Miten läheiset välit teidän uusperheissä on sisarusten kesken?
Meillä yhdistyi 4 vuotta sitten kaksi perhettä. Minä toin mukanani kaksi tytärtä, mies kolme tytärtä. Meille syntyi myös yhteinen tytär.
Meillä alkututustumisen jälkeen on ollut kaikilla todella hyvät välit. Tytöt käyttäytyvät kuin oikeat sisarukset. Heille on muodostuneet todella lämpöiset välit keskenään. Siitä olemme todella iloisia. Ongelmia on tuottanut lähinnä vain se, että tytöt myös puolustavat toisiaan ja mitä läheisemmiksi tulevat, sitä enemmän he myös ottavat yhteen.
Meillä asuu kotona nyt
miehen
21v.tytär
18v.tytär
minun
20v.tytär
18v.tytär
yhteinen
2,5v. tytär
mieheni vanhin 26v. tytär asuu talvet opiskelujen takia kauempana.
Meillä yhdistyi 4 vuotta sitten kaksi perhettä. Minä toin mukanani kaksi tytärtä, mies kolme tytärtä. Meille syntyi myös yhteinen tytär.
Meillä alkututustumisen jälkeen on ollut kaikilla todella hyvät välit. Tytöt käyttäytyvät kuin oikeat sisarukset. Heille on muodostuneet todella lämpöiset välit keskenään. Siitä olemme todella iloisia. Ongelmia on tuottanut lähinnä vain se, että tytöt myös puolustavat toisiaan ja mitä läheisemmiksi tulevat, sitä enemmän he myös ottavat yhteen.
Meillä asuu kotona nyt
miehen
21v.tytär
18v.tytär
minun
20v.tytär
18v.tytär
yhteinen
2,5v. tytär
mieheni vanhin 26v. tytär asuu talvet opiskelujen takia kauempana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ovat kyllä jo aika "aikamiestyttöjä" nuo teidän isot tyttönne. Miksi ihmeessä aikuiset lapset, ts. parikymppiset, vielä maleksivat kotona?
20 vuotias on tänäpäivänä usein rahaton opiskelija, jonka kuuluukin asua kotona, se on kuitenkin edullisin vaihtoehto. Itse aloitin työelämässä 20v. ja muutin pois "kotoa" 26v. Sen kuusi vuotta sain asua ilmaiseksi työläisvanhempieni katon alla säästäen rahaa ensiasunnon ostoon. Minulla on kuin onkin erittäin mukava, vaikka köyhä perhe taustalla. Osasivat vanhempanikin antaa arvoa omille tavoitteilleni ja ylpeitä myös olivat, että tyttö asui jo velattomassa kodissaan alle 30vuotiaana. Miksi ihmeessä pitäisi lasten muuttaa kotoa sosiaaliturvan avuin keikkumaan, vaikka ikää olisikin se 20v.
Olet ollut todella onnellisessa asemassa, jos olet voinut asua kotonasi noinkin kauan.
Mielestäni itsenäistymisen merkitystä ei kuitenkaan voi vähätellä. On hyvä asua omillaan ja oppia tulemaan toimeen omillaan ennen kuin perustaa omaa perhettä jne. 26-vuotias on kuitenkin jo sen ikäinen, että voisi perustaa jo omankin perheen, eikä kotoa suoraan muutto miehen kanssa yhteen anna tilaa itsenäistyä.
Toisaalta, varsinkin uusperheessä, on helpottavampaa lähteä pois 18-vuotiaana, kuin jäädä siihen ahtauteen kuuntelemaan pienten lasten itkua ja huutoa ja jakamaan huonettaan 10-vuotiaan kanssa. Oma asunto ja oma rauha tuntuvat siihen verrattuna mielenterveydellekin paremmalta ratkaisulta. Harvalla uusioperheellä on varaa tarjota jokaiselle lapselle omaa rauhaisaa soppea.
Ja se opintotuki asumislisineenkin on keksitty. Ei se ole mitään "keikkumista" vaan puhdasta itsenäistä elämää.
lasteni isä on lääkäri ja itse olen myyntineuvottelija ja tällä hetkellä työtön sellainen, 18v täyttänyt tyttäreni ei saa mitään tukia mistään, ei edes henkistä tukea isältään, asuu meillä ja näin on tilanne, minut,työtön äiti ja lääkäri isä katsotaan niin varakkaiksi ettei tule edes opintotukea, isähän ei mitään yhteyttä pidä, niinkuin yleensä. eli olenpa ihan täysin kusessa, kaksi lastani opiskelee,23 ja 21 vuotiaat ja kotona asuu nämä 18 ja 15 vuotiaat, nuorimmasta saan elatusmaksuaa, vanhempi on vaan eikä se ole hänen vika, nykysuomessá ei edes kesätöitä saa vaikka kuinka yrittää......