mistä tietää tekeekö oikein?

höperömppä kirjoitti:

Päätösten aika..Olemme muuttaneet erilleen lasten isän kanssa n 1/2 v sitten ja lapset asuvat minun kanssani. Emme sopineet lopullisesta erosta vaan sovimme että katsellaan rauhassa tämä puoli vuotta että miltä tuntuu. Mies sanoi että haluaisi jatkaa elämää meidän kanssa, lupasi rauhoittua juomisensa kanssa (joka on ollut aina tosi railakasta ja meno yltyi kun muutimme erilleen) jne jne. minä taas olen huomannut että elämä on kyllö hieman parempaa joiltain osin, kun olen lasten kanssa yksin. En edes tiedä rakastanko lasten isää enää. en henk.koht myöskään usko että isä juomisensa kanssa yhtään rauhoittuu ja toisaalta vaikka rauhoittuisikin niin en tiedä haluanako siltikään olla hänen kanssa. Lapsilla on isäänsä ikävä ja kovasti haluaisivat että isä muuttaa meidän kanssa. Tämä tietysti voi johtua myös siitä että lapset näkeeisäänsä, isän tahdosta aika harvoin. Asutaan eri paikkakunnalla ja mies töidensä takia sanelee tapaamiset.
Välillä toki arki on rankkaa ja olisi ihana jos voisimme olla perhe ja yhdessä ja olisi ihanaa kun saisi jakaa ne arjen ilot ja surut jonkun (ja nimenomaan lasten isän) kanssa.
Mutta kun mietin niitä yöllisiä heräämisiä kun mies humalassa könyää kotona ja minä menen aamulla töihin ja lapset tarhaan, niin ei kiitos. Kun mietin sitä että minä huolehdin lasten tarpeista ja pyytäessäni apua, minulle tuhahdetaan ja vääntäydytään juuri ja juuri siitä sohvalta, ei kiitos...tai kun tulen töistä ja lapset hoidosta, mies vapaapäivinään ei ole viitsinyt edes siivota, saatikka laittaa ruokaa valmiiksi...mies on myös pettänyt minua useammin kuin kerran joten...
Toisaalta, mies ei lyö, e käytä henkistä väkivaltaa, on lapsilleen hyvä isä kun vaan on heidän kanssaan..ja lapsilla, varsinkin vanhimmalla, tuntuu olevan paha olla ilman isää...
Onk oitsekästä erota, kun vaan äidistä itsestään tuntuu paremmalta näin...Pitäisikö vain ajatella lapsia ja elää kulisseissa siihen asti kun lapset on tarpeeksi isoja ...sekin tuntuu kyllä todella tyhmältä..
On vain niin vaikea päästää irti ihmisestä kuka periaatteessa on kiltti ja turvallinen (vaikkei oikieastaansitten kuitenkaan..), käy töissä (vaikka juokinbaika paljon vapaa-ajallaan) ja on hyvä isä ja on luvannut tapansa parantaa...ja kun yhdessä onoltu niin kauan...on nniin vaikea atehdä päätöksiä varsinkin kun mies on sanonut haluavansa jatkaa (vaikka oikeastaan uskon että hänellä on samat tuntemukset kuin minulla ettei halua vain päästää irti) ja luvannut muuttua (vikka uskon ettei muutos voisi olla lopullinen, hetkellinen ehkä)..voisiko joku tehdä sen päätöksen puolestani, kiitos..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä