Otsikko ampuu vähän yli, mutta mua rassaa nämä gay-curious -tyypit, jotka keinoja kaihtamatta selvittävät, mitä suuntautumista joku edustaa. Kaiken lisäksi nämä samat tyypit tulevat iholle ja killittävät silmät suurena kuin olisivat valmiita enempäänkin, mutta mitä nää tällaiset tyypit oikein hakee? Testaavatko omaa viehätysvoimaansa? Eikö riitä, että miesten kanssa on vientiä? Miks joku olis kiinnostunut iskemään lesboa, jos on itse täys hetero, tai kiinnostunut ylipäänsä jonkun gay-identiteetistä, jos aihe ei kosketa itseä millään tavalla. Vai voiks joku oikeasti olla niin lukossa, ettei pysty näkemään itseään? Kertokaa joku, jolla on enemmän pelisilmää.
^^¨^^ tietämättään
mikä dorka mä oon
8687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä, mutta minusta on lohdullista, että muutkin ovat jatkuvasti tällaisissa tilanteissa. Oikeastaan nuo heteronaiset ovat ainoita, jotka minusta kiinnostuvat. Luulisin, että lesbon iskeminen on vain jännittävää. En keksi muutakaan selitystä.
Ihan v-n itsekästä sellainen on, jos ei muuta. V-n heterot!
naisilla on vähän taipumus testata omia mahdollisuuksiaan, näin tekee lesbot ja näin tekee heterot. Ei toki kaikki, mut ku täällki on valiteltu ku lesbot ei pysy parisuhteessa ni se johtuu siit ett nää yksilöt haluaa lisää kokeilla. Naiset vielä on niin suhteellisen helppoja, vähänki on rohkee ja saa sanoja suustaan ni kaikki niellään ja sehän sitte hivelee. Ehkä toiset tekee sitä siks ett voi, toiset siks ett ne todistaa sillä itelleen jotai ja jotkut vaan ku ovat itekki sokaistuneet sille ettei niitä kaikkia naisia tarvi koittaa iskee.
Hetskumimmit elää sille ett miehet näkee ne ja vie ne naimisiin ja sitten saa sen perheen. Sitten ne kohtaa lesbon, niiden aivot sanoo ett toi ei voi siittää mut se jahtaa hänen kaltaisiaan eli naisia, jolloin joidenkin heteromimmien aivoissa napsahtaa ett sittehän hänen on saatava tonki huomio, oltava haluttava sen lesbonki silmissä.
Mitä niistä välittämää, jos sä lankeet sellaiseen ja se onki sille vain joku kokeilu ni onha se ikävää. Mut et täs maailmas mikää ole sata varmaa eikä kukaa voi luvata täydellisyyttä. Koita vaa nauttii ja ottaa rennosti, kyl se joskus sitte asiat menee niinku pitää kun ei ala turhan katkeraksi eikä negatiiviseksi.
Jos vituttaa ni se on ok, sen voi purkaa pois ja sitte jatkaa taas kevein sydämin.
Kysyt siis, voiko joku olla lesbo tiedostamatta itse sitä? Mieti alkoholistia: viina viettelee ja tyyppi tekee mitä vain naukun eteen. Mutta auta armias, jos joku sanoo hänelle, että hän on alkoholisti... Kaaos on valmis.
mä en ihan ymmärrä sun vertausta. Voiksä vähän aukaista tota ajattelua.
rinnastan esimerkissä ainoastaan sen kieltämisen logiikan, mikä voi molemmissa tapauksissa olla yhtäläinen. Itsensä kohtaamisen vaikeutta, ju nou. Olishan niitä esimerkkejä vaikka kuinka enkä siis tiedä, mitä ap oikeastaan kysyi, mutta tää tuli mieleen.
ja täsmennyksenä vielä, että olin itse päälle parikymppisenä "gay-curious" ja käyttäydyin härskisti..mutta kun kysyttiin, otin pulttia ja loukkaannuin, että joku luuli lesboksi. Parikymmentä vuotta meni ennen kuin olen ihan sinut ja tyytyväinen itseeni.
Kiitos vastauksista. Hyvä, että muillakin on vastaavia kokemuksia, kun alkoi jo epäilyttää, että onko mulla päässä vikaa.