jos reputin ruotsin keväällä2004 ja olen kirkoittanut 4 muuta ainetta läpi,niin jos reputan myös syksyllä 2004 enkö ole oikeutettu lakkiin keväällä 2005.Tutkintonihan on kesken...pitääkö minun kirjoittaa taas keväällä kaikki nämä neljä ainetta ilman ruotsia,jotta saisin lakin?epäreilua!
ruotsi
reputtaja
8530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hylätyn kokeen saa uusia kaksi kertaa, ja jos ei niitä saa silloin uusittua, on koko tutkinto suoritettava uudestaan. Vaikka tutkinto uudistuu ensi keväänä, niin pakollisia kokeita ei saa muuttaa eli se kirjoittamasi neljä ainetta ei tässä tapauksessa auta.
Lakin saat mennä ostamaan vaikka heti, ei siihen mitään papereita tarvita. Mutta muuten toi Opettajan selvitys musta oli ihan oikein.
Entä jos aloittaa keväällä 2005 kirjoitukset uudelleen,ja jättää ruotsin pois.
Ei sinun ole pakko saada lakkia, voit päästä yliopistoon tai ammattikorkeeseen tai minne tahansa lukion päästötodistuksella.
Kyllä he ymmärtävät, että olet yrittänyt. On se kumma jos opiskelu tyssää ruotsin takia. :) Ruotsinopettajathan ovat täällä suomessa jumalan asialla? Eikös juu? Vähän siltä vaikuttaa. Vammasta puuhaa.
Yliopistoon vaaditaan normaalitapauksessa nimenomaan ylioppilastutkinto, siis pelkkä lukio ei riitä. Ammatillinen tutkinto sen sijaan riittää, eli nimenomaan sinne vaaditaan tutkinto, ei tietyn koulun suorittaminen. Mahdollista on tietysti hakea erivapautta mutta se on aika hankala saada. (Helsingin yliopiston tiedote sanoo; Erivapautta ei yleensä myönnetä ylioppilaskirjoituksissa hylätyiksi tulleille.)
Eikä kyse ole siitä, että ruotsinopettajat olisivat sen kummemmin Jumalan asiaa kuin muutkaan, kyse on vain siitä millä edellytyksillä yo-tutkinto saadaan suoritettua. Ja nykyisin se kokeilukouluja lukuunottamatta edellyttää myös toisen kotimaisen suorittamista. Ensi keväänä se ei enää sitä edellytä, mutta jos on aloittanut ennen ensi kevättä, ei pakollista ainetta saa enää vaihtaa.
No mutta kuitenkin, miten on AMK? Ei luulis olevan yhtään huonompi paikka. Nimittäin Suomi kouluttaa liikaa akateemikoita. Eipä heille työtä riitäkään. Koko 90-luvun on ollut veto yliopistoon päin. Tsiisus sentään.. sitten ollaan ylikoulutettuja ja työttömiä.
Anteeksi jos maalaan piruja seinille. Totuus on karu.
Jep, ammattikorkeaan voi päästä myös pelkän lukion oppimäärän suorittanut, se ei (hiukan kai linjasta riippuen joissain tapauksissa) edellytä ylioppilastutkintoa. Ja kyllähän nuo ammattikorkeat ovat viime vuosina minusta paikkansa löytäneet. Nythän ne tosin haluavat kilpailla yliopistojen kanssa ja tahtovat oikeuden suorittaa samantasoisia tutkintoja kuin yliopistoissa suoritetaan.
Ja sitten ollaan taas sen saman akateemisen työttömyyden edessä, mutta nyt entistä pahemmin. Yliopistot yliopistoina, ammattikorkeat ammattikorkeina, sillä lailla pysytään kärryillä missä mitäkin tapahtuu.
Kasvatustieteen professori Erkki A. Niskasen laatima muistio ruotsin kielen pakollisuuden poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta
Motto: Nykyisillä koulutuksen kieliohjelmilla valtiovalta sulkee Suomen nuorison kaksinkertaiseen kääpiökielten häkkiin.
Yleistä
Suomen koululaitoksen kaikkien asteiden kieltenopetusohjelmat on problematisoitava ja uudistettava, ruotsin kielen pakollisuus on poistettava.
Kieliohjelmia vääristää erityisesti se, että ruotsin kieli on pakollinen kaikilla koulutusasteilla; peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Ruotsin kielen opiskelu vie niin suuren alan kieliohjelmista, ettei maailmankielten opiskelulle jää tilaa jo ennestään kielipainotteisissa opetussuunnitelmissa. Kohtalokkainta on se, että ruotsin kielen opiskelu vie jatkuvasti opetussuunnitelmissa opiskeluresursseja äidinkieleltä, joka on ensiarvoisen tärkeä ajattelun, viisauden, toiminnan, tunteiden, sosiaalisuuden ja demokratian väline. Koko ikäluokkaa ajatellen yksilö voi oppia vain yhden vieraan kielen tyydyttävän taidon. Ei ole mielekästä eikä Suomen nuorison edun mukaista, että opetussuunnitelmissa tämä vieras kieli valtiovallan toimenpiteillä kaikilla asteilla on pakollinen ruotsin kieli. Kieliohjelmien on palveltava koulutuspoliittisia tavoitteita, ei puoluepoliittisia tavoitteita, ei itsekkään ruotsinkielisen vähemmistön tavoitteita.
Ruotsinkielisen pienen vähemmistön jatkuva äänekäs pakollisen ruotsin kielen opetuksen vaatiminen on jo aiheuttanut suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön hyvien suhteiden ongelmia. Mitään muita kieliryhmien välisiä ongelmia Suomessa ei ole. Ruotsinkielinen väestö saakoon puolestaan oikeuden itsenäisesti järjestää ruotsinkielisten kielenopetusohjelmat. Vapaaehtoinen ruotsin kielen tai vastaavasti suomen kielen opiskelu voi tapahtua työelämän tarpeiden ja harrastuneisuuden ohjaamana. Valtiovallan toiminta on kansalaisia alistavaa ja aliarvioivaa, kun se määrää kieliohjelmat pakollisina ja yksityiskohtaisina kaikkiin oppilaitoksiin. Koulutuksen järjestäjät, opettajat, oppilaat ja vanhemmat kykenevät luomaan kieliohjelmat oppilaitoksiin persoonallisuuden kehittämistavoitteiden, sivistystavoitteiden ja työelämän tavoitteiden ohjaamina alueelliset olosuhteet huomioon ottaen.
Päättäjien on otettava huomioon realiteetit määrätessään pakkoruotsin opetettavaksi koko kansalle. Tässä on esimerkkejä kansalaisryhmistä, jotka pakotetaan opiskelemaan ruotsin kieltä, vaikka he eivät tarvitse ruotsia elämässään eikä ammatissaan:
• Kainuun, Savon, Keski-Suomen, Karjalan ja Hämeen metsurit, maanviljelijät, laitostyöntekijät, kuljetusalan työntekijät, kuntien työntekijät ja toimistotyöntekijät.
• Enon, Jämsänkosken ja Karhulan paperityöntekijät.
• Oulun, Kajaanin, Tampereen, Kuopion ja Helsingin tehdastyöläiset, puhtaudenpito- ja huoltoalan työntekijät sekä rakennustyöläiset.
• Kansainväliseen toimintaan osallistuvat henkilöt EU:ssa, YK:ssa UNESCO:ssa, kehitysaputoiminnassa, kansainvälisissä projekteissa, kongresseissa ja seminaareissa sekä ulkomaankaupassa.
• Virkamiehistä, yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneista ja yksityisen sektorin koulutetuista henkilöistä vain hyvin pieni osa tarvitsee ruotsin kieltä.
Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että Suomessa on miljoonia kansalaisia, jotka eivät tarvitse ruotsin kieltä elämässään eikä ammatissaan. Näiden kansalaisten koulutusoikeuksia ei ole syytä loukata, vaan heillä on oikeus mielekkäisiin kieltenopetusohjelmiin.
Kuinka nykyiset kieliohjelmat päätettiin?
Nykyiset kieliohjelmat muodostuivat pääosin 1970-luvulla, kun järjestettiin koko ikäluokan koulutusta ja uudistettiin kaikkien koulutusasteiden koulutusta. Johdin kasvatustieteen professorina kaksitoista vuotta valtion koulutuskomiteoita ja toimikuntia. Mikään komitea ei esittänyt pakollista ruotsin kieltä opetussuunnitelmiin. Pakollisen ruotsin kielen opetuksen päätökset olivat puoluepoliittisia, pienen virkamieseliitin ja poliittisen eliitin esittelemiä. Virkamieskunnassa, yliopistoissa ja poliittisissa piireissä oli 1970-luvulla ruotsinkielisiä ja -mielisiä menneisyyden ihmisiä, jotka ylläpitivät harhaisia käsityksiä ruotsin kielen tarpeellisuudesta.
Ruotsin kielen pakollisuutta on yritetty poistaa opetussuunnitelmista, mutta äänekäs, vaa’ankielenä toiminut Ruotsalainen kansanpuolue on vastustanut tätä asiaa aktiivisesti. Myös muutamien johtavien poliitikkojen henkilökohtaiset kytkennät Ruotsiin ja ruotsinkielisiin ovat vaikeuttaneet uudistuksia. Tällaiset poliitikot ovat asettaneet etusijalle henkilökohtaiset poliittiset tavoitteet eikä Suomen nuorison parasta. On ylläpidetty sitä harhaista käsitystä, että ruotsin kieli olisi tasavertainen toinen kotimainen kieli, joka on koko kansalle välttämätön. Ruotsin kieli on pienen vähemmistön kieli, joka valtaosalle kansaa on oppimismielessä vieras kieli ja käytön kannalta suurelle osalle kansaa tarpeeton. Ruotsin kielen opetuksen pakollisuutta fanaattisesti puoltavien perimmäisiä pitkäntähtäimen intentioita on vaikea mielekkäästi ymmärtää.
Vieraan kielen opettamisessa on yhtenä keskeisenä kriteerinä kielen välinearvo. Kieli on kommunikaation väline. Ei riitä, että nykyisten kieliohjelmien vallitessa päämuotoisesti turvataan vain ruotsinkielinen kommunikointi englanninkielisen ohella. Tietojen tuonti tapahtuu pääasiassa suurilla maailmankielillä. Tietojen hankinta tapahtuu äidinkielen ohella pääasiallisesti suurilla maailmankielillä. Tieteen kielet ovat suuria maailmankieliä. Median kielet ovat äidinkielen ohella suuria maailmankieliä. Kieliohjelmissa tarvitaan lisää tilaa maailmankielille. Ruotsin kielen välinearvo on Suomessa vähäistä. Vähäiset spesifit ruotsin kielen välinearvotavoitteet voidaan turvata erityisjärjestelyin eikä siten, että kaikilta vaaditaan ruotsin kielen taito.
Ruotsin kielen opetuksen järjestämisessä on katsottu liiaksi taaksepäin historialliseen menneisyyteen, nyt on aika katsoa eteenpäin. Koulutuksessa on otettava huomioon pitkän aikavälin tosiasiat. Nuorisoa koulutetaan tulevaan yhteiskuntaan. Tänä vuonna ruotsin kielen opiskelua aloittava lapsi toimii työelämässä vielä 50 vuoden jälkeen ja sosiaalisessa elämässä vielä 60 vuoden jälkeen. Todellisen ruotsinkielisen väestön osuus koko kansasta on tuolloin ennusteiden mukaan vain noin 2,5 %. Tulevaisuuden yhteiskunnassa pakollinen ruotsi ei ole tarpeellista koko kansalle.
Kaikille, kaikissa oppilaitoksissa, kaikilla asteilla ja kaikilla alueilla annettava pakollisen ruotsin kielen opetus on hyvin kallista, samalla suurella rahamäärällä voidaan opetussuunnitelmissa antaa opiskelijoille paljon hyödyllisempää ja paljon tarpeellisempaa opetusta.
Peruskoulut
Koko ikäluokalle tarkoitetussa peruskoulussa ruotsin kielen pakollisuus on poistettava. Koulutuksen järjestäjät, opettajat, oppilaat ja vanhemmat kykenevät vapaassa ilmapiirissä valitsemaan tarkoituksenmukaiset kieliohjelmat opetussuunnitelman perusteiden ohjaamissa rajoissa. Ruotsin kielen pakollisuus peruskoulussa säätelee pakollisuuden kaikkiin muihin ylemmän asteen oppilaitoksiin.
Ammatilliset oppilaitokset
Kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa, riippumatta opintoalasta ja maantieteellisestä alueesta on pakollinen ruotsin kielen opetus, tämä on epätarkoituksenmukaista. Ruotsin kielen pakollisuus ammatillisissa oppilaitoksissa on poistettava. Opiskelussa on suuria motivaatio-ongelmia useilla opintoaloilla. Pakollinen ruotsin kielen opetus vie tilaa opetussuunnitelmissa ammattiaineilta ja näin laskee ammatillisen oppilaitoksen opiskelijan tärkeintä pääomaa, nimittäin ammattitaitoa. Ihmettelen, miksi työnantaja-, ammatti-, opettaja- ja opiskelijajärjestöt eivät ole kiinnittäneet ongelmaan huomiota. Ammatilliset oppilaitokset kykenevät itse päättämään, millä aloilla ja alueilla ruotsin kielen opetus on tarpeellista.
Esimerkiksi Jämsän ammattikoulussa muurariksi ja kirvesmieheksi opiskelevien kaksospoikien päästötodistusten saannit tyssäsivät siihen, etteivät kielellisesti heikohkot, ammattiaineissa erinomaiset pojat saaneet suoritettua hyväksytysti ruotsin kieltä. Lapissa ammattikoulussa sähköasentajaksi opiskeleva poika kyseli minulta kiihkeästi, miksi ammattikoulussa on pakollinen ruotsi ja ammatin opiskelu jää vähälle.
Lukiot
Lukioissa ruotsin kieli on pakollinen oppiaine ja pakollinen aine ylioppilastutkinnossa. Pakollisuus on syytä poistaa. Viime aikoina on kokeiltu ja monin muodoin ilmaistu laajoja kansalaismielipiteitä erityisesti pakollisen ruotsin kielen poistamiseksi ylioppilastutkinnosta. Kielipainotteista ylioppilastutkintoa on uudistettava suosimalla vapaita yksilöllisiä valintoja. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu vie niin suuren osan kieliopinnoista, ettei opetussuunnitelmiin jää tilaa opiskella suuria maailmankieliä, joiden välinearvo elämässä ja ammatissa on ruotsin kieltä tärkeämpi.
Yliopistojen kielenopetus sekä valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen taito
Yliopistoissa oli 1970-luvun alkuun asti kieliopintoina pakollinen latinan ja vapaavalintaisen vieraan kielen, ei kuitenkaan ruotsin kielen, pro exercitio -koe. Vuosiksi 1970-1977 latinan kielen pakollisuus muutettiin vapaaehtoiseksi, opiskelija voi valita myös kaksi vierasta elävää kieltä pro exercitio -kokeeseen, mikä järjestely rikastutti vieraiden kielten taitoa. Yliopistojen kieliopinnot palvelivat yliopisto-opiskelua. Valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/22) mukaiset kielitutkinnot olivat täysin erillisiä yliopistojen kieliopinnoista. Ruotsin kielen eritasoisia kielitutkintoja saattoi käydä suorittamassa kielitutkintolautakunnille sellainen henkilö, joka ammatissaan tarvitsi ruotsin kieltä. Ruotsin kielen tutkintoa ei vaadittu niiltä, jotka eivät tarvinneet ruotsin kieltä. Ruotsin kielen tarvitsijoita oli vähän työvoimasta ja vähän yliopistojen loppututkinnon suorittaneista. Uudistettaessa yliopistotutkintoja 1970-luvulla säädettiin yliopistojen tutkintoasetuksessa 530/78, 10 pykälä, kieliopinnoista seuraavaa:
Yleisopintoihin sisältyvissä kieliopinnoissa opiskelijan tulee saavuttaa: 1. ”sellainen suomen ja ruotsin kielen taito, joka vastaa valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/22) nojalla kaksikielisellä virka-alueella toimivalta, korkeakoulututkinnon suorittaneelta valtion virkamieheltä vaadittavaa kielitaitoa ja joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen; sekä
2. sellainen yhden vieraan kielen luetun tekstin ymmärtämistaito ja suullinen taito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen.”
Vuoden 1978 asetuksessa sekoitettiin kohtalokkaalla tavalla yliopiston perinteiset kieliopinnot ja valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen kielitutkinto. Päätös oli asiantuntemattomien puoluepoliittinen päätös. Lopputuloksena on se, että kaikilta yliopiston opiskelijoilta alasta, tulevasta tehtävästä ja tarpeesta riippumatta vaaditaan pakolliset ruotsin kielen opinnot. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava. Ruotsin kielen kieliopintoja on järjestettävä vain tarvitsijoille vapaavalintaisesti toteutettuna. Vuoden 1995 asetuksessa (576/95, 5 pykälä) ruotsin kielen osalta kielitaitosäädökset pysyivät samanlaisina.
Ammattikorkeakoulut
Luotaessa uusia ammattikorkeakouluja 1990-luvun puolivälissä säädettiin kieliopinnoista ja ne uudistettiin Ammattikorkeakouluasetuksessa 352/2003, 8 pykälä. Tämän pykälän mukaan kielitaitovaatimukset ammattikorkeakouluissa ovat samanlaiset kuin yliopistoissa, eli myös jokaiselta ammattikorkeakoulun opiskelijalta vaaditaan valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen taito. Vaatimus on mieletön. Mihin jokainen ammattikorkeakoulusta valmistuva tarvitsee ruotsin kieltä? Kaikista pikaisin toimenpide koululaitoksessa on ammattikorkeakoulujen kieliopintojen uudistus; pakollinen ruotsin kieli on poistettava ja sen tilalle opetussuunnitelmiin on sijoitettava välinearvoltaan tärkeämpiä maailmankieliä, ammattiaineita ja vain tarpeen vaatiessa ruotsin kieltä vapaaehtoisena.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kieliopinnoista on poistettava valtiovallan määräämät pakolliset ruotsin kielen opinnot. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut kykenevät itse päättämään eri opintoalojen kieliopinnoista. Ihmettelen, miksi itsenäistä päätäntävaltaa halunneet ja saaneet yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät ole vaatineet itsenäisyyttä ja mielekkyyttä myös kieliopinnoissa. Olisi nurinkurista, jos valtiovalta puuttuisi yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien yksityiskohtiin, kieliopintojen osalta puuttuminen on tähän asti sallittu. On aika herätä uudistamaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kieliopintoja sisältä päin mielekkäiksi. Kaikki yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat eivät tarvitse ruotsin kielen taitoa elämässään eikä ammatissaan.
Yhteenvetoa
Suomen koulutuspolitiikassa omaksutun elinikäisen koulutuksen periaatteen mukaisesti voidaan kielilain Nro 424/2003 virkamiehiltä vaadittavat ruotsin kielen opinnot järjestää tätä kieltä tarvitseville erityisjärjestelyin. Ruotsin kielen tarvitsijoita on hyvin vähäinen osa työvoimasta ja kansalaisista.
Edellä esitettyihin perusteisiin viitaten esitän, että valtiovalta, koulutuksen järjestäjät, yliopistot, ammattikorkeakoulut, oppilaitokset, järjestöt, oppilaat, vanhemmat ja kansalaiset ryhtyvät kiireellisiin ja kaikkiin mahdollisiin toimiin Suomen koululaitoksen kieliohjelmien järkeistämiseksi. Virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen taito, joka koskettaa vain pientä osaa työvoimasta, voidaan opettaa erillisjärjestelyin, eikä tätä spesifiä opetusta tule liittää kaikkeen koulutukseen. Vanhoja ja epäoikeudenmukaisia lakeja ja asetuksia voidaan muuttaa.
Professori Erkki A Niskanen on ollut 12 vuoden ajan valtion koulutuskomiteoiden puheenjohtaja, joten asiantuntemus on vankka.