Pelkäätkö minua?

Katosiko hän irl? Jos katosi täällä, niin ehkäpä hän olikin joku muu.

No voi tietenkin kadota,ainakin täältä palstalta.Eihän täällä voi mitään ystävyyttä solmia,kun täällä ei jaksa olla.

Katosin,koska en jaksa mitään vit-tuilua sinulta,enkä keltään muultakaan.

vastaan kuitenkin,että minä pelkään enemmän itseäni ja haluaisin kyllä olla erään(m) kanssa enemmän kun ystävä,mutta jos ei muuta haluaisi, niin kyllä minulle ystävyyskin hänen kanssa riittäisi.

luulisin.pois täältä ja pian.
http://youtu.be/DjPj_bawNYk

Tämä palsta ei vaan enää yksinkertaisesti paljoa kiinnosta.

Useimmiten vastakkaisen sukupuolen kanssa voit olla ystävä vain ainoastaan, jos sinulla on itselläsi vastakkainen sukupuoli tyttö/poika-kaverina. Tietenkin gay/lesbo-miehillä tämä on toisinperin, mutta ymmärtänette sen. Sovitaanks näin pojat. Varmistan nyt että olen hetero, ettei mene taas ihan "hervottomaksi" nää kiinnostuksen osapuolet.
No kuitenkin, jos olet hyvä ystävä jonkin sellaisen ihmisen kanssa, joka voisi ehkä mahdollisesti seksuaalisesti kiihottaa sua jossain määrin, niin se on satavarma, että se tilanne tulee jossain vaiheessa vastaan. Tämän tajuaa myös mahdollinen "uusi" osapuoli. Siinä hetkessä kun hän alkaa seurustelemaan toisen kanssa, niin on aika vähissä ne parisuhteet, jotka kestävät ulkopuolisia vastakkaisen sukupuolen ystävyyssuhteita. Eli älä unta nää, jos näin rehellisiä ollaan. Hiljaisuus voi kieliä siitä, että vastakkainen osapuoli on löytänyt sen seksuaalisen rakkautensa kohteen tai se, että sinä et kiinnosta häntä seksuaalisesti. Ystävyys vaatii vapautta, mutta parisuhde sitoutumista. Nämä eivät aina kohtaa

Lupasinhan kadota, etpä tuota kieltänytkään katoamasta. Jos olet yhteyksissä tännepäin irl, niin olisin ihan mielelläni vielä tekemisissä. Eihän sinua voi unohtaa, elämä olisikin helpompaa jos vaan unohtaisi...

Katosin, kun piti rassata "kaveriani". Se kun ei suostu yhteistyöhön kanssani.
Ja tänään olin sen kanssa lopen uupunut. Käytin melkein koko päivän, että yhteistyö pelaisi. Pyysin myös muita apua siihen.

Aamulla join vain kupin kahvia ja pari leipäpalaa. Ja siitä se alkoi.

Sitten jo meinasin puhelinkuumana soittaa poliisille ja nostaa kunnianloukkaussyytteen.

Olen aivan kuitti. Henkisesti loppuunuupunut.
Miten saan kaverini myötämieliseksi. Aina vain Ei, ei.
Heittääkö koko "kaveri"suhde roskiin?
Mitä tehdä?

http://youtu.be/sWhReW8xTgg

Kysymys:
1. mitä teet, jos näet,että vanhanaikaisen puhelimen johto on melkein poikki?
2. mitä teet, jos näet, että talo palaa?

Sinua en tunne, mutta itse pelkään stalkkereita ym, jotka on joskus ruvenneet ahdistelemaan minua. ja narsisteistakaan en tykkää ja sitten en tykkää jos mies on hidas älyämään asoita, että joka asia pitää selittää juurtajaksain se olisi väsyttävää jatkuessaan ja aiheuttasi henkistä väsymistä..eli kaikkea mitä pelkään välttelen sitä..niin pääsen helpommalla ja se on myös intellektuelllia..

Miksi et itse ota siihen toiseen osapuoleen yhteyttä? Tosin itse samassa tilanteessa, kaverikorttia väläytetty, mutta olen sen verran rikki vielä etten ihan kykene vielä olemaan hänen kanssaan tekemisissä.

Mulla on myös sama juttu, ei enää uskalla oikein herättää huomiota. Jos vaikka toivotat samalla nimimerkillä yötä usein, joku alkaa matkimaan tuota nimerkkiä, tai saat ikäviä kommentteja. Tai sitten kukaan ei vastaa mitään:) Mutta ei viitsi pelkän tuntemattoman ilkeilyn takia mitään laitella.

Jos kommunikoit täällä, ei minuakaan kiinnosta. Hiljaisuus on rauhoittavaa ja ymmärtäminen ei ole mahdollista ilman katsekontaktia.

Suuri väärinkäsitys, toivottavasti opin tästä jotain.

Pelkään joskus mörköjä joskus sotia, joskus en mitään.
Mikä sinussa pelottaisi?

Pelkään itseäni, en halua enää ajatella sinua turhaan. Et pystynyt olemaan rehellinen, siis parempi että ei enää olla missään tekemisissä. Arvostan rehellisyyttä, koska olen itse sellainen, sanon mitä tarkoitan, enkä esitä mitään muuta, koska loppujen lopuksi se kostautuu etkä voi koskaan olla oikeesti onnellinen, tulet sen kyllä huomaamaan ennemmin tai myöhemmin, mutta osansa olet itse valinnut, elä siinä sitten.

Itse en ole kadonnut mihinkään, mutta pelkään suunnattomasti, että hän vielä katoaa.

En pelkää, ei vain kiinnosta.

molempia ;)

Katsokaa tämä blogi http://mielenkiemurat.blogspot.com/

En tiedä mistä tunteista nyt puhutaan.... Mutta ajattelen niin, että katoaminen on aina merkki jostain. Tunteet ovat väljähtyneet ja toinen ei halua enää mitään, Katoaa vain pois, ettei loukkaisi sinua ja suojelee osaltaan itseään epämieluiselta tehtävältä ottaa asia puheeksi. Voi olla myös niin, että tunteita on niin paljon, että on otettava etäisyyttä ja harkinta aikaa. Voi olla mahdolista, että esteenä pyörivät vanhat menneisyyden tapahtumat, jokin elämäntilanteessa ei tee asioita kovin helpoksi jatkaa. Ajoitukset eivät kohtaa. Itseään haluaa suojella suuremmalta kivulta jos ei saa suhteelta mitä hakee. Varsinaiset temppuilijat jotka paatuneesti tulevat ja menevät ovat sairaita ihmisiä tunnepuolella.
Ajattelen, että ns. ystävinä kuitenkin kannattaisi välit pitää. Edes joskus soittaa, vietitellä. Ei yksikään ihminen eksy tiellemme vailla tarkoitusta. Pienelläkin hetkellä yhdessä on jokin oma tehtävänsä...opetuksensa, jälkensä...pieninä hetkinä ne hiipivät mielleen ja asioiden tarkoitus paljastuu. Mitä opimmekaan toisiltamme.

kadonnut tai sitten ottanut miettimiseen aikaa... ehkä omaan elämään...

Samaistun niin hyvin tuohon tekstiin.

Itse en saa ikinä mitään aikaan kenenkään kanssa, koska mulla on niin pahat päänsisäiset estot. Juoksen aina pakoon. En osaa edes flirttailla enkä mitään muutakaan. Jokin siinä asiassa, että toinen olisi myös kiinnostunut tuntuu hyvin pelottavalle.
Tietyt huonot kokemukset aiemmasta suhteesta taas tehostavat asiaa. En vain enää koe kelpaavani kellekään omana itsenäni.
Pahaa tekee katsoa onnellisia ihmisiä ja kuulla kysymyksiä siitä, että miksi olet vielä yksin mutta ei sille vaan mahda mitään. Estot kun on päällä niin ei siinä paljoa auta se, että kuinka sieväksi muut sinut näkevät.

Sulla on niin suuri suu!

Osaan vain yhden tempun ja se on katoamistemppu....;)

Lakkasin pitämästä yhteyttä, koska sinulle ei riittänyt pelkkä ystävyys. Tiedät että rajaa ei pidä ylittää, ja minä en halua ylittää. Löysin onnen ja yritit kaikin kainoin terrorisoida sitä vaikka sinulla on kokoajan ollut oma. En enää luota siihen että yhteydenottosi olisivat viattomia, vaikka oletkin esittänyt hyväksyneesi uuden suhteeni.

Et vaan ansaitse kaiken tän jälkeen mitään huomiota multa. Unohdetaan koko juttu.

sinua, enkä ole kadonnut mihinkään. En vain ole uskonut tarpeeksi löytäväni sinut tätä kautta, kun täällä ei saa mitään selkoa. Unohtanut en todellakaan.

.

ei näy?

Paska on paskaa. Ja se siitä. Itsehän teit valinnan jo kauan sitten.

Katoan kun toista ei kiinnosta.

Pelkään sekä sinua että itseäni..sinua kuitenkin enemmän. Valheita olen kuullut enemmän kuin koskaan sinulta. En tiedä mikä on totta ja luulin tosiaankin että ystävyys kanssasi olisi hienoa, mutta siltikin pystyit satuttamaan ystävyydenkin kautta. En unohda sinua koskaan ja en edes haluaisi sinua elämästäni pois. Olenhan sen sinulle usein sanonutkin. Sä et vain tiedä mitä haluat elämältäsi ja odotan sitä. Ota sitten yhteyttä kun ymmärrät mitä haluat.

Tykkään susta vieläkin. En vain uskalla. Olen pahoillani. Olet aina sydämessäni. Harmittaa pelkuruuteni.

Voisin sanoa täydellisesti samat sanat kuin ap. Surettaa taas.

Ei ehkä unohtaa voi, mut kadota elämästä kyllä. Näin on käynyt mullekin.