Kysymys on otsikossa, oma vastaukseni tulee myöhemmin.
Mikä on pahinta yksinäisyydessä?
27
926
Vastaukset
- 9j9
vuorovaikutuksen puute ja pitkäaika..
- 9j9
niin, välillä on kiva olla yksinkin..
Pelko siitä, että tilanne on pysyvä. Muutenhan yksinäisyys silloin tällöin on ihan hyvä juttu...
Se että jos sairastuu niin eipä ole ketään ns. huolehtimassa. Esim. jos sattuu saamaan sairaskohtauksen niin voi käydä huonosti.
- ratarallatirallatira
Mikä on pahinta yksinäisyydessä? No, tietysti yksinäisyys. Ei sitä tarvitse erikseen eritellä.
Yksinäisyys on pelkoa ja pelko lähtee yksinäisyydestä, joka taas tuottaa turvattomuutta ja turvattomuus taas luo pelkotiloja ja pelkotilalat yksin kestettynä ovat vaikeita. Rakkaus luo turvaa ja siinä ei ole pelkoa. - yksin kotona
Se kun tietää ettei kukaan halua viettää aikaa. Kukaan ei rakasta, kukaan ei soita..
Muille on ihan sama olenko olemassa. Ja se että tiedän ettei tilanne tule muuttumaan miksikään ainakaan 10 vuoteen. - peitto korvissa
Mulle pahinta yksinäisyydessä on jumiutuminen omiin (pakko)ajatuksiin, näköalojen kapeutuminen ja tunne siitä, että yksinolo ei koskaan lopu.
- Toinen mies 44
Nii-in.
No.
Eihän kukaan tule toimeen täysin yksin. Kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä, tavalla tai toisella. Vain siinä on eroja ihmisten välillä kuinka paljon kukin toisia ihmisiä tarvitsee. Toiset tarvitsevat enemmän, toiset vähemmän. On kuitenkin vaikeaa kuvitella täydellistä yksinäisyyttä, tai niin täydellistä yksinäisyyttä kuin ihmisten keskellä asuessa voisi olla. Ainahan pitäisi olla joku jonka kanssa puhua, joku jota tavata. Joku joka tuntee sinut ja tietää mitä ajattelet, mitä tunnet.
Moni tälle palstalle kirjoittaneista kokee olevansa täysin yksin, mutta kertooko sellainen tunne jonkinlaisesta sisäisestä yksinäisyydestä joka voi vaivata vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä. Siitä, että on yksin omien ajatustensa kanssa. Ettei pysty jakamaan ajatuksiaan ympärillä olevien ihmisten kanssa. Sellainen tilanne voi olla vaikea muttei silti tarkoita sitä, että ihminen olisi tyystin yksin maailmassa. Entä sukulaiset. Saattaa tuntua siltä, etteivät sukulaiset ymmärrä mutta jos sukulaisia kuitenkin on ja jos he välittävät ja ovat kiinnostuneita, se on jo paljon.
Kestävän parisuhteen perään kovasti haikaillaan mutta ei elämää voi sellaisenkaan vaatimuksen varaan alkaa rakentaa. Se on tämä maailmanmeno vähän semmoista, että parisuhde ei välttämättä kestä. Itseasiassa on syytä varautua siihen, että se ei kestä. Ja jos kaatuvan parisuhteen mukana kaatuu koko elämä, huonompi juttu kaatujalle. Monet tällä palstalla unelmoivat siitä, että löytäisivät täydellisen naisen tai täydellisen miehen ja sitten olisikin kaikki täydellistä maailmanloppuun asti. Todellisuushan on aivan muuta. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä täydellistä elämää eikä parisuhde ole mikään ehtymättömän onnen lähde.
Joo no. Ei ole tarkoitus, että tähän tulisi mitään saarnaamisen makua mutta sanonpa vain, että parempi olisi aina muistaa arvostaa sitä mitä elämässä on eikä haikailla sen perään mitä siinä ei ole. - mutta vaan
Tuttavissa ei ole yhtään onnellista parisuhteessa elävää ihmistä. Yksin elämisessä meitä kuljettaa pelko. Jos sitä tai jos tätä. Onni ei tule ulkoista kautta. On vain pakko kääntää sormi itseä kohti. Täytyy myös osata luovuttaa sellaisista ihmissuhteista, jotka eivät mitään anna. Yksinäisyys varmaan pahimmin koettelee ihmisten keskellä. Jospa sitä osaisi olla "armollinen" itseään kohtaan. Rankinta on se, ettei iloa voi jakaa. Silti valitsen mieluummin yksin elämisen (ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä) kuin huonossa suhteessa elämisen. Kaikki on kiinni omista valinnoista. Kyllä välillä koettelee oikein reippaasti, mutta muistaen omat parisuhdekokemukset, niin yksinäisyys on tila, josta voi tehdä ihan nautinnollisen elämän. Lienenkö sitten polttanut näppini totaalisesti. Ja kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Yksinäisyyskin on koulu ihmiselle. Ja valmistaa, mihin?
- Näin on.
Toinen mies 44 kirjoitti:
Nii-in.
No.
Eihän kukaan tule toimeen täysin yksin. Kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä, tavalla tai toisella. Vain siinä on eroja ihmisten välillä kuinka paljon kukin toisia ihmisiä tarvitsee. Toiset tarvitsevat enemmän, toiset vähemmän. On kuitenkin vaikeaa kuvitella täydellistä yksinäisyyttä, tai niin täydellistä yksinäisyyttä kuin ihmisten keskellä asuessa voisi olla. Ainahan pitäisi olla joku jonka kanssa puhua, joku jota tavata. Joku joka tuntee sinut ja tietää mitä ajattelet, mitä tunnet.
Moni tälle palstalle kirjoittaneista kokee olevansa täysin yksin, mutta kertooko sellainen tunne jonkinlaisesta sisäisestä yksinäisyydestä joka voi vaivata vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä. Siitä, että on yksin omien ajatustensa kanssa. Ettei pysty jakamaan ajatuksiaan ympärillä olevien ihmisten kanssa. Sellainen tilanne voi olla vaikea muttei silti tarkoita sitä, että ihminen olisi tyystin yksin maailmassa. Entä sukulaiset. Saattaa tuntua siltä, etteivät sukulaiset ymmärrä mutta jos sukulaisia kuitenkin on ja jos he välittävät ja ovat kiinnostuneita, se on jo paljon.
Kestävän parisuhteen perään kovasti haikaillaan mutta ei elämää voi sellaisenkaan vaatimuksen varaan alkaa rakentaa. Se on tämä maailmanmeno vähän semmoista, että parisuhde ei välttämättä kestä. Itseasiassa on syytä varautua siihen, että se ei kestä. Ja jos kaatuvan parisuhteen mukana kaatuu koko elämä, huonompi juttu kaatujalle. Monet tällä palstalla unelmoivat siitä, että löytäisivät täydellisen naisen tai täydellisen miehen ja sitten olisikin kaikki täydellistä maailmanloppuun asti. Todellisuushan on aivan muuta. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä täydellistä elämää eikä parisuhde ole mikään ehtymättömän onnen lähde.
Joo no. Ei ole tarkoitus, että tähän tulisi mitään saarnaamisen makua mutta sanonpa vain, että parempi olisi aina muistaa arvostaa sitä mitä elämässä on eikä haikailla sen perään mitä siinä ei ole.Kirjoittelu foorumeille vähentää yksin olemisen tunnetta. Myös työpaikalla näkee paljon ihmisiä. Mutta tosiaan, ihmisten seurassakin olo voi olla yksinäinen.
- Nainen48v
Seksin ja hellyyden puute.
- PETN
hyvä olla yksin.ei tartte kuunnella eikä katella tyhmiä paskapäitä...
- y.k.s.i.n
Saispa haluksen edes kerran vuodes
- .........
Kyllä itse pitää olla omaalotteine, eli tutustua ihmisiin ja olla aktiivinen, sillä jos ei näytä mitenkään muille, että on kiinnostunut, kukaan ei ota yhteyttä.
Toiset luulee, et häiritsee sellaista ihmistä eli itse pitää lähteä ns.ulos! - runkkari
se ettei saa pillua.
- 90-09
Kaikki juhlapyhät ovat kaverittomalle yhtä helvettiä. Joulu, vappu, juhannus, uusi vuosi...
ja ylipäätänsä se, että kaikki viikonloput ja lomat pitää olla yksin. Olen kolmekymppinen mies, ei ole koskaan ollut kavereita eikä tyttöystävää. Minä todellakin kadehdin miehiä, jotka löytävät naisen jo parikymppisenä. Myös pelko siitä, että koko elämänsä joutuu olemaan yksin, syö miestä. - JL
Yksinäisyys.
- :O
Pelkotilat ehdottomasti pahimmat ja yksin asuvana sairastelutkin ovat yhtä helvettiä... :O
- jukebox1
Se myös ottaa pattiin kun ei saa tarpeeksi hyvää juttuseuraa vaikka kuinka
yrittäisi eli taitaa se liika tietoisuus olla vain haitaksi ja jää yksin omien ajatustensa kanssa. Olen kompensoinut tilannetta lisäämällä harrastuksia ja ainakin
aika kuluu rattoisasti ja kun on varaa tehdä ostoksia on se myös mukavaa
Silti se yksinäisyys jäytää kun ei puhelin soi tietää ettei haluta tavata - määmy
Se, et siitä tekee ongelman
- Oman tien kulkija
Tunne ettei kukaan välitä. Juhlapyhät, esim Joulu. Ei ole perhettä eikä ystäviä joiden kanssa voisi viettää sen, siksi olen lakannut viettämästä Joulua. Sama koskee muita pyhiä.
Konserteissa ja festareilla yksin käyminen.
Ongelmani ei ole se ettenkö osaisi olla ja ettenkö olisi sosiaalinen. En vain ole hyvä ylläpitämään ihmissuhteita persoonallisuushäiriöni takia.- syystuuli
Yksinäisyyttä on kuunnella ilmastoinnin vaimeaa huminaa.
Kun haluais jonkun sanovan jotain, vaikka kuinka arkipäiväistä.
Mut ketään ei ole.
Ja jos pelkää, senkin toteaa vaan itselleen, ja vastaa itse:
"kaikki on hyvin, älä pelkää."
Viikonloput, juhlapyhät, vuodenajat vaihtuvat.
Tilanne ei.
Pelko että niin ei koskaan tapahdu.
Sekoamisen pelko.(se on kuulemma terveen merkki)
On vapaaehtoista yksinäisyyttä. Ja on olosuhteiden sanelemaa.
Siinä on ero.
Tämän satavuotisen yksinäisyyden keskellä vielä toivon.
Toivo sinäkin.
Älä luovuta vielä.
- nujhuhh
Mulle pahinta on se, että joutuu oleman 24/7 vain itsensä kanssa. Siinä tulee hulluksi vaikkei alunperin hullu olisikaan! Myös se on kurjaa kun ei ole tyttöystävää, jonka kanssa rakastella ja tehdä asioita. Välillä itkettää.
- tyhjä mies
Rakkauden ja kosketuksen puute. Se, ettei saa jakaa ajatuksiansa ja kokemuksiansa maailman tärkeimmäksi kokemansa ihmisen kanssa. Olen 30-vuotias enkä ole saanut kokea rakkautta koskaan. Tuntuu, että elämässä ei ole mitään järkeä ilman sitä yhtä parasta ystävää, tukijaa ja rakastajaa.
- 3+5
Lueskelin noita kommentteja.
Kylmän karua luettavaa yksinäisyydestä, yksinolosta.
Itselleni tuo yksinäisyys on vieras asia, teini-iästä lähtien seurustellut, nyttemmin naimisissa ja seksiä olen aina saanut niin paljon kun olen tarvinnut.
Elikkäs en ole koskaan asunut yksin.
Kuitenkin tunnen itseni yksinäiseksi ja ole koko ikäni pyrkinyt yksinoloon, siis täysin päinvastoin kuin mitä ylläplevat jutut antavat ymmärtää.
Kuulostaa varmaan kummalliselta että henkilä joka pyrkii yksinäisyyteen ei pääse tavoitteseensa.
Tästä heräsi mielenkiintoinen johtopäätös, että voisiko olla niin että yksinäinen joka pytkii tavoitteellisesti hakemaan seuraa ei saa sitä johtuen kovista pyrkimyksistään.
Eihän se tietysti noin voi mennä mutta ajatuksena voi heittää. - suicide
Yksin olo on ihan hirveää, olen masentunut ja tiedä vielä mitä tästä tulee. Ja ikäähän on mittarissa jo runsaat 16 vuotta...
Lomat on yhtä helvettiä, viikonloputkin ja kaikki juhlapyhät. Kesällä en tiedä yhtään mitä teen, minulla on joitakin kavereita mutta en juuri heidän kanssaan vietä aikaa. Pidän ennemmin yksin olosta, mutta sitten valitan kun olen yksin. EN tiedä mitä minä haluan... kaikki vaan tuntuu yhdeltä pakkopullalta eikä mikään ole kivaa...
Eli olen sosiaalinen, haluaisin kavereita mutta sitten olen vain yksin kotona enkä halua kavereita. En tiedä itsekään mitä minä elämältä haluan... - suru silmässä
se arki, ilman että saa oman kullan kanssa jakaa ilot ja surut.
yksinäiseen sänkyyn meno ja unettomuus
rakastelun puute
hellyyden puute
se että joku kehuu ja kannustaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi miehet kohtelevat mua huonosti
Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn1893504Minä haluun vaa oikeesti kuulla
Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär611388Ajattelen sinua
aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet441143- 511005
Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon
Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-200095932- 57913
- 67855
- 58827
Melko hyvin tunnen jo hänet
Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi69817Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä
Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä78794