En pysty nukkumaan hyvin..

Miten oisi joku rauhallinen hengitys/rentoutusharjoitus illalla 20 maissa tai vuoteessa?
Urheiletko jotain rankkaa lajia klo 18 jälkeen?
Kysy, saisitko lekurilta melatoniinia, et jäisi ainakaan unilääkekoukkuun.

Ok, kiitos tiedänvaivan. :) Ja en yleensä saa nukuttua seitsemää tuntia, yleensä se jää johonkin 6 ja puoleen tuntiin plus yöllä heräämiset (joiden seurauksena myöhästyn koulusta). Ja kyllä se unesta johtuu, koska viikonloppuisin ja lomilla nukun n. 10 tuntia yössä ja ei väsytä. :/

Minullakin on herätys arkipäivisin aina klo 6, ja pystyn nukkumaan vasta klo 1:n jälkeen yöllä.. Sitä ennen ei tule uni vaikka kuinka väsyttää, ja mitä edemmäksi kello raksuttaa, sen enemmän väsyttää mutta uni ei yksinkertaisesti tule ja yleensä itken pari tuntia vielä tuonkin jälkeen koska laskeskelen nukkumismäärän tunteja, jotka ovat joka yö viiden tunnin alapuolella, ja sen jälkeen olenkin niin yliväsynyt että tekee mieli lähteä keskellä yötä juoksemaan taloa ympäri. Osittain tuo etten saa nukutuksi, saattaa johtua myös siitä, että ennen kello kahtatoista meillä kotona on niin kova meteli, että siellä ei yksinkertaisesti PYSTY nukkumaan :( (Korvatulpat olis yks ratkasu, mutta sitten ei taas herää herätyskelloon aamuisin.. :D). Ei auta vaikka pyytää olemaan hiljaa, hirvee meteli kokoajan, todella turhauttavaa... Olen niin väsynyt, että koulussa meinaan nukahtaa melkein joka tunneille, varsinkin fysiikan, historian ja ruotsin tunneilla, koska niissä usein opettaja papattaa tasaisesti jotakin kokoajan ja sinne ois kyllä ihana mennä nukkumaan..... ;P Opettajat valittaa, kouluterveydenhoitaja valittaa, sen myötä vanhemmatkin valittaa, että nukun liian vähän, mutta sille kun ei vain voi mitään, varsinkin kun kotona on kahteentoista se kamala älämölöö päällä yömyöhään asti.. -.- Kun vihdoin tulee melko hiljaista kun muutkin menevät nukkumaan, olen jo mennyt sen suurimman väsymyksen ohi ja tekee mieli lähteä juoksentelemaan jonnekkin... O_o Aamulla en herää millään, heräilen keskellä yötä, kouluarvosanat huomattavasti laskeneet tämän unimäärän vähenemisen myötä.. Täysikuun aikaan en nukukaan sitten koko yönä.. -.- Päätä särkee minullakin ma-pe joka päivä, kun silmiä pitää yrittää pitää auki.. Pitäiskös laittaa tulitikut simliin.... Päivisin en nuku, kuin todella harvoin. Vanhemmat tekee töitä kotona, hirvee huuto kun ne tappelee kokoajan, joka päivä, ja muutenkin kaikki se kolina, pauke, ja huuto sekä puhe, puhelinten soiminen, pikkusiskon kimeä "Tättää, papapapapapaaaakiiojwnerjgpoernferorej" ja kaikki helvetin äänet pyörii ympärillä jatkuvasti!! Joskus (HARVOIN!!) ne eivät olekaan kotona ja voin nukkua korkeintaan tunnin tai pari.. Viikonloppuisin ei voi nukkua yhdeksää pidemmälle, koska silloin vanhemmat alkaa haukkumaan laiskaksi idiootiksi, joka on kuulemma niin laiska, että pilaa kaikki viikonloppunsa nukkumalla! (Kyllä, tullut todettua tämäkin monta kertaa.. >.

Itse olen kärsinyt niin nukahtamis- kuin heräämisongelmistakin 8 vuotta. Lääkärikäynti kannattaa, jos ei ole aikaisemmin hoitanut vaivaa lääkkeillä. Lääkäri on määrännyt aina NUKAHTAMISlääkkeitä, ei unilääkkeitä. Nukahtamislääkkeet eivät juurikaan koukuta. Olen saanut niitä kuurina ja ne ovat toimineet kuten pitääkin. Ainoa ongelma on ollut kuurin lopettaminen ja normaalin unen jatkaminen ilman lääkkeitä.

Itselläni häiriöt johtuvat 3-vuorotyöstä, jolloin säännöllisyys kaikessa on avainasemassa. Ruoka, liikunta, päivärytmi. Raskas liikunta illalla luonnollisesti siirtää unen saantia. Olen yhdistänyt häiriöjaksot stressaaviin tilanteisiin ja tapahtumiin. Olen luopunut liiasta kiireestä ja oppinut vaatimaan itseltäni vähemmän niin vapaa-ajan käytössä kuin harrastuksissakin.

Suuri apu tuli kun aloin käyttää MELATONIINIA, jota saa luontaistuotekaupoista. Lääkäristä saa vahvempaakin, jos tilanne sen vaatii. Tabu tuntia ennen nukkumaanmenoa ja hyvin väsyttää. Melatoniini syventää unta jolloin kesken yötä heräämiset ovat vähentyneet ja uudestaan nukahtaminen on helpottunut.. Illat rauhoitan täysin ennen nukkumaanmenoa. Iltaliikuntaa olen vähentänyt huomattavasti. Itse huomasin vaativani itseltäni aivan liikaa esim. urheilussa. Parantuminen on vaatinut asioista luopumista, mutta on elämänlaatukin parantunut huomattavasti kun ongelmaa hallitsee sen sijaan että se hallitsee sinua. Ongelmista puhuminen on ollut iso apu, niiden myöntäminen ja se ettei sitä tarvitse hävetä.

Uusia kausia tulee aina ja suurimmassa osassa on kyse siihen oikein suhtautumisesta.