Arvostatko enemmän konkreettisuutta vai ajattelua?
Tästä nyt jotkut suuttuvat, kun edessä on tabula rasa, mutta silloinhan te arvostatte enemmän raameja, kuin sisältöä.
Tästä nyt jotkut suuttuvat, kun edessä on tabula rasa, mutta silloinhan te arvostatte enemmän raameja, kuin sisältöä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miks pitäis jostain suuttua mitä kysytään?
Itse en näe, noita toisiaan poissulkevina.
Homo sapiens on "siunattu" aivoilla jotka ajattelevat, onko se älyä vai ei, mutta jonkinlaisia hermoimpulsseja kuitenkin.
Miten voit elää konkretiaa ajattelematta?
Oletko koskaan koiittanut sulkea pois ajattelua ja huomannut miten vaikeaa se on ;)
Mitä mieltä olet ajattelusi selkeydestä asteikolla 0-10:een, kun 10 on selkein.
Antaisit jo olla, tuo viha syö enemmän sinua kuin minua ;)))
Aijjuu ja sä olitkin se kuuluisa puska, siis poistun ;)))
Mielipidettäni kysymättä.
Soveltuvuustestien kallonporaajat väittivät minun olevan tehokas toteuttaja ja heikkouteni on pohdiskelun niukkuus maltillisella alueella.
Mitä mieltä itse olet asiasta?
Oikeassa ovat!
Käytännön vuodet ovat sen osoittaneet.
En viihtynyt suunnittelutehtävissä ja tehokkuus- ja tuloshakuisuudessani minulla oli, ja on vieläkin, taipumusta oikoa mutkissa.
Ei ole tapahtunut pahempia vaurioita ja mahdoton arvioida olenko oikomsellani saavuttanut enemmän kuin menettänyt.
Olen toiminut luonteeni mukaisesti yrittämättä mitään muuta.
Kuinka niitä voi eroittaa toististaan.
Ilman ajattelua ei toteudu konkreettisuus.
Pelkällä ajattelun voimalla ei saada mitään konkreettista aikaan.
Konkreettisuus ja ajattelu, saman janan ääripäät.
Esimerkiksi impulsiivinen ihminen saattaa toimia ilman ajattelua, hetken mielijohteesta.
Tiedottomasti tai tietoisesti on kai hän kuitenkin laskenut eri vaihtoehdot?
En usko ajattelemattomuuteen kuin vaikkapa sirkkojen toiminnassa, ja kaipa nekin ajattelevat tavallaan, menneiden sukupolvien säilömällä taidolla geeneihinsä.
Toki se on vaistonvaraista.
Minusta konkreettisen käyttäymisen enemmänkin määrää luonne, onko henkilö. esim. juuri impulsiivinen tai kovinkin kyyninen.
Varmaan toimenpiteen ennalta-ajattelemisen aikamäärä vaihtelee?
Jospa puhumme vähän eri asioista?
Puhutko jotenkin huonosti suomea? Kirjoitat samaan tyyliin kuin anjaniina eli yhden rivin pituinen lause ja kysymysmerkki perään. Mikä minä olen ajattelemaan kenenkään keskeneräisiä ajatuksia loppuun.
Jaha, vai niin, mielenkiintosi näköjään suuntautuu minun puheisiini, älä syytä jotain tuntematonta niistä.
No olen tässä, mitä sulla on kysyttävää?
Tosin, en miellä puhuvani huonosti suomea, olen aina tullut ymmärretyksi, vaikkei vastapuoli olis halunnutkaan.
@ vapaat kädet
Minä ole minä, ja käytän välimerkkejä suomen kielen välimerkkisääntöjen mukaan.
Yksi asia yleensä kerrotaan yhdessä lauseessa, selvyyden vuoksi.
Hyvää Uutta Vuotta!
Impulsiivisuus ei välttämättä merkitse harkinnan puutetta vaan se voi olla nopeaa, harkittua päätöksentekoa ja toimintaa.
Miten sinä onnistuit ne laittamaan toistensa vaihtoehdoiksi?
Koska joissain tilanteissa asiat menevät noin.
No minusta kyllä konkreettisen vastakohta on abstrakti ja ajattelun ajattelemattomuus.
Eli kysymys oli vähän kuin että arvostatko enemmän lateksipurkkia kuin hillomunkkia... Vastaus "riippuu tilanteesta".
Minusta tuntuu, että sinä esität väitteitä nyt hieman ajattelemattomasti, mutta en epäile, ettetkö silti ajattelisi.
Tavallisille ihmisille ajattelemattomuus ei ole mikään vaihtoehto.
Se on silti paras toimintatapa hyvin monissa eri tilanteissa. Johtajavaltaiset organisaatiot, kuten esimerkiksi armeija, kouluttavat väkensä toimimaan kaikissa tilanteissa juuri kuten parhaaksi on nähty ja käskyn uhmaaminen on erityisen paha rikkomus. Huippu-urheilussa suoritus epäonnistuu varmasti jos et saa ajatuksiasi pois siitä ja luota toistojen luomaan selkäytimestä lähtevään automatiikkaan.
Ajattelisit sinäkin niin ei tarvitsisi selittää itsestäänselvyyksiä... Toistaiseksi vastailet vain selkäytimellä...
Tarkoitan, että ihmiset eivät voi olla ajattelematta, poislukien jotkut joogit ja fakiirit, jotka voivat nousta ajattelun yläpuolelle.
Täällä nyt ei kuitenkaan sellaisia pääsääntöisesti keskustele, joten mitä mieltä olisi esittää kysymys, arvostaako joku enemmän ajattelua vai ajattelemattomuutta.
Voi voi, "riippuu tilanteesta". On osattava ajatella tai olla ajattelematta. Ehkä se onnistuu vain putkiaivoilta koska et pysty lainkaan käsittämään kysymystäsi.
Minä kuitenkin ymmärrän, mitä ajattelu on ja mitä se ei ole. "Mieleen ilmaantuvat kielelliset ajatukset ovat varsinaisen ajattelun sivutuote, ei itse ajattelua".
Etpä sittenkään tainnut ymmärtää.
Tuolla määrittelyllä aloitusviestistäsi katoaa se viimeinenkin pointti.
Minä en tiedä mitään ei-konkreettisempaa, kuin ajattelu. Tiedätkö sinä?
Mihin muuhun konkretia perustuu, kuin ajatteluun?
En minäkään älyä kysymyksenasetteluasi.
Mitä hahmottumattomampaa ajattelu on, sitä konkreettisempaan toimintaan se tähtää. Ääripäänä eläimet joilla ei ole kieltä lainkaan.
Eihän tässä siitä ole kysymys, että mihin konkretia perustuu, vaan että konkretiasta voi vetäytyä pois eri tasoisesti ja kysymys kuuluikin, mihin ihmiset painopisteen asettavat.
Siitä kai kertoo sekin, kun jotkut ihmiset luulevat olevansa variksia tai harakoita (psykiatrisissa sairaaloissa).
Mutta siitä se ei kerro mihin ajatteluaan käyttää. Monet ajattelevat yötä päivää kehittääkseen ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin. Ajattelu on väline, konkreettisuus ja abstraktisuus taas ominaisuuksia jotka voi liittää mihin tahansa, vaikka itse ajatteluun tai ajattelun lopputuloksiin tai tavoitteisiin.
Ajattelu on ihmisen minuuden perusta. Jos se olisi pelkkä väline, voisit käyttää sitä, kuten sähkökatkaisijaa, mutta et taida kyetä siihen.
Itse asiassa ajattelu on konkretiaa mitä suurimmassa määrin, mutta se on sitä toisessa todellisuudessa. Lisäksi on olemassa kollektiivinen alitajunta.
Noooo, etpä tunne minua joten älä hätäile arvosteluissasi.
Kun puhuin ajattelusta välineenä, sen jo piti olla riittävän selkeää puhetta sen arvostamisesta suhteessa päämääriin. Ja konkreettisuus oli mielestäni vain kuvailua...
Valaise vähän moista tilannetta, missä ne tulevat vastakkain? En nyt suoralta kädeltä keksi, mutta sehän ei tarkoita ettei sitä olisi.
Arvostan konkreettisuutta, olen tekevää sorttia, mutta pitää siinä joku ajatuskin olla takana.
Esimerkiksi äärimmäisissä stressitilanteissa.
Silloin on hyvä blokata ajatukset vähäksi aikaa, ja keskittyä tekemiseen :) Mutta toisaalta olet vaan uudessa stressitilanteessa, ellet samalla käytä päätä.
Riippuu kai energiatasosta. Ellei energiaa ole runsain mitoin, niin kannattaako sitä olemassa olevaa tuhlata tekemiseen...
Energiaa saa nostettua sillä että hellii itsensä, ja tekeminen pitää ajatukset kuosissa. Ihan turha pitää ajatukset siinä stressissä ja itsesäälissä, jossa kuitenkin tulee kääriskeltyä :))
Aivot narikkaan vähäksi aikaa, ja rutiinit rullaamaan. Fyysistä tekemistä, liikuntaa, siisti koti, musiikkia, hyvää ruokaa ja pitkiä kylpyjä. Ihan perusjuttuja. Saa hetkeksi lomaa stressistä ja akut ladattua, eikä ongelmat näytä enää niin pahoilta.
Tämä toimi minulle kun kävin kaivonpohjalla.