Onkohan täällä muita 39 vuotiaita tai vanhempia odottajia? Millä viikoilla olette ja milloin laskettu aika? Oletteko olleet riskiverikokeissa entäpä lapsivesipunktioissa?
Miten on raskausaika sujunut? Ja miten teidän vanhempanne ovat suhtautuneet vauvan tulemiseen kun olette jo " noinkin vanhoja" :)?
Itse olen 39 vuotias ja viikolla 14 ja odotan kolmatta. Takana lapsettomuushoitoja.
Verikokeissa tuli käytyä sen enempiä miettimättä ja nyt tulikin riskisuhteeksi 1: 110, niskaturvotusta oli 2mm-2,3mm. Hermorauniona ollaan, mutta peruutaan kuitenkin punktioaika ja jätetään siis lapsivesipunktio väliin. Ollaanko hulluja?
Muutoin ultrassa oli kaikki hyvin, sormet ja varpaat näkyivät jne. ja tosi liikkuvainen kaveri masussa.
Laskettu aika on heinäkuun alussa ja vanhemmille pitäis kertoa näinä päivinä... vähän jänskättää kun tiedän, että kaikki ovat sitä mieltä että meille kaksi lasta riittäisi. Synnytykset ovat olleet niin rankkoja ja olenhan minä jo NÄIN vanha :DDD.
Miten on raskausaika sujunut? Ja miten teidän vanhempanne ovat suhtautuneet vauvan tulemiseen kun olette jo " noinkin vanhoja" :)?
Itse olen 39 vuotias ja viikolla 14 ja odotan kolmatta. Takana lapsettomuushoitoja.
Verikokeissa tuli käytyä sen enempiä miettimättä ja nyt tulikin riskisuhteeksi 1: 110, niskaturvotusta oli 2mm-2,3mm. Hermorauniona ollaan, mutta peruutaan kuitenkin punktioaika ja jätetään siis lapsivesipunktio väliin. Ollaanko hulluja?
Muutoin ultrassa oli kaikki hyvin, sormet ja varpaat näkyivät jne. ja tosi liikkuvainen kaveri masussa.
Laskettu aika on heinäkuun alussa ja vanhemmille pitäis kertoa näinä päivinä... vähän jänskättää kun tiedän, että kaikki ovat sitä mieltä että meille kaksi lasta riittäisi. Synnytykset ovat olleet niin rankkoja ja olenhan minä jo NÄIN vanha :DDD.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen 42 vuotias ja odotan kolmatta lastani tänään on täynnä 15 rv eli lakettuaika on 30.8. Aiemmat lapset tyttö 21 v ja poika 14v.
Lapsivesipunktioon menemiseen on jokaisen itse tehtävä päätös sen mukaan miten itsestä tuntuu. Itse menisin kyllä. Ensimmäinen lapseni eli 21 vuotias tyttö on kehitysvammainen, harvinainen kromosomi poikkeavuus joka periytyi isältä. Isällä oli kromosomeissa niinsanottu translokaatio ja näin ollen kun aloin odottaa toista lastani niin minulla oli oikeus päästä istukkabiopsiaan jo viikolla 10. Saimme tiedon viikolla 11 että syntyvällä pojalla on kaikki muuten kunnossa, mutta hänellä oli myös tuo sama translokaatio kromosomeissaan. Se ei kuitenkaan kertonut, että poikamme syntyi näkövammaisena. Joten minulla on kaksi niinsanottua erikoislasta.
Tämän uuden tulokkaan kohdalla en kuitenkaan päässyt tutkimuksiin, koska hänellä on eri isä ja näin ollen kohonnutta riskiä ei ole.
Vanhempani niin kuin myös mieheni vanhemmat odottavat innolla uutta tulokasta. Minulla oli noin vuosi sitten niinsanottu tuulimuna raskaus joka oli kaikille kova pettymys, mutta nyt on käyty ultrassa ja todettu, että elämää löytyy tälläkerralla mahasta.
Onnellista odotusta sinulle ja ette te niin vanhoja ole.
Huoh...Onko teillä suvussa vammaisuutta? Ei kai se iästä ole kiinni tuleeko vammaisia, enempikin geeneistä?
Eipä se ihan noin ole. Vanhemmilla odottajilla on mekittävästi suurempi riski saada vammainen lapsi, kuin nuoremmilla. Tämä on ihan faktaa ja sen vuoksi joillakin paikkakunnilla tarjotaan tietyn iän ohittaneille odottajille suoraan lapsivesipunktiota, josta mhdolliset kromosomohäiriöt selviävät.
Ja sori kirj. virheet, niitä lipsahtelee kännykällä...
Tiedoksi vain meidän suvussa ei ole ollut yhtään vammaista aikaisemmin. Geeneillä on kyllä tekemistä moniin perinnöllisiin sairauksiin, mutta suurin osa kehitysvammaisuudesta johtuu aivan sattumasta. Kylläkin meidän tapauksessa kyse oli isän tranlokaatiosta eli niin sanotusta geeni virheestä, mutta niitä voi olla ihan kenellä vaan, itse et sitä tiedä ennenkuin sinun kromosomisi tutkitaan
Et sinä vanha ole iältäsi, fysiikastasi ja mielestäsi en tiedä, mutta kyllä nyt kannattaa jo jättää viimeiseksi. Keksi jotain muuta sisältöä elämällesi.
En ole väittänytkään olevani vanha. Ja minulla on kyllä muutakin sisältöä elämässäni.
Ei tunnu olevan kun vammaisia synnytät.
Tuo oli aika asiatonta. En minä ole halunnut välttämättä vammaista lasta synnyttää. Aina ei voi valita. Ensimmäisen kohdalla meillä ei ollut tietoa, että näin kävisi ja toisen kohdalla kaikki piti olla kunnossa. Sinulla taitaa olla jonkin asteinen asenne vamma.
Ehkä ihmiset nyt haluaa ylikansoitettuun maailmaan vain tervitä ja laadukkaita ihmisiä. Katsoppas nenääsi pidemmälle asiaa nyt. Hyvä kun terveille on tilaa juurikin näiden asenteidenkin takia, niin kannattaako sairaita tehdä tietoisesti?
Nauti siitä mitä sinulla on.
Tuolla asenteella ei kukaan voisi tehdä lapsia tähän maailmaan. Joka kerta on mahdollisuus, että jotain menee vikaan tai synnytyksessä voi tulla hapen puutetta joka voi aiheuttaa vammaisuutta. Jos luitte viestin oikein niin ymmärtäisitte ettei minulla ole tarkoitus tieten tahtoen saattaa vammaistalasta tähän maailmaan. Minähän kirjoitin, että käytän mahdollisuuteni mennä tutkimuksiin ja sekin on päätetty, että jos jotain vikaa on niin teen abortin. Minun kromosomit on tutkittu ensimmäisen lapsen jälkeen ja ne on todettu hyviksi. Moniko odottava äiti voi sanoa samaa. Ja jos luitte viestin niin huomasitte, että ensimmäisen lapseni kehitysvammaisuus periytyi isänsä puolelta, koska hänellä oli kromosomeissa translokaatio.( jota ei voitu tietää etukäteen.) Nyt tällä syntyvällä lapsella on eri isä joten tämä translokaatio ei voi vaikuttaa tämän lapsen kohdalla, sen verran minä ainakin olen oppinut biologiantunneilla. Kuka voi sanoa etukäteen, että hänen lapsestaan tulee terve ja laadukas yhteiskunnan kansalainen.
Toi "isikarhu" on sillä tavalla kehitysvammainen, että siitä on kiva heittää täällä ihan p*kaa läppää jatkuvasti.