väsynyt äiti

voi ei,ihan kuin olisin ite kirjoittanut muutamia kuukausia sitten! Meen tyttö itki /huusi päivät, meillä ei auttanut vyöhykekään. koitettiin kaiken laiset cuplatonit ja gefilukset yms yms. eipä auttanut, niin ka korviketta vaihdettiin, myös maidoton kokeiltiin ja lääkärillä käytettiin.. muuta en osannut tehdä kuin kantaa ja heijata/hyssytellä/jumpata lapsen kanssa. jos nukahti syliin niin en uskaltanut edes aina laskea omaan sänyyn, istuin välillä keinutuolissa 3 tuntia vauva sylissä. vaunuihin nukahti aina, mutta jo pysähdys liikennevaloihin herätti vauvan. siinä oli äitiyden ihanuus aika kaukana välillä kun syytin itseäni, lastani ja miestä kaikesta. romuttui äkkiä mielikuvat siitä että vauvathan vaan syö ja nukkuu..., ja kun oli vielä esikoinen niin nihan kauhea paniikki kaikesta. isä kyllä hoisi lasta minkä töiltään pystyi hälle 10 pistettä siitä. tuo kesti sinne 4kk asti, eikä sen jälkeenkän ihan huutamatta olla oltu. 5kk jälkeen lopetin syliin nukuttamsen illalla ja lapsi nukahtaa edelleen vaan pullolle, muutoin kauhea show päällä kun laittaa sänkyyn. ikää nyt 11kk ja huomaa kyllä että neidillä on todella kova tahto ja tempperamentti. niin ja yöheräilyt meillä jatkuu yhä.

ajan kanssa se alkaa helpottumaan vaikken usko että meenkään lapsesta koskaan tulee ns"helppoa" tapausta. ja uskomatonta kuinka aika kultaa nekin muistot aika äkkiä, mä olisin jo valmis toiseen! (mies ei :( ) en osaa muuta kuin tovottaa voimia ja jaksamista, se oikeasti helpottaa jossain vaiheessa. saisitko mahdollisesti apua isovanhemmilta, sukulaisilta kummeilta, kavereilta..? ota kaikki tarjottu apu vastaan!! ja noista sun ajatuksista, moni äiti käy nuot jossain kohtaan läpi, niin minäkin. nykyään nautin ja jaksan olla lapsen kanssa, jotenkin koko alku meni ihan sumussa ja sokissa että tätäkö tää on?!?

syökö lapsi korviketta? mitä? yks aika lempeä on semperin korvike. kannattaa kokeilla erejä ja useamman päivän vaikka viikon että huomaa onko eroa.

kovasti jaksuja sinulle!!

Kiitos! Juu korviketta syö, nyt on jo reilu kolme viikkoo syöny nutrilon omneonii ja se on tuntunu parhaalta vaihtoehdolta, se kun on tarkotettu vatsavaivaisille vauvoille. Cuplatonit vaihdettii disflatyliin (vai mikä nyt olikaan) ja d-tipat jätettiin kokonaan ainaki hetkeks pois. Rela-tippoja ja mallasuutetta saa myö ku vatsa ei aina tunnu toimivan. Apua saan kyllä omilta vanhemmiltani oikeestaan aina kun on tarvinnut mutta en sitä aina kehtaa pyytää ku pelkään et ihmiset tuomitsee jos ne ei ymmärrä jne. Ystävistä ehkä yksi olis valmis auttamaan mutta silläkin on oma muksu,5kk joten aika on silläkin kortilla. Muut ystävät on sanonu et ottaa sen vasta sitten hoitoon ku tyttö on isompi ja nukkuu jo yöt ilman heräilyjä... (että kiitos vaan) ukkoani en kyllä tiedö kuinka kauan jaksan katella jos ei tyyli rupee muuttumaan toiseen suuntaan, vaikka kovasti se taas lupaili parantaa tapansa.. Että sitä odotellessa. Pari päivää sit just lähdettiin mun vanhempien luo toiseen kaupunkiin ja soitin vaan miehelleni et moikka me mennän enkä tiiä milloi tullaan takas. Tänään sit illal tultiin ja ei oikee näytä hirveesti asenne olevan muuttunu. Ehkä se kaks kolme päivää jaksaa tsemppaa mut sit taas sortuu siihen sen laiskuuteen.. Pitäis jättää se oikeesti lapsen kans viikoks kahestaa nii tietäis mistä mä sille valitan. MUTTA, niin ne kaikki kyllä sanoo et se helpottaa vaikka sitä on vaikee uskoo mut ehkä mulla on vielä pieni toivon kipinä tuolla jossain mikä jaksaa ettiä posiitivisiaki puolia. On se tyttönen niin ihana ja rakas kuitenki et en kyllä mihinkään vaihtais mistään hinnasta

Voin vannoa valvoneeni sinua paljon enemmän, mutta sillä kokemuksella kerron, että sain lahjaksi kaksosteni syntyessä chiccon keinuvan sitterin, jonka saa makuuasentoon. Siinä keikuttamalla sain aika usein ikuisemman rauhoittumaan ja jos hän nukahti siihen illalla, niin varovasti kallistin sitterin ihan makuuasentoon ..siis niin pitkälle kuin se meni ja nostin sitterin pinnasänkyyn, siltä varalta, että lapsi herää kun syötän vaikka toista.

Ps kun nukkuu 4h vuorokaudessa kolmessa osassa, menee kyl 4 kk ihan sumussa :) mutta siitä selviää

kuullostaa tutulta.meillä oli kans huutoa illat 4h, ja päivät kitisi. sitä kesti vajaa 4kk. silloin ei muakaa lohduttanu, että muut sanoi, et aika tekee tehtävänsä, mahavaivat loppuu 3-4kk iäs. mutta niin ne loppui, ja mieliala koheni huomattavsti. ittekkin olin kyllä sekoamis pistees, vaikka mies auttoikin. nyt on 7kk tyytyväinen poika:) nyt puhut miehelles järkeä, että alkaa auttamaan sua, kiskot sen ylös sängystä aiemmin,kun ei kerta yötyötä tee, ei tarvi puoleen päivään asti nukkua! sanot että voimat on loppu, ja tarvit apua. auttaisko joku muukin, äitisi tai anoppi tms? tuo on tosi raskasta aikaa,mikä nuota pikku vauvoja itkettääkin koko ajan :(

Itse olen reilu 1kk ikäisen pojan äiti.Hoidan periaatteessa vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa.Isä on työssäkäyvä ihminen ja annankin sille ne tarvitsemansa 6-8tunnin yöunet,koska se käy tienaamassa meille rahaa elämiseen.Mutta me olemme sopineet pelisäännöistä mies tekee ruoan ja kotityöt tässä alussa,että mulle jää vain ja ainoastaan vauvan hoitaminen.Mies on kyllä hoitamassa vauvaa 1-2h päivässä arkipäivistä puhu ja välillä enempikin,riippuu toki päivästä,mies ei oikein voi imettää vauvaa ja ton ikäinen muksu,nyt sattuu viemään tosi paljon aikaa ja sille ei vain voi mitään.Rankkaahan tämä on,kun ei ole muuta elämää kun vauva.Olo tuntuu maitotykiltä,kun pikkuinen tississä kiinni jatkuvasti ja hyvällä ruokahalulla syökin.Mies kun tulee iltapäivästä kotia,se antaa mulle omaa aikaa esim:käydä suihkussa tai mitä nyt haluankin tehdä...itse käytän ajan kun lapsi nukkuu nukkumiseen,mutta en aina,toki riippuu millaista uneja muksu nukkuu.Koska jokainen päivä pienen lapsen kanssa on aivan erinlainen,tämän ikäisellä ole mitään aikataulua tai hajua aamusta ja illasta tai yötä,sillä ihan oma aikataulu ja sen ehdoin on mentävä.Ei voi itsellään olla mitään aikataulua,vauvan ehdoilla vain yksi päivä kerrallaan.

Onko tullut mieleen, että olis ollut parempi kun ei olis tehnyt lasta.

No suoraan sanottuna,en kadu päätöstä,että olen tehnyt lapsen.Eipä sitä voi enään peruuttaa,mutta ei väärin ole sanoa joskus,että kaipaa sitä aikaa,kun ei ollut lasta vielä.

vai niin