Nyt kun on nähty että raiskailla saa ihan vapaasti tuomioistuinten sallimuksella, ts. mikä tahansa syy kelpaa lieventäväksi asianhaaraksi... Niin mitenkäs tämän kostamispuolen kanssa? Löytyisiköhän sille lieventäviä asianhaaroja, jos menee ja ottaa raiskiksen hengiltä tai tekee hänestä muotopuolen?
Lisäksi tulee mieleen että kun niin moni nainen korostaa sitä kuinka pahaksi, likaiseksi ja pilatuksi hän itsensä tuntee raiskauksen jälkeen; niin mitä siinä enää painaisi jos ottaisi kontolleen sen väkivallan teon että on kostanut kiduttajalleen?
Ainakin minä mätänisin ilomielin vankilassa muutaman vuoden jos tietäisin että elämäni pilannut kusipää EI TULE PILAAMAAN ENÄÄ MUIDEN ELÄMIÄ...
Lisäksi tulee mieleen että kun niin moni nainen korostaa sitä kuinka pahaksi, likaiseksi ja pilatuksi hän itsensä tuntee raiskauksen jälkeen; niin mitä siinä enää painaisi jos ottaisi kontolleen sen väkivallan teon että on kostanut kiduttajalleen?
Ainakin minä mätänisin ilomielin vankilassa muutaman vuoden jos tietäisin että elämäni pilannut kusipää EI TULE PILAAMAAN ENÄÄ MUIDEN ELÄMIÄ...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tekohetkellä tuskin onnistuu ottaa nirriä - siinä voi ennemmin itse päätyä vainaaksi - mutta jos tekijän henkilöllisyys käy ilmi (varsinkin oikeudessa viimeistään), niin pienellä salapoliisintyöllä kyllä selviää tämän paskiaisen liikkeet ja elämäntavat. Sen kuin sitten vain odottaa otollista tilaisuutta.
Mitä millään on enää väliä jos koko elämä on pilalla enivei?
Enivei,
raiskatun naisen elämä ei ole "pilalla".
Vaikeaa raiskatun elämä on, tuskaista, pelottavaa ja ahdistavaa - mutta, kaikella on aikansa. Raiskaukseen menettää monta sellaista asiaa, joita ei ikinä saa takaisin, mm. ehjän ja loukkaamattoman ruumiinkuvan, luottamuksentunteen - mutta ei se tarkoita sitä, että elämä on pilalla siitä hetkestä alkaen!
On totta, että raiskaajien saamat rangaistukset ovat naurettavan pieniä verrattuna siihen kärsimykseen, jonka he ovat teoillansa uhrilleen tuottaneet. Raiskaus on myös rikos yhteiskuntaa, ei pelkästään yksilöä vastaan: raiskaaminen tuottaa myös taloudellisia menetyksiä valtiolle raiskatun terapian, oikeudenkäyntikulujen, vangin ylläpidon ja muun muodossa.
Minkä tähden uhrin olisi kunnioitettava sääntöjä sellaisessa yhteisössä, joka ei häntä suojele?
Siinä kysytään ihmisen moraalia. Miksi minun pitäisi olla lainkuuliainen, jos naapurini ei ole - miksi minä en löisi takaisin samalla mitalla?
Minä olen sitä mieltä, että jos pedofiliaa ja raiskaamista vastaan taistellaan, sen on tapahduttava ensisijaisesti lain keinoin. Me olemme parempia kansalaisia kuin ne, jotka ovat meitä loukanneet.
kissa
voi kostaa mut sitä tunnetta ei saa ikinä pois eikä oikeesti hyödytä jos kostaiskin mut tietty siit on muille naisille hyötyä mä en kertonu kellekkään koska asun sellases perheessä mut mun nykyinen jätkäkaveri etsi sen saman jätkän käsiinsä ja hakkas sen kunnol siit on nyt noin 6 vuotta ja oon nyt 21
Se joka pystyy antamaan raiskaajalleen anteeksi, on enemmän kuin voittaja.
Enemmän kuin voittaja?
Lähinnä typerys.
Ns. "anteeksianto" ei palvele mitään muuta tarkoitusta kuin sitä, että tapahtunut dumpataan syvemmälle ja syvemmälle alitajuntaan - ja annetaan olla. Ei ruumis unohda, mitä sille on tehty: minä, jos kuka, sen tietää!
Joskus sanotaan, että anteeksianto hyödyttää raiskattua.
Minä näkisin, ettei anteeksianto hyödytä ketään: raiskaria se ei kiinnosta (ellei sen avulla kykene välttämään vankilatuomiota) ja raiskatulle se tuottaa lähinnä mahahaavan, kun painajaisia ja henkistä pahoinvointia aiheuttavaa tapahtuma myllää vuodesta toiseen käsittelemättömänä ja koskemattomana alitajunnan pohjalla.
Ihmetyttää, missä sinä näet voittajan?
Raiskatun ensisijainen velvollisuus on pitää huolta itsestään. Ihmisen ensimmäinen lähimmäinen on hän itse - sillä jos ei itsestään huolehdi, ei kyllä kykene huolehtimaan muistakaan. Jos sinun lapsesi tai puolisosi raiskattaisiin, antaisitko tekijälle anteeksi? Etkö kokisi hylkäämiseksi sen, jos antaisit anteeksi?
"Ei se mitään. Ei se oikeastaan haitannut lainkaan. Sattuuhan sitä."
Sitten sitä ollaan niin, niin hyviä, kristillisiä ihmisiä, joilla on jumalallisia psykosomaattisia vaivoja ja masennusta. Armahtavaisia sairaita - kuihtuvan marttyyrin prototyyppejä.
Se, ettei anna anteeksi, ei tarkoita katkeroitumista. Se tarkoittaa sitä, että sallii itselleen terveet vihantunteet ja kivut. Kun ne on koettu vapaasti ja häiritsemättä, voi todellinen toipuminen alkaa.
Toipuminen saattaa johtaa hyväksymiseen. Hyväksyminen on sitä, että ottaa raiskauksen osaksi omaa henk.koht. menneisyyttään ja etsii siitä voimavaroja jatkaa elämäänsä.
kissa
En tietenkään tarkoita, että kyseinen tekijä jäisi ilman lainsäädännön määräää rangaistustuomiota.
Ja väittämäsi, "Se, ettei anna anteeksi, ei tarkoita katkeroitumista" On täyttä potaskaa, jotan skeidaa minkä olet keksinyt, jos kantaa kaunaa vuosikausia toiselle, niin silloinhan varmasti ihminen on katkera.
"Toipuminen saattaa johtaa hyväksymiseen. Hyväksyminen on sitä, että ottaa raiskauksen osaksi omaa henk.koht. menneisyyttään ja etsii siitä voimavaroja jatkaa elämäänsä."
kummalista, että itsekkin puhut anteeksinannosta, mutta eri nimellä. Taidat vaan haluta pädetä omilla sanakäänteilläsi. :D Toiset sanoo sitä anteeksiannoksi, mutta sana anteeksi on visisin liian nöyryyttävää, niin sen tilalle on tullut hyväksyminen.
Anteeksianto sisältää henkistä toimintaa väärydentekijää kohtaan. Anteeksianto koskee toista ihmistä.
Hyväksyntä koskee vain tapahtumaa ja uhria itseään. Hyväksyntä ei välttämättä sisällä anteeksiantoa.
kissa
Suomalaiset on sisuttomia vellihousuja, ei täällä uskalla kukaan mitään...mutistaan vaan lain keinoin...voi viddu! Silmä silmästä ja parempi pallo jalkaan, kuin itse hautaan jne.
Itselle kunnia velvoittaa maksamaan vääryydet...siinä ei paljon lain kirjain paina.
Ensin raiskauksen uhri kärsii raiskauksesta, sitten siitä, että Suomen valtio ei suo hänelle oikeutta.
Pitäisikö hänen vielä kärsiä vankilatuomiokin tuon raiskarin tähden?
Tulisiko siitä parempi olo?
kissa
Kyllä siitä tulee parempi mieli kun elää oman moraalinsa mukaisesti vaikka se olisikin lain vastaista.
Eikö olisikin kiduttavaa kun ei näe oikeuden toteutuvan?
Katso kymmenen uutiset, niin kidutettu olosi yltyy suorastaan sietämättömäksi.
Sellaista asiaa kuin "oikeudenmukaisuus" - sitä ei ole. Oikeudenmukaisuuteen uskovat lähinnä
teinit ja amerikkalaiset.
Minä olen etuoikeutetussa asemassa, kun kykenin viemään raiskaajani oikeuteen ja hän sai tuomion (vaikkakin naurettavan pienen). Paljon enemmän on niitä, joilla ei ole mahdollisuutta edes siihen - jätetään syyttämättä, rikos on vanhentunut.
kissa
kissa
että ainut oikeus mitä voi saada on omissa käsissä. Yhteiskunta lähinnä palkitsee rötöstelijät.
Silmä silmästä on paras laki. Ja on aivan turha itkeä kokemaansa vääryyttä, jos ei tilaisuuden tullen ole valmis antamaan takaisin.
Ja milläs kokemuspohjalla tämä syvällä rintaäänellä lausuttu elämäntotuus on?
Mitä vääryyttä olet sinä kokenut?
Ja miten kostanut?
veljeni oli joskus koulun kiusaajien hampaissa, lopetin kiusaamisen ja sain tuomion pahoipitelystä, mutta se kannatti.
Naapurin hörhö juoppo potkaisi joskus koiraani, eikä potki enää...kiertää meidät kaukaa.
Pikku juttuja, mutta periaate on että omaani puolustan vaikka loppuun saakka (vaimoa,pientä tytöäni,koiraani,itseäni,omaisuuttani)
Joutuuhan sitä puolustamaan maataankin vaikka asein, minä vain puolustan perhettäni, vaikka joku laki sen kieltäisikin.
Silmä silmästä-ainut toimiva laki.
Joku hörhö potkaisi koiraasi ...
...?
No sanopa, mitä minun olisi tehtävä. Isäni raiskasi minut ensimmäisen kerran, kun olin 4 tai 3 -vuotias. Siitä eteenpäin minut raiskattiin n. 300 - 400 kertaa. Tiedän nämä faktat, sillä isäni tunnusti oikeudessa. Itse en muista lapsuudestani lähes mitään.
Pitäisikö nyt mennä ja tappaa se saatana ja tämän kaiken lisäksi kärsiä vielä vankilatuomio?
Miten sinulla on otsaa - tuollaisella elämänkokemuksella - tulla neuvomaan minua, miten minun olisi elämäni järjestettävä?
Häpeäisit.
kissa
Joku hörhö potkaisi koiraasi ...
Niin...? Mitä häpeemistä tässä oli?
Kuulutko kenties sinäkin niihin joiden mielestä eläimillä ei ole mitään arvoa?
En sano mitä sinun on tehtävä, vaan kerroin miten MINÄ elän.
Minun elämänkokemuksestani sen verran että minulla ei ole koskaan ollut isää ja äiti hylkäsi minut ollessani 3 vuotias jonka jälkeen asuin milloin missäkin ja lopulta isovanhempieni luona.
"Pitäisikö nyt mennä ja tappaa se saatana ja tämän kaiken lisäksi kärsiä vielä vankilatuomio?"
Ei kannata, vaikka luultavasti itse olisin niin tehnyt vihanpäiten.
Eli sinun mielestäsi EI TÄSSÄ TAPAUKSESSA kannata kostaa?
Mihinkö tämä sinun periaatteesi sitten pätee?
Mahdollisuuksia olisi ollut suhteiden kautta tapattaa koko saasta. Rahaakin olisi ollut. Mutta en tapattanut.
Eikö siis nyt minulla ole oikeutta puhua ja "valittaa" asiasta?
On rikoksia, joissa syyllinen ei koskaan saa sopivaa rangaistusta. Se on vain hyväksyttävä, se kuuluu elämään. Jonkinlaista oikeutta voi hakea laillisia teitä - muutoin vain rikkooo itseään ja elämäänsä lisää.
Minä arvostan eläimiä. Meillä on kaksi aivan uskomattoman herttaista kissaa. Mutta jotenkin en koiranpotkimista ja lapsenraiskaamista osaa asettaa samalle viivalle.
Tosin, jos joku potkaisisi jompaakumpaa kissoistani - kyllä minä potkaisisin takaisin.
Samoin minut on opetettu siihen, että jos minua lyödään, lyön aika äkkiä takaisin - ja lujaa. Jos minulle sanotaan pahasti, sanon takaisin. Pidän puoleni.
Mutta näin isoihin ja vakaviin rikoksiin on huono lähteä soveltamaan näin yksinkertaisia periaatteita.
kissa
Minäkin ehkä kestän enempi itselleni tapahtuvia ikävyyksiä, kuin läheisille. Elikkä tarkoitan että jos minulle tehdään jotain, niin se on helpompi kestää, kun jos vaikka vaimo raiskattaisi, niin varmasti tilaisuuden tullen vähintään katkoisin kaikki raiskaajan raajat, niin ettei se enää koskaan pystyisi moiseen.
"Eli sinun mielestäsi EI TÄSSÄ TAPAUKSESSA kannata kostaa? "
En sanonut noinkaan, en vain kehoita ketään mihinkään,varsinkin tappaminen on aika paha juttu itsellekin, vaikka olenkin sitä mieltä ettei moinen raiskaaja ansaitse elää. Itse vaan luultavasti olisin jotenkin kostanut, mutta ONNEKSI en ole tuossa tilanteessa.
"Mutta jotenkin en koiranpotkimista ja lapsenraiskaamista osaa asettaa samalle viivalle."
Kuka on laittanut samalle viivalle? Minä kerroin vain millaisia asioita olen kostanut takaisin.
"Minäkin ehkä kestän enempi itselleni tapahtuvia ikävyyksiä, kuin läheisille. Elikkä tarkoitan että jos minulle tehdään jotain, niin se on helpompi kestää, kun jos vaikka vaimo raiskattaisi, niin varmasti tilaisuuden tullen vähintään katkoisin kaikki raiskaajan raajat, niin ettei se enää koskaan pystyisi moiseen."
Tässä olen aivan samaa mieltä. Minunkin on helpompi kestää ajatus siitä, että minut raiskattiin. Oman kipunsa kestää, mutta läheisen kipua on vaikea katsoa. Isäni käytti hyväkseen myös pientä siskoani. Siitä hän ansaitsisi kuolla - jos joku isästä siellä vankilassa olisi päästänyt hengen pihalle, olisin vienyt tuolle sankarille suklaatia joka päivä.
Maailmassa ei ole oikeutta. Kun sitä tavoittelee väkivallalla, se kääntyy itseään vastaan. Mitä sanoisi mieheni, mitä sanoisi siskoni ja äitini, jos minut tuomittaisiin vankilaan?
Helpottaisiko se heidän oloansa?
Oikeutta näkee kovin harvoin.
kissa
Kukin tekee miten omassa tilanteessaan parhaakseen näkee. Ei täällä kukaan voi sanoa, että sun pitäis faijas tappaa. Siitä saa tuomion itsekin murhaan yllyttämisestä!!! Kenenkään ei pitäis olla niin typerä...
Joten vain sä voit tehdä päätökset tuosta asiasta. Koiranpotkijan ojentaminen on kuiteski pikku juttu murhan tai taponkin rinnalla...
Tuohon päätökseen vaikuttaa moni muukin asia kuin vain aikoinaan tapahtuneet...
Mut ihan samaa mieltä olen teidän kanssanne: Rikolliset pääsee aivan liian vähällä. Vankilassa on paljon paremmat olotkin kuin monella työtätekevällä kotona...
Minä tein jo päätökseni, kauan sitten ja olen elänyt sen mukaisesti jo monen monta vuotta. Siltähän pohjalta tätä keskustelua on käyty. Minä en ole tappaja, enkä murhaaja.
Jos kerran koiranpotkimista ja raiskaamista/tappamista ei voi rinnastaa, eivätkä asiat koskaan ole niin kovin yksinkertaisia, mikä ihme sai sinut kirjoittamaan periaatteistasi palstalle, jonka nimi on "seksuaalinen väkivalta"?
kissa
kissa, kunnioitan suuresti voimaa ja rohkeutta kääntyä isääsi vastaan.
moni ei pystyisi siihen. tai ei siihen saisi mahdollisuutta. olen täysin samaa mieltä kissan kanssa tässä maassa ei tunneta sanaa "oikeudenmukaisuus"
ei.
tähän juttuun liittyen tiedän tapauksen naisesta joka raiskattiin törkeästi ja pahoinpideltiin, juttu vietiin poliisille, mutta asian hyväksi ei tehty mitään kolmeen kuukauteen.
kaiken lisäksi kun mies sai syytten tuomioksi tule erittäin törkeästä raiskauksesta 1 ehdonalaista.
onko tämä se suomen laki?
lieventävänä asianhaarana tässä tapauksessa oli se kun uhri oli PUOLUSTAUTUNUT vastaan. ei voi olla totta.
en todellakaan haluaisi mennä vankilaan virumaan sellaisen kusipään vuoksi...raiskaus olisi jo tarpeeksi. En todellakaan jättäisi lastani ja rakasta miestäni. Jos linnaan ei joutuisi...kostaisin..jos minut raiskattaisiin!!!
Hyvähän se on puhua näin etukäteen. Kaikki kun ei aina ole niin helppoa miltä se voi näyttää. Entäs jos se on vaikka sukulainen tai oma isä? siitä syntyvät suvunpaineet. Tuttuhan se yleensä on
kosto alentaa tiedän kokemuksesta ex jätkä raiskas mut ja kulkee vapaalla jalalla kostaa en edes vaivaudu sillä se tekee musta alhaisemman ihmisen en oo koskaan rikkonu lakia ja kosto on laissa tietyissä tapauksissa kielletty jos pahoinpitelee jne...
Siis onko muka todella niin, että yksi raiskaus pilaa KOKONAAN ELÄMÄN? Miksi? Siksi että hetken joutui kärsimään seksistä josta ei pitänyt? :/
En miehenä osaa käsittää miksi se muka pilaisi koko elämän ja tekisi hulluksi...
Ymmärrän TOTTAKAI että se on kauheaa, mutta eikö se ole vain yksi huono hetki elämässä eikä se voi mitenkään viedä pois kaikkia hyviä hetkiä elämässä! Vain jos sen jälkeen asennoituu noin, että elämä on pilalla, niin niin käy.
...se on helppoa ihmiselle joka suhtautuu seksiin niin että naidaan ketä vaan millon vaan, mutta ihmiselle, joka suhtautuu seksiin vähemmän vapaasti, raiskaus on aivan hirveä asia. Mietipä tätä niin, että entäs jos oma tyttäresi raiskattaisiin, eikö se pistäisi vihaksi? Toisille ihmisille pelkkä pahoinpitely muuttaa luonnetta, eräs tuttavani muuttui täysin pahoinpitelyn jälkeen, koska pelkäsi eikä voinut enää luottavaisesti olla sama avoin ja iloinen itsensä. Kuinka paljon enemmän raiskaus, joka samalla käsittää pahimman mahdollisen väkivallan ja täydellisen häpäisyn, varjostaa elämää?
joo...kuulostaa ihan miehen logiikalta...
"Kuulostaa ihan miehen logiikalta" ... kuulostaa vähän sukupuolirasismilta. Ruvetkaa miestenvihaajat lesboiksi.
Miksiköhän ihmeessä oletat että minä suhtaudun seksiin jollaintavoin kevyesti ja että "nain vaan" ? Siksikö kun olen mies? Olen seurustellut 8 ihmisen kanssa, harrastanut seksiä vain yhden kanssa. Ensimmäisen kerran 20vuotiaana. Olen yhä 20vuotias. Mutta oletapa mitä oletat. Todella typerää silti naisten olettaa että jokainen mies on samanlainen kun teidän ennakko-odotukset.