tacky teens

olen tosi pettynyt omaan sukupolveeni, ja siihen miten yhä useampi kuvittelee omaavansa oikeuden tuomita henkilön koko persoona ja elämä ulkoisten ominaisuuksien takia.
kaksi vuotta sitten kun tulin seiskaluokalle, en tiennyt tyylistä mitään, eikä minua se kiinnostanutkaan kauheasti. minulle ei ollut mitään ongelmaa mennä kouluun tiukassa harmaassa neulepaidassa yhdistettyinä mustiin verkkaireihin, tukka sojottaen joka ilmansuuntaan ja naamassa joka oli täynnä finnejä. luonteeltani olin tuolloin melko samanlainen. en tuominnut ketään ellen häntä tuntenut, vihasin kiusaamista ja rasismia ja olin melko hauska ja huumorintajuinen.
sitten paras kaverini jätti minut koska hänen mielestään olin tosi nolo koska en osannut pukeutua ja olin ruma. tämä järkytti minua ihan uskomattoman paljon. rupesin huomaamaan miten luokaltani joku tyttö tuijotti vaatteitani ja supitti kaverinsa korvaan jotain. minulla ei ollut kavereita. luokkalaiseni huutelivat minulle aina kun saivat tilaisuuden.
tämän seurauksena masennuin vakavasti. lopetin koulunkäynnin ja entiset kasit ja ysit vaihtuivat vitosiin ja kutosiin. en puhunut kellekkään ja elämänhaluni oli poissa. rupesin käymään terapiassa josta ei ollut apua.

sitten minut siirettiin nuorisopsykiatriselle osastolle. omaksuin heti asenteen että kaikki vihaavat minua koska pukeudun rumasti. olin alkanut itsekkin tuomitsemaan kaikkien luonteen heidän ulkonäkönsä perusteella. vihasin kaikkea ja kaikkea, olin kuitenkin tosi arka ja en uskaltanut enää edes katsoa ketään silmiin tai puhua kenellekkään.
elämääni järisytti kuitenkin syvästi kun kukaan ei vihannutkaan minua. kaikki olivat heti kavereitani ja pyysivät minua mukaan pelaamaan aliasta tai käymään viikonloppulomilla heidän kanssaan syömässä. kiinnyin näihin ihmisiin syvästi ja sain pikkuhiljaa elämänhaluni takaisin.
rupesin pikkuhiljaa kiinnostumaan ulkonäöstäni. kävin leikkuuttamassa hiukseni siten miten halusin, ostin hienoja vaatteita ja tennarit. vanha reppu vaihtui olkalaukkuun ja hommasin itselleni korvareiät. vihasin kuitenkin samanlaista tyyliä kuin kouluni pojilla, vieroksuin uskomattoman paljon tylsiä DC tai wesc-huppareita joita oli kaikilla tai skeittikenkiä. epileptisen kirkkaat toppatakit olivat oksettavia, niistä en pidä yhtään tänäkään päivänä.
sitten tuli aika jolloin palasin kouluuni. odotin taasen uskomatonta mollausta ja kiusausta, mutta nyt olin jo paljon vahvempi. minua ei kiinnostanut mitä kukaan ajatteli minusta. vihasin edelleen heitä kaikkia.

siispä taasen järkytyin kun kukaan ei kiusannutkaan minua. kun astuin luokkaan luokkatoverini haukkoivat henkeään ja eivät uskoneet silmiään. kaikki kuiskuttelivat innoissaan ja tuijottivat minua. seuraavana päivänä pari tyyppiä luokaltani tuli juttelemaan minulle. rupesin saamaan facebookissa kaveripyyntökä jokaikiseltä koulustani ja kaikki lähettivät minulle viestejä tyyliin ''heii vähän sä oot erilaine nykyään :D'' tai 'vou, vähän sa oot muuttunu''!!
tein äkkiä selviksi näille tyypeille että vihasin heitä sydämestäni ja pyysin että he eivät huomioisi minua mitenkään.

nyt kuitenkin sosiaalisempana menin juttelemaan parille kiinnostavalle tyypille eri luokilta, jotka ovat nyt parhaimpia kavereitani.

pointtini on se, että lopettakaa toistenne tuomitseminen ulkonäön perusteella. perusteeksi ei todellakaan riitä se, että teillä on oikeus haukkua toista koska hän ei muka välitä itsestään. kyllä minä välitinkin. vaikka en pukeutunutkaan vitun täydellisesti minulla oli jonkinkaltainen ihmisarvo ennen kuin se hakattiin olemattomaksi. jos luulette että sillä rumalla harmaahiirulaisella luokaltanne on vähemmän luonnetta kuin teillä, oletteko tullet ajatelleeksi että sen harmaahiirulaisen kuoren alla voisi olla mitä rohkein ja ihanin luonne ikinä?

vaikka pidänkin kivasti pukeutumisesta voisin ihan hyvin kävellä vielä verkkareisillani kouluni läpi tuntematta pahaa oloa. pukeutuminen on minulle vain kivaa, ei se ole tosiasiassa edes tärkeää.

ei kenestäkään tule eri ihmistä jos hän vaihtaa verkkarit pillifarkkuihin. eri ihminen hänestä tulee kun hän saa niistä huomiota ja rupeaa ajattelemaan että tälläytyminen on tärkeää ja muka kertoo ihmisestä jotain.

kiusaajilleni voin kaikella rakkaudella sanoa että olette paskinta ikinä