löytyy tosi monen sakemannin sukutaulusta. miksi? mikä siitä niin hyvän tekee?
Ursus vom Batu
aina vaan ursus
28188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyseinen koira on vain periyttänyt näyttelyissä pärjääviä koiria, millään muulla kriteerillä (terveys, luonne, suvun yleisyys/harvinaisuus) ei kyseessä ollut hyvä jalostuskoira. Koska osalle näyttelylinjan kasvattajista tärkeää on vain näyttelymenestys, heidän mielestään kyseessä on tietenkin loistava jalostuskoira.
Mitähän sinäkin sen koiran luonteesta ja terveydestä tiedät?
No kyseistä koiraa en ole tietenkään nähnyt, mutta tarkoitin jälkeläisiä, niillähän se jalostusarvo mitataan. Indeksit näkee Koiranetistä, eivätkä ole mitenkään mairittelevat.
Mistä sä siellä näit sen luonteen? :O
Jälkeläiset ovat olleet pääosin terveitä sekä hermorakenteeltaan että fysiikaltaan verrattuna näihin nykyisiin adhd-käyttis-perianaali-bipo-haiseva iho-mätänevät korvat -koularivaikkaväkisin-vain pimeellä ulos -valioihin. Tämän voin kertoa saksanpaimenkoiranomistajana sekä omakohtaisista että tuttavieni kokemuksesta olevan faktaa. Itselläni 9 v Batun jälkeläinen ja koiruus edelleen täysin terve! Ensi keväänä olisikin tarkoitus teettää taas muutama pentue lisää.
No kerroppa Ursuksen jälkeläisiä, joilla on näyttöjä luonnepuolesta? Muistaakseni esimerkiksi BSP-osallistujia ei jälkeläisissä ole yhtään. Saksan päänäyttelyn käyttöluokkaan osallistuneista Ursuksen jälkeläisistä melko moni on saanut muun vik-arvosanan kuin erinomainen (vaikka se ei ihmeitä vaadi).
eikö Ursus vom Batu kuitenkin ollut sch3 tason koira? miten hyviä koirien pitäisi olla, että niitä voi käyttää jalostukseen?
SchH3 ei todellakaan ole mikään osoitus koiran luonteellisesta hyvyydestä. SchH-koe on varsin kaavamainen, nykyään enemmänkin koiraurheilua kuin jalostuskelpoisuutta osoittava koe, ja sen pystyy suorittamaan heikompikin koira, varsinkin muualla kuin Suomessa. (Suomessa arvostelu kyläkoetasollakin on usein melko tiukkaa, mutta muualla maailmassa ei näin ole.) Esimerkiksi Saksan päänäyttelyssä käyttöluokissa kaikilla kärkikoirilla (VA) on SchH3, mutta esimerkiksi viime vuonna uroksista vain yhdellä kahdestatoista oli oikeasti hyvä rohkeuskokeen suoritus.
Mitä v***n "näyttöjä" oikein kaipaat, oletko joku käyttiskoirahörhöjen agitoima teinipissis joka ei mitään mistään tiedä ja piti nyt tännekin tulla trollailemaan? Paras näyttö koiran luonteesta, terveydestä ja soveltuvuudesta palvelemaan yhteiskuntaa ei ole mitattavissa millään "koetuloksilla" jossain ennakkoon suunnitelluissa olosuhteissa vaan sillä, millaisen kokonaisuuden yhteiskunnallisesti koira ja sen lähipiiri yhdessä voivat luomakunnalle esimerkillään tarjota.
Näin kun kaikki ajattelisivat ja tätä lähtisivät toteuttamaan käytäntöön sekä ennenkaikkea kykenisivät kaikessa toiminnassaan REHELLISYYTEEN , ei millään "vanhanmallisilla" koe- tai näyttelytuloksilla ja niihin liittyvillä turhanpäiväisyyksillä, mistä ei muuta kuin rahanmenoa, pahaa mieltä ja ongelmia koidu, tehtäisi enää mitään, jolloin voitaisiin keskittyä itse asiaan eli sekä eläinten että ihmisten hyvinvointiin ja itse elämästä nauttimiseen.
Nyt taisivat argumenttisi loppua, kun piti mennä henkilökohtaisiin solvauksiin. Sinun tarjoama esimerkki ei ainakaan ole kovinkaan hyvä. Hyvässä keskustelussa asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Jos rodunomainen koe ei ole riittävä näyttö, niin mikä sitten on? BSP-osallistuminen? Jos vain BSP-osallistujat saisi lisääntyä, niin eikö jalostuspohjasta tulisi jo aika suppea?
Ei kai se mene sitten niin, että hyvä on käyttölinjainen? Muusta riippumatta. (Ja ettei epäiltäisi mulla olevan oma lehmä ojassa, niin ei, en omista Ursus vom Batun jälkeläistä. Oma on linjattu Umsa vom Bungalowiin).
Käytin BSP:tä vain esimerkkinä, koska sinne harvoin huonoja koiria pääsee, mutta on niitä hyviä koiria tietysti muuallakin. Jos Ursus olisi perittänyt hyviä ominaisuuksia, niin luulisi, että sillä olisi jälkeläisiä, joilla on saavutuksia käyttöpuolella, koska jälkeläisiä sillä on kuitenkin pitkälti yli tuhat. Kyllä näyttelylinjoissakin on hyviä koiria olemassa, mutta kun luonteisiin ei kiinnitetä huomiota niin vuodesta toiseen yhä vähemmän.
Mistä ne hyvät sitten tunnistaa näkemättä tai tuntematta? Jos rodunomainen koekaan ei hyvä.
Tietty osuus jälkeläisistä BSP:ssä? Jälkeläisistä x-osalla tuloksi eri lajeista... ominaisuusarviointeja, luonnetestejä... mitä?
Netti on nykyään niin täynnä videoita, että voi katsoa itse. Youtubesta löytyy Saksan päänäyttelyiden rohkeuskokeita jo monelta vuodelta ja Working-dog.eu:sta löytyy melkein kaikki merkittävät kilpailupuolen tapahtumat videoina viime vuosilta.
Ajatellaanpa asiaa laajemmassa yhteydessä loogisesti.
Jos Ursus olisi periyttänyt hyvää luonnetta, niin koska sitä käytettiin varsin runsaasti, olisi tämän pitänyt näkyä näyttelylinjaisten luonteiden paranemisena. Näyttelylinjaisten luonteet eivät kuitenkaan ole parantuneet, vaan pikemminkin huonontuneet vuosien saatossa. Joskus 90-luvullahan täällä Suomessa oli lähes pelkkiä näyttelylinjaisia, ja silloin ne kelpasivat niin palveluskoiraharrastajille kuin viranomaisille työkoiriksikin. Mutta nykyään eivät näyttelylinjaiset enää juurikaan kelpaa edes ns. kansallisten palveluskoiralajien harrastajille.
Täytynee lisätä tähän viestiini, että tietysti jos tarkastellaan asiaa näyttelylinjan sisällä*, Ursus tuskin on periyttänyt hirveän huonoa luonnetta, voi olla, että jopa hieman keskivertoa parempaa. Mutta kun ottaa huomioon, että saksanpaimenkoira on palveluskoira, ja mikä näyttelylinjan taso tällä hetkellä on, niin ei minusta mitenkään voida sanoa Ursusta hyvää luonnetta periyttäneeksi urokseksi.
* moni näyttelylinjaisten koirien harrastaja varmasti näin tekee koska heillä ei muista ole kokemusta, siten ehkä jollain tasolla ymmärrän eriäviä näkemyksiä
Minulla on jälkeläinen. Todella loistava koira.
Saksan päänäyttelyn rohkeuskokeiden videoita ei kannata pitää mittarina. Koirat jonottaa kuumassa omaa vuoroaan pitkiä aikoja. Virettä ei ainakaan saa pidettyä yllä huippukoirallakaan.
Ehkä ei kannata verrata rohkeuskoesuorituksia suoraan koesuorituksiin mutta saman tapahtuman rohkeuskoesuorituksia voi hyvin verrata toisiinsa (olosuhteet kaikille samat) vai eikö muka mielestäsi voi?
Oot kyllä ihan oikeessa. Voihan se Batu jälkeläisineen olla ihan paska. Noita kun ei vaan voi ennalta tietää.
Sukupuu, rakenne ja menestys päänäyttelyssä varmaan ohjanneet jalostuskäyttöä eniten.
mikä siinä sukupuussa niin hyvää on?
Näyttelyjalostus saksanpaimenkoirilla on ollut ja on yhä joka sukupolvessa muutamaan merkittävään urokseen perustuvaa. Ursuksen suku on hyvin näyttelyissä menestyneitä koiria täynnä, mikä on tietysti aikoinaan lisännyt kasvattajien kiinnostusta sitä kohtaan. Ursuksen isoisät, Jeck ja Zamb, olivat oman aikansa suosituimmat jalostusurokset ja voittivat Saksan päänäyttelyn.
Tällainen jalostusmalli luonnollisesti johtaa sisäsiitokseen ja kannan geneettiseen yksipuolistumiseen (ja siten perinnöllisten ongelmien yleistymiseen), mutta näyttelykasvattajia ei näytä asia huolettavan.
On sitä käyttöpuolellakin ongelmia. Käyttöpuolen näytöt ohjaa jalostusta, eikä rakenteeseen kiinnitetä riittävästi huomiota. Nykyään esim. hammaspuutokset yleistymässä. Samalla tavalla se geenipooli pienenee kaikissa roduissa. Ei tää oo yksin saksanpaimenkoiran ongelma.
"On sitä käyttöpuolellakin ongelmia"Tuleeko tosta kirjoittajalle parempi olo tai vähentääkö se näyttelylinjaisten ongelmia?Kyllä, käyttöpuolellakin on ongelmia, mutta terveydelliset seikat on kuitenkin enemmän otettu huomioon käyttöpuolella.Se että mollaa toista ei poista perimmäisiä ongelmia näyttelypuolelta, sairauksia ja luonteen pehmeyttä.
Mä olen alkanut tutkia koirien sukupuita sillä silmällä jos omaa narttua jossain vaiheessa pennuttas... ei ollut mitään tarkotusta kun eka seefferini on, mutta kokeneet harrastajat on sanoneet, että se on viettirakenteeltaan todella hyvä koira ja melkein käyttikseksi (käyttöpainotteista sekalinjaa) poikkeuksellisen nätti. Oon sitten tutkinut näyttisten ja käyttisten sukupuita ja kentilläkin seurannut koiria ja huomannu, että vaikka näyttelylinjasia on suvussa vain muutama, niin ne samat koirat löytyy melkein kaikkien muittenkin takaa. Eli ainaskin nyt näyttäs siltä, että käyttiksistä löytys parhaiten uroksia, jotka ois mahdollisimman vähä sukua.
Ei siitä nyt sen parempi olo tuu. Ei se ollu mitään mollaamista, vaan ihan tosiasioiden esiin tuomista.