Mulla olisi siis tällänen ongelma... Äitini käy suihkussa KORKEINTAAN 12 kertaa vuodessa, siis ihan oikeasti. Hän on masentunut, mutta ei hän voi laittaa kaikkea sen piikkiin. Hän haisee tosi pahalle, ja suuttuu koska en halua syödä hänen tekemää ruokaansa, koska hän ei huolehdi edes suihkussa käymisestä. Hän käyttää aina samoja vaatteita, hampaita ei pese. Muutan puolen vuoden päästä pois, mutta vieläkö 6kk mun pitää kestää?
Äiti joka ei käy suihkussa?
toivotont
192503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kannattas kyl yrittää saada se paremmille elin tavoille, eihän tommonen oo mitenkään hyvä ettei piä hygieniasta huolta. asuuko isäsi samassa talossa? vai jääkö äitisi yksin.
vaikka olet vielä lapsi sinun pitäisi tukea häntä eikä vain moittia keksi teille jotain yhteistä tekemistä ja ehdota että sinä tekisit välillä ruuan. Voit vaikka sanoa että haluaisit viettää yhteisin sauna illan hänen kanssaan. Tehkää asioita yhdessä. Älä jätä häntä yksin!
joutuu lukemaan. Voi hyvät hyssykät:(((. Aloittajan ikää ei käy ilmi, eikä sitä onko kyseessä tyttö vai poika. Oli kumpi tahansa, ei todellakaan ole täysi-ikäisenkään velvollisuus huolehtia noinkin syvästi masentuneesta äidistä.
Eräs vastaaja toteaa aloittajan olevan lapsi ja kehottaa tukemaan äitiä eikä moittimaan, keksimään yhteistä tekemistä, tekemään ruuat, viettämään yhteisen saunaillan äidin kanssa, tekemään asioita yhdessä, eikä jättämään äitiä yksin.
Näköjään tämä neuvonantaja ei ole koskaan nähnytkään millainen on ja kuinka uuvuttavaa on asua masentuneen kanssa.
Aloittajan äiti jaksaa olla masennuksesta huolimatta varsin vaativa koska suuttuu kun aloittaja ei syö hänen laittamaa ruokaa. Käyttäisi senkin energiansa peseytymiseen. Ja kuka ilkeää syödä noin epäsiistin kokin laittamaa ruokaa, hyi, itse en ainakaan koskisi.
Saako äitisi sairaudelleen minkäänlaista hoitoa? vai onko erakoitunut kotiinsa. Ota yhteyttä Tk:n kautta mielenterveystoimistoon, että äitisi pääsee hoitoon ja saa tarvittavaa lääkitystä. Nykyisin ei tarvi kenenkään riutua hoitamattomana ja erakoituneena kodissaan. Psyykensairaus on sairaus muiden joukossa johon on mahdollista saada asianmukaista hoitoa.
Sinä olet nuori jolla on elämä vielä edessä, ja sinulla on oikeus rakentaa omaa elämää. Uskon, että saat äidillesi seuraavan puolen vuoden aikana tarvitsemansa hoitopaikan. Älä luovuta. Voimia ja menestystä elämääsi:)
"ei todellakaan ole täysi-ikäisenkään velvollisuus huolehtia noinkin syvästi masentuneesta äidistä."
Lähimmäisestä voi opetella jollakin, vaikkapa vain, pienellä tasolla huolehtimaan. Se on meidän kaikkien velvollisuus, ei vain että on äiti kyseessä vaan oli kuka läheinen ihminen vaan. Joissakin maailman maissa ei ole sosiaalihuoltoa vaan lähimmäisistä ON PIDETTÄVÄ HUOLTA.
No, nyt kun meidän rahat jaettiin Kreikkaan, niin samaan se menee täällä Suomessakin: lähimmäisestä on pidettävä huolta. VAihtoehona tulee olemaannakkaaminen katuojaan.
hyi vit..tu, siis oikeesti vai?
Peseytymättömyys lienee yksi oire hänen psyykkisestä huonovointisuudestaan - etenkin jos hän on aiemmin huolehtinut puhtaudestaan. Masentuneen ihmisen läheisenä ei ole aina helppoa olla. Useinmiten syynä taitaa olla se, että tunnemme itsemme voimattomaksi auttamaan eli parantamaan toisen mielentilaa. Siksi masentuneisuuden oireet ärsyttävät, kuten nyt Sinua tuo äitisi peseytymättömyys. Positiivisin ja asiallisin kannustuksin ja huumorilla on parempi vaikutus kuin suuttumisella. Jos tämäkään ei auta - niin ehkä terveyskeskuksesta löytyy asiantuntevaa apua.
"mikä avuksi" ymmärrystä sairasta ihmistä kohtaan, masentuneella on kaikki tekeminen hyvin raskasta ja voimia vaativia, se mikä meistä terveistä tuntuu itsestään selvältä niin voi kuluttaa masentuneelta koko viikon jaksamisen, sinun on vain yritettävä ymmärtää miten sairaus vaikuttaa äitiisi!!! ymmrrän hyvin että sinä olet turhautunut kun ei puhuminen auta,,, kuinka se voisi auttaa ei tietenkään voi,,, vaikka sairaus ei näy päälle päin kuin erillaisina oireina niin kyse on kuitenkin sairaasta ihmisestä jonka paranemiseen menee oma aikansa!!!! muista kun seuraavan kerran turhaudut niin yritä verrata masennusta luumurtumiin se kestää oman aikansa parantua"ethän pyytäisi äitiäsikään kantamaan kauppa kasseja jos hänellä olisi molemmat kädet murtuneet" sama koskee myös masentunutta.Hän tekee minkä pystyy ja sillä kerralla jaksaa!!!!!!!!!.. viittaus ei sen piikkiin kaikkea voi laittaa..... tietoa masennuksesta löytyy kyllä hyvin paljon esim metistä kannattaa hieaman lukea minkälaisesta sairaudesta on kyse ja samalla saat itsellesi myös jotakin mikä auttaa sinua jaksamaan.
Ehkä mielenterveystoimistoa parempi paikka olisi mennä sosiaalitoimistoon ja kertoa siellä tilanteesta sosiaalityöntekijälle. Kotikäynnin yhteydessä tämä voisi tehdä arvion miten edetä ja myös antaa äidille vaihtoehdot: joko mielenterveyttä hoidetaan ja hygieniataso paranee tai nuori muuttaa nuorisokotiin. Tuo ei ole hyväksi sinulle, joka joudut äidin epähygieenisyydestä kärsimään. Tsemppiä!
Peseytymättömyyteen tottuu suht helposti, ympäristöä se häiritsee enemmän.
Itsekkin elin lapsuuteni perheessä jossa peseytyminen jäi, kun saunan kiuas hajosi.
Kävimme pesulla vain kesäisin, jossain saunailloissa ja sellaisissa. sekä uimassa.
Vaikeinta asiassa oli koulukiusaaminen, tottakai sitä joutui silmatikuksi.
yläasteella opin käymään liikuntatuntien ohessa suihkussa.
Olen miettinyt mikä johtaa ihmisen näin oudolle tielle; suurin syy äidin kokema seksuaalinen väkivalta, eno lähenteli äitiä, ja taisipa välillä mennä pidemmällekkin.
Ihme ettei meitä lapsia huostaanotettu, ajankohtana oli -90 luvun alkupuoli.
Isään olin hyvin vähän yhteydessä, vaikka hän olisi ollut paljon sopivanpi huoltajaksi.
Tarina on tosi, vähitellen olen oppinut että puhuminen helpottaa kun menneisyyden haamut vainoaa.
ymmärän huolesi tyttö ja on hienoa ,että yrität tälläkin tavalla kirjoittamalla tänne saada pään auki asiassa .voithan koulun terveyden hoitajalle puhua ,että sinulla tällainen murhe hän ammatti-ihmisenä on velvollinen auttamaan ja kertoa mitä seuraavaksi tehdään .sinulla on ollut valtava taakka kannettavana masentuneesta äidistä sinun ei tarvitse olla yksin vaan apu kuuluu sinulle.......sinulle tulee parempi mieli kun etenet asiassa olet fiksu tyttö.......................sinä saat apua se on aikuisten velvollisuus autaa ....................................................................................................................................................................................miten törkeitä jotkut tänne kirjottaa eikö teillä ole sydäntä
Kolme sanaa PIL LE RIT, ne auttoivat minua huomattavasti. Ei ole häpeä käyttää "masennuslääkkeitä" ne vaan lisäävät tietyn hormoonin tuotantoa, joka sairastuneilla ihmisillä on hiipunut. Mielialalääkkeillä on liian huono maine, ei aina kannata miettiä mitä muut sanoo, se tehdään oman ja tässä tapauksessa äitisi hyvin voinnin eteen . Ei muuta kuin äiti lääkärille ja apua hommaamaan.. Miten kuvittelit äitisi pärjäävän kun sinua ei enää ole kotona antamassa järjestystä elämään.
Kylläpä kuulostaa tutulta tuo sinun tekstisi. Elin vastaassa tilanteessa kuin sinä nyt, kun olin aikoinaan ylä-asteella. Äitini oli yksinhuoltaja ja syvästi masentunut. Hän jäi työstään sairauslomalle ja jäi makaamaan sohvan pohjalle. Tätä jatkui vuosikausia. Hänellä oli aina samat vaatteet päällä, eikä hän peseytynyt lainkaan. Lyhyet hiukset kasvoivat hoitamattomina puoleen selkään. Ei hän jaksanut mitään ruokaa tai kotitöitä tehdä. Onneksi mummini muutti meille huolehtimaan meistä lapsista. Mutta olihan se henkisesti todella raskasta katsella vierestä äidin sairastamista. Tilanne helpottui vasta sitten, kun äitini saatiin hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Masennus on hoitamattomana erittäin vakava sairaus ja neuvonkin sinua hakemaan heti apua tilanteeseenne. Koulusi terveydenhoitaja varmasti voi auttaa sinua asiassa. Lisäksi voit aina soittaa alueesi mielenterveystoimistoon, he kyllä neuvovat, miten asiassa edetään. Ole rohkea ja hae apua! Toivon sinulle voimia ja äitisi pikaista toipumista! Et ole yksin asiasi kanssa, meitä on monia kohtalotovereita.
Kyl mä tiedän, et mun äitillä on paha olla, koska sille on tapahtunut niin paljon kaikkea pahaa ja oon ehdottanutkin sille et pitäskö meijän hankkia sille apua mut se aina vastaa kieltävästi ja sanoo "mulla nyt on vaan..." flunssa tai jotain.. Sillä pitäis alkaa kohta joku lääkitys, mut niin se sano kyllä jo aikoja sitten. Ja kyllä tää vaikuttaa muhunkin tosi paljon, en haluis ite joutuu samaan tilanteeseen isompana ja kyllä tiedän et mun pitäis tukee sitä enemmän. Se muuttuu alakulosemmaksi jos sanon sille suihkussa käymisestä ja sit jos se menee viimeinkin, tuntuu et pakottaisin sen sinne. Tuntuu vähän siltä, kun äiti ois se tytär ja mä oisin äiti. En jaksa huolehtia aina kaikesta, on mulla mun omatkin asiat. En kyllä halua, että äiti joutuu jonnekin 'hoitolaitokseen', koska luulen et siel asiat vähän pahenisi ja luulen että joku terapia ja lääkitys just ois parempi äidin tuntien, enkä mäkään haluaisi muuttaa kun asun vielä vaan puoli vuotta täällä.. Pitää ehkä sanoa hänelle, että soittaa jonnekin ja katsotaan sitten mikä ratkaisu on paras.
YSTÄVÄ HYVÄ käy kertomassa sosiaali toimistoon --Apua tulee.
Mikäli aloittaja kertoo asiasta millekään viranomaiselle, se tieto menee lastensuojelulain nojalla sosiaalivirastoon ja siitä seuraa suurella todennäköisyydellä huostaanotto. Sitäkö haluat?
TV2:n Kakola-sarjan uuden tuotantojakson ekassa jaksossa johtajan puhuttelussa ollut Senja sanoi ettei halua laitokseen koska hänen isosiskonsa ja isoveljensä on ollut laitoksessa ja ei halua samanlaista lapsuutta (kohta 17:50).
http://areena.yle.fi/video/1325672403885
Äitisi on selvästi mielenterveyspotilas, hän ei ole normaali. Käyppä keskustelemassa hänen tilastaan aikuineuvolassa tai sairaanhoitajalla.
Hän tarvitsee mielenterveydellistä hoitoa mitä pikimmin.
Ainoa tap on että pakotat äitisi suihkuu ja vahdit että joka tai jokatoinen päivä käy suihkussa niin voit saada hanet raiteille koska itse ei ymmärrä ja osaa huolehtia hygieniasta ja se on jonkun toisen vahdittava että silleen.
Tämän asian voi kyllä hoitaa kauniistikin. Huolehtii siis että äitisi myös vaihtaa vaatteet ja pesee likaiset vaatteet. Toivottavasti äitisi kuitenkin huolehtii pyykinpesuista. Kauniilla käytöksellä ja ystävällisyydellä hyviä tuloksia. Voit hakea vaikka äidillesi valmiiksi pyyhkeen ja puhtaat vaatteet. Jos se vaikka helpottaisi.
Kun teet asian muutaman kerran äitisi voi oppia, ettei pääse luistamaan suihkusta. Ja jatkossa tilanne helpottuu toivuttavasti. Lääkityksestä on kyllä apua. Jotkut lääkkeet voidaan antaa myös pistoksina sairaalassa, jos lääkkeenotto hankalaa.
Hyi olkoon, eihän noin siivottomasti kukaan voi elää. Aloittaja on tässä se jota pitäisi sääliä, ei äitiänsä.
Monessa tämän ketjun viestissä lukee rivien välissä asenne että aloittajan äiti on kyvytön olemaan siisti. Siis hetkinen, jos jonkun toisen asenteet ja elämäntavat poikkeavat juuri omistani niin se on heti jonkun ulkoisen syyn seurausta (vaikkapa seksuaalinen väkivalta, jos ei muuta löydy). Hyvin yleisen ajatusharhan mukaan kaikki muut ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin itsekin arvoja, asenteita ja unelmia myöten. Arvot, asenteet ja unelmat ovat kuitenkin kulttuurisidonnaisia asioita ja siten jokaisen itsensä valitsemia. Jotkut vain ovat ylpeitä karkeista tavoistaan ja haluaisivat muidenkin olla sellaisia. Karkeat tavat (varsinkin piinttyneet) ovat kuin saavutettu etu josta pidetään kiinni kaikin keinoin.
Kulttuurisidonnaiset asiat eivät ole mitään universaaleja eikä ikuisia asioita vaan ajasta ja paikasta riippuvia. Yhtään työtätekeviä tai vanhaa sukupolvea väheksymättä, entisaikojen tukkikämpällä ei Hollannin tulppaanit tuoksuneet. Joissakin kulttuureissa mainittu siivottomuus on ihan hyväksyttävää nykyäänkin, en ole mikään asiantuntija mutta luulisin että siivottomuus ei ole sielläkään mikään hyve tai tavoite.
Ehkäpä kyse on oikusta tai mielenosoituksesta. Nuorisokin käyttää v-kieltä koska sitä kritisoidaan koulussa nuttura kireällä. Joidenkin maailmankuva on vastuukeskeinen, toisten oikkukeskeinen.
Ihmistä arvioidaan aina ympäristöään vasten, ei suinkaan omia päähänpistoksiaan vasten, sen aloittajan äidin pitäisi oppia.
On ihan tavallista että hörhö on ajoittain ihmeen asiallinen eli ympäristön normien mukainen. Se luultavammin johtuu ympäristön paineesta eli pakottavasta tilanteesta. Tilanteen normalisoituessa karkeat tavat palaavat pikkuhiljaa takaisin.
Eiköhän varsin moni ole keskustellut asiasta aloittajan äidin kanssa tavalla jos toisellakin ties kuinka monta kertaa, tuloksetta. Yleensähän ihmiset haluavat kuunnella vain omia käsityksiään tukevaa puhetta. Muutos lähtee aina muuttumisen halusta.
Suosittelisin että muuttaisit omiin nurkkiisi heti kun vain suinkin voit.