Hullu, masentunut, vai add?!

Jatkan...

Päällisin puolin minulla menee hyvin. Olen menestynyt elämässäni, saanut opiskella sitä mitä haluan, päässyt jatko-opintoihin, minulla on vakituinen työ.. Elämänmuutos pelottaa, muutan uudelle paikkakunnalle ja aloitan opiskelut, tutustun uusiin ihmisiin pakostakin... Olen todella tarkka asioissani, maksan laskut ajallaan ja pidän huolta asioistani. Kuitenkin esim. asuntoni on kaaos, jossa tavaroille on olemassa paikat, mutta kaikki vaeltelevat ympäriinsä, enkä edes itse näe tätä kaaosta.. Muutto on minulle aivan kamalaa sekasortoa pään sisällä, kun kaikki tavarat menevät sekaisin enkä tiedä missä mikäkin esine on. Päivien aikataulutus ahdistaa minua. Jos minulla on esim. työpäivän jälkeen ollut jokin meno tiettyyn kellonaikaan, ahdistaa tuo meno minua koko päivän ja lasken tunteja siihen..usein perun menon, sillä se vie muka liikaa aikaa omasta olemisestani. Lähden hyvin innokkaasti mukaan uusiin harrastuksiin, mutta yleensä menetän innostukseni todella nopeasti ja lopetan harrastuksen tekosyiden nojalla. Jännitän mm. lääkäri- ja kampaajakäyntejä, joskus kaupassa ja lenkillä käyntikin saattaa tuntua ahdistavalta sillä pelkään törmääväni tuttuihin ihmisiin. Nautin yksinolosta, saatan kuluttaa aikaa katsellen ulos ikkunasta ja miettien asioita…sängyssä loikoillessa ja kattoa katsellessa saattaa kulua äkkiä muutama tuntikin.. Kotityöt ja pakolliset tekemiset ovat minulle äärimmäisen raskaita, saattaa mennä parikin tuntia suunnitellessa tiskaamista, joka on vartissa sitten ohi kun siihen vihdoin pääsee käsiksi. Minulla on pakko-oireita, olen esim. purrut kynsiäni monta vuotta ja huomaan paikalla ollessani tekeväni esim. varpaallani tietynlaista liikekuviota tai naputtavani sormillani jotain rytmiä. Minun on vaikeaa istua paikallani rauhassa.

Kärsivällisyyteni on todella heikko ja hermot palavat helposti. Tämäkin on alkanut vaikeuttaa ihmissuhteitani.. Minun on vaikeaa sietää liiallista hälinää, melua ja liikettä ympärilläni..ne ahdistavat minua kovasti, saatan suutahtaa ja hermostua asiasta ja sen jälkeen katua sanomisiani itkuisin tuntein. Olen yrittänyt joitakin kertoja selittää läheisilleni, etten voi reaktioilleni mitään enkä tarkoita mitään pahaa, mutta onhan sitä vaikeaa ymmärtää… Usein pakenen vaikeita tilanteita vetäytymällä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Minulla on uniongelmia, en voi nukahtaa jos ympärillä on jotain ärsykkeitä, valoa, ääntä tai joku nukkuu vieressäni. Nukkumaan mennessäni ajatukset pyörivät päässäni ja minun on vaikeaa alkaa nukkua..
Muutamalle ystävälleni olen kertonut tuntemuksistani ja ailahtelevaisuudestani, he ovat sanoneet minun olevan selvästi masentunut. Itse en kuitenkaan ehkä koe olevani masentunut..minulla menee kuitenkin elämässäni hyvin, kaikesta huolimatta.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun. Tämä helpotti minua paljon. Mitä mieltä olet? Olenko hullu, masentunut vai voisiko minulla olla add? Mitä minun kannattaisi tehdä, jotta tuntisin oloni helpommaksi ja selväjärkisemmäksi, jotta ymmärtäisin itse itseäni?

Sen verran luin, että tunnistin itseni ja add oireistoni sinun tekstistäsi. kukaan ei tietenkään voi sanoa onko sinulla add tai adhd, sillä diagnoosiin vaaditaan suhteellisen pitkät tutkimukset (ja se lääkärin ammatti)

mielestäsi sinun kannattaisi käydä juttelemassa asiasta lääkärin tai vaikka psykologin kanssa. molemmat voivat lähettää jatkotutkimuksiin. Tuo on varmasti halvin tie, joskin myös aikaa vievin. Koska kerroit opiskelualasi, julkean ehdottaa, että kääntyisit YTHS:än puoleen, sitä kautta minä pääsin tutkimuksiin. Koskaan ei ole liian myöhäistä! minäkin sain diagnoosin vasta aikuisena, mutta hyvä että edes nyt. Elämä on paljon laadukkaampaa entiseen verrattuna.

Itseäni helpotti tutkimusten alkaminen ja sitten lopulta lääkityskin. Ymmärrys itseäni kohtaan nousi kohisten, kun yhtäkkiä oivalsin sen miten paljon minulla oli ollut aina add oireita ja miten olin määritellyt itseni niiden oireiden kautta enkä sen mukaan mitä ns. parhaimmillani olen. Tuo prosessi jatkuu edelleen ja koko ajan tunnen itseni enemmän ehjäksi.

Voit toki olla masentuntukin. Masennuksessa on paljon samaa oireistoa, mutta myös adhd/add voi johtaa masentuneeseen olotilaan ja masentaviin hetkiin. Tästäkin syystä kehottaisin sinua hakeutumaan oireidesi kanssa tutkimuksiin, sillä olipa niiden syynä mikä tahansa, varmasti hyödyt niistä. masennuksenkin mahdollisuutta varmasti pohditaan tutkimuksissa. Toinen vanhempani oli täysin varma, että olen vain masentunut, mutt psyakitri sitten joskus sanoi minulle, että rohekenen epäillä vanhempasi diagnoosia, että ihan et täytä masentuneen ihmisen profiilia. Eikä minusta itsestänikään siltä tuntunut. Ehkä eniten masensi se, että tuo vanhempani koko ajan toitotti minulle, että "olet masentunut", "olet masentunut", "oletko oikeasti varma ettet ole masentunut" "minä luulen, että olet masentunut" :DD Helpotti sitten, kun psykiatri tokaisi, että et ainakaan masentuneen profiiliin taida sopia, että voit unohtaa ainakin sen homman.

Kuulostaa tosi tutulta, et ole yksin. :) Olen siis 23-vuotias mies, mutta en ole tähän päivään mennessä oikeastaan tiedostanut, että minuun nuo add:n oireet osuu. Luettuani tekstisi vasta heräsin koko ajatukseen. Ongelmia noista ominaisuuksista on ollut koko ikäni näin jälkeenpäin ajatellen, erityisesti koulussa. Otin siis aiheesta hieman selvää ja luin myös tämän palstan tarinoita:

Mielestäni add & adhd ovat vain leimoja ominaisuuksille, joista ei oikeastaan tiedetä, mitä ne ovat. Kyse ei ole häiriöstä aivoissa, vaan erilaisesta ajattelutavasta. Add on poikkeuksellisen älykäs ja luova, mutta usein väärin ymmärretty. Koulussa opetetaan tietyllä muotilla, joka ei ole kaikista ideaalein menetelmä. Add ajattelee yleisesti ennemminkin kuvien kuin sanojen kautta. On siis tärkeää, että heitä ohjataan löytämään itselleen sopivat menetelmät. Muuten lopputuloksena on usein turhautumista.

Kun äidinkielen tunnilla piti kirjoittaa aine, jo tehtäväpaperin näkeminen toi päähän tuhat ajatusta, eikä koko hommasta tullut mitään. Tein sitten kotona kuluttaen paljon enemmän aikaa kuin tunnilla olisi mennyt. Ajattelin vain, että kaikilla muilla sujuu helposti, mutta ei minulla. Ja kun tämä ajatus tarttui vähän joka asiaan, niin selvähän se oli, että itsetunto ei ollut korkealla. Kuitenkin olin suorastaan nero niissä asioissa, jotka minua kiinnostivat, mutta vähättelin kuitenkin itseäni. Add on myös erityisen herkkä aistimaan ympäristöään: tietoa tulee joka suunnasta ja siksi tunteet saattavat ailahdella, jos ottaa kaikki energiat vastaan. Esim. TV:n, kännykän, tietokoneen & muiden ihmisten energiat voivat "rikkoa" energioitasi. Lopputuloksena on esim. pää täynnä ajatuksia (ei omiasi), ahdistusta, itsensä tuomitsemista...

No kuitenkin, pystyn samaistumaan sinuun tosi paljon, eli listaanpa asioita, joista on ollut itselleni hyötyä:

- Kyseenalaista kaikki, mitä olet elämässäsi oppinut. Mitkä ajatukset/uskomukset sopivat sinulle/ovat sinun omiasi ja mitkä ovat tulleet muilta/yhteiskunnasta, eivätkä täten kuulu sinun totuuteesi.

- Älä tuomitse ja arvostele itseäsi, se on vielä pahempaa kuin muiden arvostelu. Todellinen olemuksesi ei ikinä arvostelisi sinua, vain mielesi voi tehdä niin. Olet täydellinen juuri nyt, sinulla on kaikki tarvittava. :)

- Onnellisuus ei tule kärsimällä: jos katsot peiliin ja odotat heijastuksen hymyilevän, on sinun itse hymyiltävä ensin. Kaikilla on kuitenkin huonoja päiviä, silloin pitää vain kertoa itselleen: tämä on hyväksi, kehityn vahvemmaksi... :)

- Opettele kehumaan itseäsi ja olemaan kiitollinen kaikesta. Oikeasti sinulla menee tosi hyvin. Ihan pienistäkin asioista voit sanoa itsellesi: hyvä minä.

- Rakasta itseäsi, sillä et voi antaa muille sellaista, jota sinulla ei ole. Et ole koskaan yksin, sinua rakastetaan äärettömän paljon, vaikka et sitä tiedostaisikaan.

- Tee parhaasi mukaan niitä asioita, jotka sinua eniten innostavat. Kun olet "väärällä" polulla, joudut tekemään paljon enemmän töitä kuin sinulle luonnollisella polulla. Väärässä polussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, sen tarkoitus on opettaa sinua, mikä oikeasti on sinulle luonnollista. Jos innostuksesi on esim. jättää työsi, mutta sinulla on uskomus, että siitä koituisi sinulle vahinkoa, niin kunnioita tätä uskomusta. Vuorelta ei kannata hypätä, ellet ole varma, että sinulla on laskuvarjo.

- Maadoitus on erittäin tärkeää: luonnossa liikkuminen, yleensäkin liikunta ja venytteleminen, ruokailu maadoittaa myös. Kun huomaat, että esim. ajattelet liikaa, sinua ahdistaa tai arvostelet itseäsi, olet maadoituksen tarpeessa. Olet siis kerännyt itseesi liikaa positiivisesti varautunutta energiaa. Luonnosta saat vastapainoksi negatiivisesti varautunutta energiaa ja vielä ihan ilmaiseksi.

- Syö terveellisesti: paljon kasviksia ja hedelmiä (mieluiten luomua), enempää en viitsi aloittaa tästä... :) Kohtele kehoasi hyvin. Ferrariinkaan ei laiteta dieseliä, sillä se menee rikki.

- Joku voisi sanoa, että meditoinnin aloittaminen on yksi tärkeimmistä jutuista, näin saat keskitettyä energiasi ja opit kuuntelemaan itseäsi paremmin.

Hyvin pitkälti näillä ohjeilla olen saanut ratkottua kaikkia mainitsemiasi ongelmia...