, sotaveteraani, näki kauheita painajaisunia sota- ja rintama-ajoiltaan, kun joutui ohitusleikkaukseen.
Pitkään ohitusleikkauksen jälkeen joka kerta, kun hän sairastui vakavasti, nuo painajaiset palasivat...
Että ne asiat tulevat vielä yli 60 vuoden jälkeen painajaisiin, auttaa ehkä ymmärtämään että kukaan sodan kokenut ei takuulla "tykkää" mistään sotaan liittyvistä asioista tai tappamisesta.
No sitähän juuri tarkoitin mutta et älynnyt kommenttiani.
Uskoisin, että sotaveteraanit ovat saaneet pommeista tarpeekseen.
Juu mut sarkasmi on keksitty you know.
Samaa mieltä.Veteraaneille vain paukutus oli elämästä ja kuolemasta pommitukset.Minun ikkunani takana on vallihaudat ja sieltä on taisteltu tosissaan.
Mieti vähän mitä kirjottelet,taas loukkasit ja pahasti.Sun huumorin tajus ei sovi tänne,loukkaat ja pahoitat monen syöpäpotilaan mieltä.Mieti sitä IkiMuoria.Anteeksi voi aina pyttä,mutta osaatko sinä sen taidon? Nyt olis aika kirjoittaa se sana.
Miksi IkiMuoria pitää miettiä? Anteeksipyynnön taito on jalo taito mutta oikeassa kohdin.
Mitä mahtaa kuulua Pete-J:lle? Hänestä ei ole kuulunut mitään moneen päivään.
Sitä minäkin kysyin häneltä, hänen omassa ketjussaan.
On poistanut koirankin kuvan profiilistaan.
Kurkattiin hänen profiiliinsa. Viimeisin kirjoitus oli 25.12... Lämpimät halit hänelle ja hänen läheisilleen!
Tänään on mahdollista katsella eteläsuomessa jälleen myrskyä.
Toivon ettei tule myrskyvahinkoja ja ihmisiltä ei mene sähköt pitkäksi ajaksi, on kurjaa kun talo kylmenee.