Olemme tavallinen kuuden hengen perhe, tai mikä nyt nykyään luokitellaan "tavalliseksi".
Meidän perheeseemme kuulluu neljä lasta 9, 8, 5 ja 3v lapset, kaksi kissaa, kaksi koiraa ja hevonen.
Toisiksi vanhimmalla lapsella on jo pienempänä ollut "ongelmia" käytöksessään josta olen ollut huolissaan. 5 vuotiaana pojalla oli vauhtia vähän enemmän kuin muilla... sattui paljon kömmähdyksiä jossa poikaa sattui mutta koskaan ei tullut itkua.. Kaatuili pyörällä, tippui puista jne.
Poikaa on käytetty ensiavuissa tikkautettavana useampana kertana.
Pelkäsin ettei poikamme tunne kipua ja otiin asian puheeksi neuvolassa. Neuvolasta saatiin lähete perheneuvolaan josta meidät ohjattiin toiminta terapiaan.
Toimintaterapiassa poika kävi noin vuoden kunnes ostimme talon ja muutimme pieneen "tuppukylään"
Terapia ei jatkunnut, syynä siihen oli kunnan vaihto.
Täällä "tuppukylässä" kaikki sujui suht hyvin kunnes koulu alkoi pojan kohdalla.
Koulussa on tapahtunnut ja sattunnut vähän kaikkea puhumattakaan vapaa- ajalla kavereiden kanssa. Poika on helposti "vietävissä" ja tekee paljon asioita mitä ei kuuluisi/ saisi tehdä. Koulussa on keskittymis vaikeusia. Kotona on jatkuvasti eri mielisyyksiä, leluja ja tavaroita hajoaa päivittäin.
Olen lukennut ad/hd:sta ja moni "oireista" kuvaa poikaa. Olemme käyneet pojan kanssa koulukuraattorilla joka syyllistää meitä vanhempia pojan käyttäytymisestä. Perheestä puuttuu kuraattorin mielestä säännöt, kuri ja rutiinit.
Lastenvalvojien juttusilla ollaan käyty ja he ovat jopa käyneet meillä kotona. Lastenvalvojat ovat sitä mieltä että kaikki kuullostaa ja näyttää perheessämme hyvälle on vaan kestettävä pojan kanssa..
Koulun Rehtorin ja luokanvalvojan kanssa ollaan viikottain tekemisissä, soittelevat milloin mistäkin asiasta. Välillä on semmoinen tunne että pitäisi pitää lomaa työstä ja itse mennä valvomaan kouluun lastaan.
Minä ja mieheni olemme aivan "puhki" pojan touhuilusta, ei auta lahjonta, kiristys, koti arestit, ei mikään..
Tuntuu että neuvoja ja syyllistämisiä satelee joka suunnalta mutta apua ei saa mistään. En oikein tiedä pitäisikö minun kääntyä lääkärin puoleen vai mihinkä.
Rakastan ja välitän lapsestani, haluaisin olla hyvä äiti ja tukea lastani enkä jatkuvasti tuntea itseäni huonoksi kasvattajaksi ja puolustella lastani.
Nämä ad/hd asiat jakaavat varmasti paljon mielipiteitä, eikä niitä varmasti kukaan muu ymmärä kuin ne jotka elävät 24h semmoisen lapsen rinnalla.
Epäilen vahvasti että lapsellani on ad/hd...
7
311
Vastaukset
- masiinajari
Neurologin tai adhd:stä tietävän psykiatrin juttusille kannattanee mennä, eiköhän sitä tietä pääse eteenpäin.
Mulla on kaksi leikki-ikäistä erittäin haastavaa (geeniperimän kautta hyvät mahkut adhd:een) poikaa, ja palauttetta kasvatuksen puutteesta on tullut paljon päiväkodista. Raivostuttavaa, kun itse tietää ettei siitä ole kyse. Uhmaa toki voi vielä olla.
Toivotan kovasti jaksamista sinulle. Ota yhteyttä asiansa osaavaan lääkäriin!- apua tarvitseva äiti
Ihana kuula että jollain muullakin on haastavia lapsia. Meillä nää kolme muuta on suht "normaaleja". Touhuavat niin kuin muut lapset eivätkä jatkuvasti ole ongelmissa,eivätkä riko kaikkea, uskovat puhettä ja ymmärtvät mikä on oikein ja mikä väärin. Välillä toki poika saa pikkuveljensä mukaan "riehumisiin".
Noi ihmisten palautteet huonosta kasvatuksesta ja kurin pidosta on ikävä kuulla jatkuvasti. On se ihme että on onnistunnut kolmen muun kasvatuksessa jotenkin..
Itsellä on puhti poissa eikä oikein tiedä kelle puhua ja mistä hakea apua. Täällä tuppukylässä tosiaan kun koulukuraattori syyllistää vanhempia, lastenvalvojia/ perheneuvolaa ei tunnu kiinnostavan..puhumattaaan opettajan ja rehtorin mielipiteistä.
Onkohan eka tilattava lääkärin aika omalta terveysasemalta vai voiko soittaa suoraan esim lasten psykiatrian osastolle sairaalaan?
Uskon että sekä pojan että meidän muun perheen sekä koulun olis helpompi ymmärtää ja käsitellä poikaa kun olisi testit tehty, epäilen vahvasti ad/hd:ta.
Olen käynyt katsomassa ad/hd liiton sivuja ja siellä olisi mahdollisuus saada vertaistukea, käydä "kuntoutuksissa" koko perheen voimin, erillaisilla luennoilla mistä voisi olla hyötyä arkielämässä lapsen kanssa. Mutta jotta olisi oikeutettu osallistumaan liiton tapahtumiin tarvitsee diaknoosin adhd:lle - ,
apua tarvitseva äiti kirjoitti:
Ihana kuula että jollain muullakin on haastavia lapsia. Meillä nää kolme muuta on suht "normaaleja". Touhuavat niin kuin muut lapset eivätkä jatkuvasti ole ongelmissa,eivätkä riko kaikkea, uskovat puhettä ja ymmärtvät mikä on oikein ja mikä väärin. Välillä toki poika saa pikkuveljensä mukaan "riehumisiin".
Noi ihmisten palautteet huonosta kasvatuksesta ja kurin pidosta on ikävä kuulla jatkuvasti. On se ihme että on onnistunnut kolmen muun kasvatuksessa jotenkin..
Itsellä on puhti poissa eikä oikein tiedä kelle puhua ja mistä hakea apua. Täällä tuppukylässä tosiaan kun koulukuraattori syyllistää vanhempia, lastenvalvojia/ perheneuvolaa ei tunnu kiinnostavan..puhumattaaan opettajan ja rehtorin mielipiteistä.
Onkohan eka tilattava lääkärin aika omalta terveysasemalta vai voiko soittaa suoraan esim lasten psykiatrian osastolle sairaalaan?
Uskon että sekä pojan että meidän muun perheen sekä koulun olis helpompi ymmärtää ja käsitellä poikaa kun olisi testit tehty, epäilen vahvasti ad/hd:ta.
Olen käynyt katsomassa ad/hd liiton sivuja ja siellä olisi mahdollisuus saada vertaistukea, käydä "kuntoutuksissa" koko perheen voimin, erillaisilla luennoilla mistä voisi olla hyötyä arkielämässä lapsen kanssa. Mutta jotta olisi oikeutettu osallistumaan liiton tapahtumiin tarvitsee diaknoosin adhd:lleYksityiselle neurologille saa ajan kaikkein nopeimmin. Jos haluat julkiselle sektorille tutkimuksiin lapsen, niin sinne tarvitaan lähete jonka saa sieltä tk-lääkäriltä (mikäli sellaisen katsoo aiheelliseksi kirjoittaa).
Itse olen aikuinen addi, kävin tutkimuksissa vasta viitisen vuotta sitten ja sain diagnoosin.
Jaksamisia!
Keittiöpsykologin analyysi:
Avainsana: kommunikointi
Mitä yleensä keskustelette poikanne kanssa? Ehkä hän kokee, ettei häntä oikein ymmärretä ja kunnioiteta tarpeeksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Huomio kohdistuu vain vääriin asioihin.
Jos kommunikointi koostuu suurimmaksi osaksi asioista kuten: Mitä taas teit? Onko läksyt tehty? Tule syömään! Nyt teet muuten näin! Älä tee noin! Hirveä stressi. Niin poika ei kuulee koskaan mitään positiivista palautetta. Homma ei siis ole vanhempien hallinnassa. Kaikki levittelevät käsiään ja syyttelevät muita.
Yksinkertainen ratkaisu: Kysykää pojaltanne: miksi? Kuunnelkaa, miten hän itse asiat kokee. On tärkeää, että lapsi pystyy ilmaisemaan tunteensa vanhemmilleen. Muuttaakaa antamanne palaute positiivisemmaksi, kehukaa enemmän. Kun molemminpuoleinen kunnioitus on saavutettu, asioista ei tarvitse enää vääntää eli ei tarvitse käskeä kahta kertaa.
Jos meni täysin ohi, niin unohda. :)
Kaikkea hyvää teille.- apua tarvitseva äiti
Voi kunpa olisi noin yksinkertaista...
Meillä lapsia kaikkia kiitetään jos auttavat esim kotiaskareissa. Kehutaan kaikkia tasapuolisesti jos ovat esim tehneet läksyt omatoimisesti, siivonneet huoneensa tai oppinneet jotain uutta jne.
Pojalta tulee usein kysyttyä kysymys: miksi? Rehtori tai opettaja kun on soittannut jostain päivän tapahtumasta on siitä pakko pojan kanssa keskustella. En koskaan heti "usko" opettajaan tai rehtoriin vaan haluan kuula asian pojalta ja miksi on tehnyt jotain mitä ei saisi tehdä. En koskaan syytä poikaa ennen kun olen kysynnyt häneltä miksi.
Poika usein itsekkin tietää tehneensä väärin mut ei osaa sanoa miksi niin on tehnyt. Kotona on päiviä kun ihan pienistä asioista poika hermostuu ja paiskoo tavaroita, huutaa ja kiukuttelee. Ollaan usein puhuttu pojan kanssa kuinka paljon mukavempaa olisi puhumalla sopia asioita kun huutamalla ja riehumalla.
Kaikkea ollaan yritetty, toki välillä tulee huudettua lapsille kun ei puhe tunnu kuuluvan.. eikä aina jaksa.
- Huono kasvattaja
Kuulostaa tutulta. Eikä se "Miksi?" kysymys meilläkään tuo mitään lisäinformaatiota. Vastaus on usein "siksi, en tiedä, siksi kun halusin tai siksi kun en halunnut..." Ja aikaa ja huomiota meilläkin annetaan lapsille varmasti rittävävästi (vanhemmilla ei omia harrastauksia työssä käynnin jälkeen) ja rutiineista pidetään kiinni. Turhauttaa jonkun verran kuunneella neuvoja " viekää ne lapset jonnekin missä ne saa purkaa energiaa..." kokeiltu on, ei auta. Päinvastoin väsyneenä kierrokset ikäänkuin lisääntyvät ja touhukkaan päivän jälkeen iltatoimien tekeminen on todellinen voimainkoetus kaikille (ja ne on aloitettu ajoissa ja tehdään tietyssä järjestyksessä ja pyritään siihen rauhoittumiseen, joka onnistuisi vain jos voisi käyttää lepositeitä...). Onkohan aiheesta jotain omaa suljettua keskustelua, jossa ei tarvitsisi pahoittaa mieltään asiaa ymmärtämättömien kommenteista.
- marinakoko
Mäkin olen syyllistynyt tuohon toimintaan, että viedään lapset päiväkodin jälkeen jonnekin vielä energiaa purkamaan - kunnes tajusin, että pitää toimia juuri päinvastoin. Ovat levottomia päiväkodin jälkeen, koska ovat rasittuneita koko päivän mittaisesta ärsyketulvasta, väsyneitä ja nälkäisiä. Meillä ollaan arki-illat aina kotona, ellei nyt jotain ihan pakkopakkoa ole. Keskitytään lasten kanssa olemiseen. Nukkumaanmeno on kyllä meillä hulinaa ihan riippumatta siitä, miten ilta/päivä on kulutettu.
Äsryttää välillä kyllä toi viisastelu. Ihan kun ei olisi eri keinoja kokeiltu. Eniten mä ihmettelin kun olin jonkun adhd-järjestön tilaisuudessa, jossa neuvottiin hankalien kauppatilanteiden ehkäiseksi pitämään huoli, että lapsi ei ole väsynyt tai nälkäinen kauppaan mennessä. :O Mikä viisauss. Siitä taatusti olen pitänyt huolen - tai jos ei ole kunnossa, en lähde lapsen kanssa kauppaan. Vaikka olisi kunnossa, haasteita on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3177424Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662146- 1751827
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161362- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91231Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691210RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541146Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411071Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019