- Ihan hyvää. Entä itsellesi?
- Ihan hyvää.
Niin tuttu keskustelun aloitus. Mutta mitä varten tällainen vaihe käydään läpi? Mitä sillä haetaan kun kysytään "Mitä kuuluu?"?
Itse hämmennyn aina kun tuo kysymys kantautuu korvilleni. Pitääkö tässä sanoa jotain ympäripyöreää kuten "hyvää kuuluu" tai selitellä miksi kuuluu hyvää. Vai pitäisikö kertoa ennemmin lähipäivien tapahtumista tai mitkä fiilikset ovat juuri tällä hetkellä?
Toki kertoisin sellaisia asioita joita itse haluaisin kuulla esim. henkilöltä jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Mutta ihmiset ovat kiinnostuneita niin erilaisista asioista. Tietääkö joku yleisesti hyväksi todettuja keskustelun alkuja?
Mitä-kuuluu-kysymyksen voisi minun puolestani unohtaa ja käyttää kysymyksiä, joihin muotonsakin puolesta on helpompi vastata. Esim: "Mitäs kaikkea sinulle on tapahtunut näiden viikkojen aikana" tai "Asutko vielä Rovaniemellä?".
- Ihan hyvää.
Niin tuttu keskustelun aloitus. Mutta mitä varten tällainen vaihe käydään läpi? Mitä sillä haetaan kun kysytään "Mitä kuuluu?"?
Itse hämmennyn aina kun tuo kysymys kantautuu korvilleni. Pitääkö tässä sanoa jotain ympäripyöreää kuten "hyvää kuuluu" tai selitellä miksi kuuluu hyvää. Vai pitäisikö kertoa ennemmin lähipäivien tapahtumista tai mitkä fiilikset ovat juuri tällä hetkellä?
Toki kertoisin sellaisia asioita joita itse haluaisin kuulla esim. henkilöltä jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Mutta ihmiset ovat kiinnostuneita niin erilaisista asioista. Tietääkö joku yleisesti hyväksi todettuja keskustelun alkuja?
Mitä-kuuluu-kysymyksen voisi minun puolestani unohtaa ja käyttää kysymyksiä, joihin muotonsakin puolesta on helpompi vastata. Esim: "Mitäs kaikkea sinulle on tapahtunut näiden viikkojen aikana" tai "Asutko vielä Rovaniemellä?".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on fiksu,kohtelias ja ystävällinen tapa kun kysytään mitä kuuluu ja että siihen vastataan,kukin omalla tyylillään.Minä ainakin tykkään siitä ja pyrin jotenkin vastaamaan siihen.
Ihan hyvä tapa aloittaa keskustelu, ja näin teen pitkälti itsekkiin. Suoremmat kysymykset voi kuulostaa utelulta. Siinä voi sitten kertoilla mitä haluaa toisen tietävän, ei oo tarkoitus alkaa aatamista ja eevasta
Ideanahan on lähinnä viestittää rauhallisia aikeita, jolloin voisi yhtä lailla noudattaa vanhaa käytäntöä aloittamalla kohtaamisen tokaisemalla "Jumalan rauhaa". Noh, tässä tapauksessa voisi tulla lättyyn, jos vastassa olisi ateisti tai eri uskonnon edustaja. Toisaalta hyvin harva ylipäätään sanoo mitään, vaikka olisi kuinka tuttuja keskenään. Murahtaminen on mielestäni tavallisempaa kuin kysellä kuulumisia.
Sanat eivät aina ole niin tärkeitä kuin miten ne lausutaan ja millaisella ilmeellä. Mitä kuuluu voidaan kysyä mijoonilla eri tavoilla ja tarkkaavainen ihminen huomaa niissä kyllä vilpittömyydestä välinpitämättömyyteen. Olisiko sitäkin puolta hyvä painottaa, ellei kyse sitte ole aspergerista?