Mulle riittää.

Olet jättänyt minut jo monesti. Olet saanut minut matelemaan ja rukoilemaan että et jättäisi. Olin heikko ja sinä olit ainoa joka minua tuki vaikeina aikoina. Nyt ymmärrän, että sinun "tuki" oli vain manipulaatiota. Sanoit juuri ne sanat, jotka olen aina halunut kuulla. Ensin satutat, sitten taas ylistät. Ensin jätät, sitten perut ja minä lankean aina. Sovun jälkeen kaikki on aina täydellistä, siksi olen jäänyt, niiden täydellisten hetkien vuoksi. Nyt olen niin surullinen, enkä tunne enää itseäni. Kaiken minkä teen, teen miellyttääkseni sinua, vaikken sitä ole aiemmin tunnustanut, voin sen täällä tunnustaa. Kaikki menoni on kiinni sinun aikatauluistasi, miten sinulle sopii tavata, sen mukaan suunnittelen päiväni ja viikkoni ja sinä sekoitat ne kokoajan perumalla tapaamisia joita olen odottanut. Olen eristäytynyt kavereistakin, aina kun tulisi tilaisuus tavata oma ystävä, sinulla onkin muita suunnitelmia meille kahdelle ja joudun perumaan, sillä jos en peru, niin uhkaat ettei sitten nähdä taas aikoihin. Minun itsetuntoni on nollassa. Sanon asioita, jotka tiedän että haluat kuulla ja käännyn ystäviäni vastaan, sillä sinä haluat niin. Tästä syystä vihaan itseäni. Olen joillekin ystävillemme puhunut asiasta sinun tietämättäsi ja he ovat sanoneet, että olen hullu kun katselen tällaista. He ovat kertoneet, että olet tehnyt samaa ennenkin. Valehdellut ja manipuloinut ja ulospäin näytellyt että olisit niin reilu. He tietävät, vaikket tiedä sitä... Miksei kukaan kertonut minulle aiemmin? Ajattelivat että ei se kestä kuitenkaan. No kesti aivan liian pitkään, mutta ei enää kauan. Olen vahvistunut ja tehnyt päätöksen, enää et minua määrää. Odotan vain oikeaa tilaisuutta. Saat maistaa omaa lääkettäsi.