Olemme puolisoni kanssa avioliitossa ja meillä on avioehto joka sulkee pois kaiken, mm. omistamamme asunto-osakkeet.
Olemme ostamassa uutta asuntoa. Minulla on varallisuutta laittaa siihen enemmän kuin hänellä. Pystyisin suoraan rahalla ostamaan asunnosta yli puolet, ja loppuosa rahoitettaisiin molemmin puolin omilla tai yhteisellä lainalla siten, että omistussuhteeksi tulisi n. 30/70.
Avioerotilanteessa saan luonnollisesti omat pois, tai voin ostaa häneltä osuutensa tai hän minulta. Asia siis selkeä. Samaten, jos minä kuolen, hänellä on leskenä oikeus asua asunnossa kuolemaansa asti, jonka jälkeen tuo 70% menisi sitten minun perillisilleni (meillä ei yhteisiä lapsia).
Mutta mitkä ovat tällaisen ratkaisun edut ja haitat, molempien kannalta? Minä saan rahat asuntoon kiinni ja hyödyn arvonnoususta. Samaten säästämme molemmat korkokuluissa, kun ei tarvitse ottaa koko asunnon arvosta velkaa.
Mistä löytyisi tietoa tällaisen tilanteen eduista ja haitoista, verrattuna normaalitilanteeseen, jossa omistus on 50/50. Onko tässä esim minun tai puolisoni kannatal jotakin riskiä johonkin suuntaan?
Olemme ostamassa uutta asuntoa. Minulla on varallisuutta laittaa siihen enemmän kuin hänellä. Pystyisin suoraan rahalla ostamaan asunnosta yli puolet, ja loppuosa rahoitettaisiin molemmin puolin omilla tai yhteisellä lainalla siten, että omistussuhteeksi tulisi n. 30/70.
Avioerotilanteessa saan luonnollisesti omat pois, tai voin ostaa häneltä osuutensa tai hän minulta. Asia siis selkeä. Samaten, jos minä kuolen, hänellä on leskenä oikeus asua asunnossa kuolemaansa asti, jonka jälkeen tuo 70% menisi sitten minun perillisilleni (meillä ei yhteisiä lapsia).
Mutta mitkä ovat tällaisen ratkaisun edut ja haitat, molempien kannalta? Minä saan rahat asuntoon kiinni ja hyödyn arvonnoususta. Samaten säästämme molemmat korkokuluissa, kun ei tarvitse ottaa koko asunnon arvosta velkaa.
Mistä löytyisi tietoa tällaisen tilanteen eduista ja haitoista, verrattuna normaalitilanteeseen, jossa omistus on 50/50. Onko tässä esim minun tai puolisoni kannatal jotakin riskiä johonkin suuntaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
JOs teillä ei ole lapsia, etkä tee testamenttia, niin siinä vaiheessa kun molemmat ovat kuolleet, omaisuus jakautuu sukuhaaroille 50% - 50% ihan riippumatta siitä kuka on omistajaksi kirjattu ja missä suhteessa.
....meinaat että tilanteessa, jossa avioehto on tehty, ja toinen ostanut esim 100%:isesti asunnot, pari autoa ja pari mökkiä, molempien kuollessa koko toisen ostama omaisuus jaetaan suhteessa 50%/50% molemmille sukuhaaroille jos lapsia ei ole?
Jospa ttppii vähän hillitsisi itseään, ettei näin vääriä "neuvoja" suoltaisi. Avioehdolla on olennainen merkitys siihen, missä suhteessa viimeksi kuolleen puolison pesä tullaan jakamaan.
PK 3:2.1
"Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä."
Niin, yhteinen omaisuus jakautuu. Mutta ap:lla olikin avioehto ja kun on itse hankittua omaisuutta ja niitä varten avioehto niin ei kai silloin lasketa kaikkea yhteen ja jaeta sukuhaaroille 50-50?
Järjestelynne vaikuttaa hyvältä ja muistaakseni avioehto huomioidaan lesken kuoltua siten, että pesää ei jaeta tasan sukuhaaroihin, vaan avioehto huomioidaan.
Ainoa mitä hoksaan on se, että yli 50% omistava käyttää ensiasunnon ostajan etunsa, mutta alle 50% omistavalle se jää. Eipä taida tapauksessanne olla vaikutusta ja olikohan tähän max. ikärajakin noin 40? vuotta ja etunakin vain varainsiirtovero.
Niin ymmärsin että avioehto (eli avio-oikeuden poisto) huomioidaan avioliiton päättyessä (eli ero tai kuolema, sillä erotuksella että leskellä on yhteinen kodin&irtaimiston hallintaoikeus; mutta ei "kulutus"oikeutta ;).
Minä olen ensiasunnon oston oikeuden käyttänyt, mutta ajattelimme säästää sitä puolisollani seuraavaa asuntoa varten; jos ostettava asunto on kalliimpi tai jopa omakotitalo (se on 4%). Tämä tietysti vähän maksaa, mutta jos ottaisimme koko summat lainana, niin korkokin maksaa.
Mutta miten erilaiset edut ja haitat tästä tilanteesta, onko sellaisia? - minkälaiset riskit liittyvät esim maksukykyasioihin, päätöksentekoihin jne? Entä riskit mahdollisissa riitatilanteissa? Äärimmäisessä tilanteessa avioero tietysti ratkaisee tilanteen ja asunnon osituksen (!).
Luulisin näiden olevan vain teoreettisia ajatuksia, mutta eihän sopimuksia koskaan tehdäkään siltä varalta että asiat sujuvat, vaan siksi että varaudutaan ongelmatilanteisiin...jos aina kaikki sujuisi niin miksi sitä koskaan mitään sopimaan ;-)
- ap
Erotilanteessa välillänne ei tehdä ositusta, ainoastaan omaisuuden erottelu.
Puolisosi joutuisi maksamaan perintöveroa koko 70 %:sta, jos sinä kuolet ensin. Ilman avioehtoa hän maksaa perintöveroa vain 50 %: sta (jos muuta omaisuutta ei olisi).
Leski siis perii puolisonsa eli hänellä on mahdollisuus hävittää omaisuus... jos haluat jättää vain hallintaoikeuden, niin sinun tulee tehdä testamentti.
Tasinkona saadusta osuudesta ei peritä veroa, vain perintönä saadusta, ja siinäkin on osa verotonta.
Kokonaan "hävittämistä" vaikeuttaa se, ettei leskellä ole lahjoitus- eikä testamenttausoikeutta siihen mitä on puolisoltaan ilman testamenttia saanut.
Totta on, että lahjansaaja voi tietyin edellytyksin joutua palauttamaan lahjan, jos lahjoitus loukkaa ensiksi kuolleen perillisiä. Ongelmaksi voi tulla kuitenkin se, että miten selvittää/näyttää kenelle tai mihin rahat ovat menneet, jos pesä tyhjä....
....mukavasti on tullut selvyyttä tähän liittyviin lakiasioihin; suurkiitokset vastanneille. Mutta onko kenellkään kommentteja tällaisen 30/70-järjestelyn etuihin tai haittoihin kummankaan osalta? Ts, onko minulle hyötyä/haittaa omistaa merkittvästi enemmän tai hänelle hyötyä/haittaa omistaa merkittävästi vähemmän?
-ap
Alussa toteat: "Avioerotilanteessa saan luonnollisesti omat pois, tai voin ostaa häneltä osuutensa tai hän minulta."
Tuo toteutuu ainoastaan siinä tapauksessa, että eroatte järkevästi ja sovitte talon arvon yhteisomistuksen purkamisessa. Ellei vapaaehtoisia kauppoja synny, niin yhteisomistuksen purkuun pitää hakea käräjäoikeudelta uskotunmiehen määräämistä. Oleellisesti vähemmän omistava häviää vähemmän kauppojen viivyttämisessä ja kulut maksetaan omistusten suhteessa.
Riitaisa ero on ainoa nyt mieleeni tuleva oleellinen riski enemmän omistavalla. Yhteisomistuksen purussa ei ole kummallakaan puolisolla etuosto-oikeutta. Tämän unohtaminen eron tunteikkaissa sanailuissa voi jumiuttaa sopukaupat totaalisesti.
Uskotunmiehen on lain mukaan osapuolia jonkin aikaa (x kk?) kuultuaan myytävä talo parhaan tarjouksen tehneelle ostajalle. Joskus homma venyy vuosiksikin.
>>Tuo toteutuu ainoastaan siinä tapauksessa, että eroatte järkevästi ja sovitte talon arvon yhteisomistuksen purkamisessa. // Riitaisa ero on ainoa nyt mieleeni tuleva oleellinen riski enemmän omistavalla.
Ilmaisin asian näemmä epäselvästi ilman lakipykäliä, mutta en mielsestäni kajonnut itsestään selvyytenä pitämääni avioehtoon tai että omistus poikkeaisi rahoituksesta.
Yritin muistuttaa enemmän omistavaa kysyjää, että ei puolisoa osteta talosta ulos noin vaan, koska tunteikkaan eron melskeissä ei vähän sijoittaneella ehkä ole "pikkurahan puutetta", eikä osto- / myyntihaluja mistään hinnasta.