Hei!
Voisiko joku takoa järkeä mun päähän että kuinka kannattaa vielä odottaa ja alkaa yrittää lasta vasta sitten kun olen opiskeluistani suoriutunut ja löytänyt työpaikan!
Olen 20-vuotias tyttö, vakituisessa suhteessa, opiskelen ensimmäistä vuottani ammattikorkeakoulussa tarkoituksena valmistua joulukuussa 2014. Mies opiskelee myös, käy toki samalla töissä mutta rankkaa se on eikä palkka ole pilvissä. Eli siis todellakin järjen mukaan ajateltuna meidän kannattaa hankkia ammatit ja työtä ensin ja sitten vasta perustaa perhe. Mulla on ollut nyt muutaman kuukauden hirveä vauvakuume, ystävät perustavat jo perheitä ilman koulutusta ja työtä ja mäkin niin kovasti haluaisin jo äidiksi. Näen jatkuvasti unia joissa minulla on vauva tai olen raskaana tms. Olen hyvin lapsirakas ja suurin unelmani on vain olla äiti ja turha tulla sanomaan kuinka rankkaa se on, en tiedä mihin olen ryhtymässä jne. Vauvoja on tullut hoideltua työkseni pari vuotta ja nautin siitä todella vaikka rankkaa se on välillä ollutkin.
Mutta takokaa järkeä mun päähän, ei ole mitään järkeä tuoda lasta maailman tällaisessa elämäntilanteessa mutta miten mä jaksan odottaa?! Poikaystävän kanssa olemme myös asiasta jutelleet, ei lasta tarkoituksellisesti vielä mutta jos vahingossa satun tulemaan raskaaksi niin lapsi kuitenkin pidetään. Kolme vuotta opintoja jäljellä, menee varmasti nopeaa aika mutta silti, tekisi niin vain mieli heittää pillerit nurkkaan..
Muita samassa tilanteessa olevia/olleita?
Voisiko joku takoa järkeä mun päähän että kuinka kannattaa vielä odottaa ja alkaa yrittää lasta vasta sitten kun olen opiskeluistani suoriutunut ja löytänyt työpaikan!
Olen 20-vuotias tyttö, vakituisessa suhteessa, opiskelen ensimmäistä vuottani ammattikorkeakoulussa tarkoituksena valmistua joulukuussa 2014. Mies opiskelee myös, käy toki samalla töissä mutta rankkaa se on eikä palkka ole pilvissä. Eli siis todellakin järjen mukaan ajateltuna meidän kannattaa hankkia ammatit ja työtä ensin ja sitten vasta perustaa perhe. Mulla on ollut nyt muutaman kuukauden hirveä vauvakuume, ystävät perustavat jo perheitä ilman koulutusta ja työtä ja mäkin niin kovasti haluaisin jo äidiksi. Näen jatkuvasti unia joissa minulla on vauva tai olen raskaana tms. Olen hyvin lapsirakas ja suurin unelmani on vain olla äiti ja turha tulla sanomaan kuinka rankkaa se on, en tiedä mihin olen ryhtymässä jne. Vauvoja on tullut hoideltua työkseni pari vuotta ja nautin siitä todella vaikka rankkaa se on välillä ollutkin.
Mutta takokaa järkeä mun päähän, ei ole mitään järkeä tuoda lasta maailman tällaisessa elämäntilanteessa mutta miten mä jaksan odottaa?! Poikaystävän kanssa olemme myös asiasta jutelleet, ei lasta tarkoituksellisesti vielä mutta jos vahingossa satun tulemaan raskaaksi niin lapsi kuitenkin pidetään. Kolme vuotta opintoja jäljellä, menee varmasti nopeaa aika mutta silti, tekisi niin vain mieli heittää pillerit nurkkaan..
Muita samassa tilanteessa olevia/olleita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sun ajatukset kuulostaa niin tutuilta! Et todellakaan oo yksin. Tiedän kuinka hirveetä toi on.
Mä oon seurustellut saman miehen kanssa 4,5 vuotta joista viimeiset 1,5 vuotta kihloissa. Vauvakuume mulla on ollut vähintään kahden vuoden ajan mutta viimeinen puol vuotta on ollut sen kannalta ihan järjetöntä! Oon 92 syntynyt mutta lopettelen vasta nyt lukiota.
Tavallaan tiedän ettei siinä olis mitään järkeä. Mies menee vielä kahden viikon päästä inttiinkin... Sen jälkeen kuulostais niin houkuttelevalta. Vauva on kaikki mitä mä tahtoisin ja mistä oon unelmoinut jo niin pitkään. Eilen oltiin miehen serkulla syömässä ja olo oli ihan hirveä ja samalla maailman onnellisin näiden 5kk vanhan kanssa leikkiessä. Alkoi yhtäkkiä vaan itkettämään ihan hirveästi, onneksi sain kuitenkin pidettyä sen sisällä. Sama tapahtui veljeni kummipojan kanssa 9kk, viimeviikolla. Tuntuu vaan etten kestä enää.
Tulipas pitkä :D Toivottavasti auttoi sua yhtään! Et oo yksin (: Kirjotan muuten blogia joka sattuu käsittelemään mm. samaa aihetta (: käy lukemassa jos kiinnostaa: http://loveofalifetime-joli.blogspot.com/
Kyllä meitä varmasti useita täällä on :) Itse olen jo onneksi suht hyvässä tilanteessa, sillä pian oma 3 vuoden odotteluni palkitaan ja saan heittää hyvästit pillereille. Opiskelut on ihan pian takana ja taloudellinen tilanne on riittävä lapsen hankinnan kannalta. Mutta kyllä tätä hetkeä on miehen kanssa odoteltukin jo riittävän pitkä aika!
Kun luin teidän elämäntilanteitanne, niin olen kyllä sitä mieltä, että molempien kannattaisi vielä odottaa. Itsekin olen aina tahtonut saada lapset nuorena ja ikäähän on nyt 22. kiirettähän meillä kenelläkään ei ole. Vaikeaahan se on jaksaa aineisen vauvakuumeen kanssa mutta välillä on mukava huomata, kuinka ihanaa on elää vain kahdestaan rakkaansa kanssa. Itse pidän ajatuksesta, että pystyn ostamaan vauvalleni hänen tarvitsemiaan tavaroita. En väitä, että muiden vanhojen tavaroiden lainaamisessa olisi mitään väärää tai kirpputori- vierailuissa. Itse näen tätä kokoajan oman sukuni ja ystäväpiirini parissa. Ei vauva elääkseen tarvitse trendikkäimpiä vaatteita tai kalleimpia vaunuja, haluan kuitenkin nauttia vauva arjesta niin, ettei rahasta tarvitse murehtia. Tähänhän ei tarvita kuitenkaan suuria ammatteja. Kunhan joku ammatti olisi jo alla, sekä rahaa olisi ehtinyt hieman jo kertymään säästöönkin.
Eli voimia meille jotka odottavat yrittämisen aloittamista!
Lapsenteko on menettänyt muotiasemansa, eli turhaan teette kersoja tähän sairaaseen maailmaan imagosyistä. Erokin teille tulee mitä todennäköisimmin.
Imagosyistähän sitä, mistäs muistakaan? Eikö kaikki sitä varten lapsia hanki? Ja erohan on väistämätön, mitä sitä kieltelemään. Toisilla onnaa toisilla ei.
Mutta siis en ihan oikeasti sitä lasta tähän elämäntilanteeseen hommaisi. Vaikka käydäänkin kummatkin miehen kanssa töissä, ja rahaa on jo sukanvarteen kerääntynytkin oikeen kivasti. Vuoden ollaan sovittu että odotetaan vähintäänkin.
Joli: Siis helkkarin harvalla onnaa, vaikka luulot on kovat. Sellaista silmiinpistävää kituuttamistahan se perheleikki ja kulissi on ja muille esiystä, kun se ongelma kulminoituu niihin lapsiin. Moni muuten tekee lapisa syntipukiksikin omaan pahaan oloonsa -oletteko huomannee?
Jos ihminen on fiksu ja viisas, se ei tee lapsia han vähässä kummassa.
Minä ja mieheni ollaan kans opiskelijoita, mutta yritetään jo vauvaa! Olen kyllä jo 24 vuotias, mieheni vuotta vanhempi.
Meilläkin oli joskus aikoinaan ajatuksena odottaa opiskelujen päättymistä, kunnes huomattiin, että noi opiskelut kestää nykyään todella pitkään. Olen aina miettinyt, että ihan terveyssyistäkin haluan lapset nuorena, ja se nuorena alkaa kohta olla menossa ohi :D (luen nyt nuoren äidin määritelmäksi alle 25v.). Omat opintoni ovat tosin yliopistossa, joten voi olla vähän eri asia. Kandidaatin tutkinnon olen jo suorittanut, ensi syksyyn mennessä saan luultavasti maisterin paperit ulos, ja sen jälkeen alkaakin heti tohtorin opinnot :D Mieheni valmistuu noin vuoden kuluttua, mutta hänellä on jo nyt hyvä palkkainen työ (minullakin on työ, mutta ei niin hyvä tuloinen). Nyt se vauva vaan tuntuu ajankohtaiselta, oltiin valmiita tai ei! Ja lisäksi mun työssä on vaikeempi jäädä äippälomalle, niin toivoisin saavani vauvan ennen valmistumista, ettei työhön/väitöskirjatyöhön tulis heti hirveen pitkiä taukoja.
Tajuutko sinä saatanan tollo, että haluat vauvan, mutta saat LAPSEN!!
VITTU AKATEEMINEN NAINEN JA NOIN SAATANAN TYHMÄ!
Jos 25-vuotiaana valmistuu, niin silloin ei omasta mielestäni ole opiskelu kovin pitkään kestänyt. Keskimäärin yliopistosta valmistutaan 27-28 vuotiaina. Naiset valmistuvat keskimäärin tuota ikää nuorempina ja miehet tuota ikää vanhempina. Miehillä vaikuttaa myöhäisempään valmistumiseen mm. hitaampi opiskelutahti ja korkeampi aloitusikä armeijan vuoksi, armeija kun lykkää miehillä opintojen aloittamista 1-2 vuotta verrattuna naisiin. Toki sitten on nämä perheelliset opiskelijanaiset ja opiskelijamiehet, joista naiset pitävät äitiyslomaa ja se voi vaikuttaa opintojen kestoon. Mutta kun yliopisto-opiskelijoista kuitenkin vain 10 % ellei jopa alle on perheellisiä, niin äitiysloma naisilla ei vaikuta niin paljon keskimäärin opintojen kestoon, kun armeija miehillä, miehistä kun kuitenkin 80 % käy armeijan.
Mitä sitten tulee 25-vuotiaana perheen perustamiseen, niin omasta mielestäni se on ihan hyvä ikä.
no sooorii LAPSI, mutta kun se syntyy vauvana! :D Ei kai ton takia tarvitse tyhmäks haukkua, tajusin kuitenkin että se ei oo ikuinen vauva!
Mutta kannattaa tosiaan miettiä haluaako lapsen vai vauvan, kun niissä vissi ero.
Yleensähän sitä ihminen lapsen haluaa, mutta on tapa puhua lapsesta vauvana.
Minäkin haluan vauvan, vauvan josta kasvaa lapsi ja sitten aikuinen. Keskustellessani puhun vauvasta, kun sellaisena se maailmaan tulee.
Aloittajalle suosittelisin pillereiden vaihtoa 3 vuotta kestävään kapseliin niin ne opiskelutkin oletettavasti saisit päätökseen eikä tulisi sitä kiusausta jättää pillereitä ottamatta :)
nimimerkillä vauvakuumeeni alkoi lapseni syntymän jälkeen ja noita varmaan pyöris nurkissa kaksi, kolme kappaletta ilman kapselia.