Beagle

beagle on kuin mikä tahansa muu metsästys koira, eli toimii tunteella vailla järkeä. Eli beaglesi ei ikinä tule olemaan täysin onnellisena jollei saa tehdä sitä mihin se on luotu, eli metsästämään.

Ajokoira rodut yleensäkkään ei ole "helppo koulutteisia" mutta ei ne ole mahdottomiakaan. Sen suhtkot terverotu.

Harvinaista on että beagle pysyy vapaana pihassa mutta kovalla työllä saatat sen saada onnistumaan

Lykkyä tykö vaan jos beaglea aijot ottaa metsästämättömään kotiin :)

Ensimmäiseksi koiraksi tulisi ja mietinkin että onhan hieman "haastava" rotu itselleni.

Tiedättekö mitään muuta rotua,joka olisi suunnilleen beaglen kokoinen, lyhytkarvainen ja helppo kouluttaa? Luonne olisi sellainen paimenkoiran tyylinen.Oon etsinyt sopivaa rotua,mutta ei ole tullut oikeaa vastaan.

Itselläni ensimmäinen koira - Beagle (kohta 3v.)
Helppohoitoinen suht lyhytkarvaisuuden vuoksi. Luonteeltaan lempeä kuin mikä, mutta pentuna etsii rajojaan ja koittaa kuka on talossa "bossi". Älä pidä kenkiä pentuaikana sen saatavilla tai vain siinä tapauksessa, että haluat ostaa uudet ja päästä vanhoista eroon :).
Seurakoirana: pärjää, lapsiystävällinen, sopii hyvin
Metsästysvietti: kova
Koulutettava: oppii perustemput suht helposti, mutta itsepäinen (ja jääräpäinen). Istu, maahan, paikka, tassu, ei ota, "kyykky" (istuu kuin Mangnusti/kurre takatassujen varassa), hyppää, autossa penkille paikka....
Sairaudet: hoida (=pese) hampaat, anna matokuurit, kesällä kirppuaineet, rokotteet. Suht vähällä päästy: yksi tassu leikkaus (patin poisto), kova puremaan luita (kojattu yksi hammas ja samalla poistettu hammaskivi), korvassa talirauhanen (antisalva käytössä).
Pahe: syö niin paljon kuin ruokaa annetaan-on tarjolla, joten annoksien kanssa tarkkuutta (=ylipainoa kertyy helposti).
Liikunta: reilusti, uinti on hyvä harrastus. Itse teemme lapissa 10-20 km patikointi reissuja ja hyvin jaksaa moiset matkat.
Aivojumppa: ruoka (omat nappulat) kelpaa monesta paremmin temppupallosta kuin kupista
Piha: en suosittele vapaana pitoa, kun ottaa vainun jostain sen jälkeen se on umpikuurotyhmä eikä tottele mitään komentoja. Aidattu piha / häkki, kova kaivamaan maata. Pentuna erilaiset koirakoulut on hyviä ja niistä jää oppeja itsellekin sekä koira oppii sosiaaliseksi muiden kanssa. Koirapuistot ajan kanssa pienellä varauksella (riippuu minkälaisia muita koiria siellä käy).

Kahdelaisia beagleja omistanut; Toinen kiltti ja jää kotiin kiltisti, ei hajota paikkoja. Hieman ahne ja narttu voi kuseksia nurkkiin jos ei ole johtajaa... Toinen beagle omasi sellaiset äänijänteet, ettei senkanssa kerrostalossa asuttu kun koira päätti olla toista mieltä omistajan töihinlähdöstä.
Karkailu, lähtee kun sattuu jäljen saamaan ja yksi jäikin jo sille tielle, ei ole näkynyt pariin vuoteen.
Uros, mettälinjanen. Oikeen kovapäinen, hyvä ettei syöny sormia irti pentuna kun siltä jotain koitti ottaa pois.
Heti kun jalkaa oppi nostamaan niin kusi isännän kumisaappaanvarteen, (joka oli jalassa) Ei mikään turha koira. Ei kuuntele ketään eikä mitään, ei edes toisia koiria. Vaivalla sen saa koulutettua, mieluiten johtajuusmenetelmällä sen olen oppinut.
Beagle kouluttamattomana vaikuttaa ihan imbesilliltä, ihmisiä ei katso kuin jos on ruokaa kädessä. hajun perässä ja monesti näitä näkee fleksitaluttajilla haukkuvat kaikkea mitä liikkuu, ja tepastelevat sitten häntä tanassa seuraavan hajun perään. Tyypillisin beagle "pelkää miehiä" eli sillä on epäluuloiseksi heittäytyessään tapana aloittaa ulina haukku, ja ei se mitään pelkää seku haukkuu vaan.
En ikinä oo nähny häntää koipien välissä näillä koirillla. Paitsi sillä narttukoiralla, joka myös puri kynsiäleikatessa..Mutta enpä persoonallisempaa ja ihanampaa koiraa ole omistanut, söpö ja luppakorvainen, sekä kiva opettaa sille temppuja koska sillä kiinnostaa ruoka. Mutta niitä on niin eriluonteisia!

Meidän perheessä ekana koirana oli beaglenarttu. Ei mitenkään hankala rotu, ainakaan meidän koira ei ollut mitenkään itsepäinen. Tosi kiltti koira, purrut ei kertaakaan ketään, kaiken ikästen ihmisten kanssa tuli toimeen, mutta koiristä ei tykännyt. Muutama "ystävä" sillä oli kenen kanssa tuli toimeen. :D Muita ei sitten noteerattu. Koirapuistoissa ei viihtynyt yhtään, metsässä kyllä olis juossut mielellään.

Tosi rauhallinenkin oli vielä kaiken lisäksi. Lenkillä tuli monesti käveltyä koira vapaana, ei koskaan lähtenyt mihinkään. Kotona saattoi karata muutaman kerran, mutta tuli aina takaisin kotiin. Meiän beaglen perusteella voisi sanoa, että vähän liiankin helppo rotu. Vähään on tyytyväinen - ruokaa ja lenkkeilyä vaan :). Toki rapsutuksia, mutta leikkimisestä ei tykännyt koskaan..

Inke: Nyt iskit suoraan runosuoneen.

"Kauniinpaa näkyä ei olekaan, kuin beagle kerällä sohvalla jokainen karva järjestyksessä ja valkeat laikut mystisesti puhtaina - nenä aina suunattuna kohti jääkaappia. Eikä silkkisempää silitettävää, kuin beaglen lyhyt samettikarva! "

suosittelen kaikille beaglen hankkijoille: Tutustua pevimetodiin. Sillä saa kyllä puhallettua elon näihinkin tuhisijoihin. Ei niistä oikeen kumppaniksi ole, siis eivät ole mitään palveluskoiria, mutta lähelle pääsee. Ja kun vielä kunnioittaa koiran viettejä niin pääsee pitkälle. Ja pennunottajan kannattaa ehdottomasti tutustua eri luonteisiin. Se on joko se huutaja ja karkailija, tai sitten se mukavampi lenkkikaveri tiedossa. Mutta mene tietämään se pennusta. kumpi tulee. Onneksi ne väet tekevät myös pennuille testejä, niin tietää miten tiukkana tarvii kurin olla.

mulla beagle ei metsästä ja bordercollie ei paimenna. ne on onnellisia, vapaana puistossa, metsässä m mökillä. ne on onnellisia.

Joo vaan kyllä beagle on parhaita mettuu koiria.
Koirani ei kylläkään hauku riistaa.Esim jänesmettällä kun jäljet löytyy niin kysyn siltä,että missä jänes.Koira ojentaa etutassunsa ja viittoo ,että tuonne se meni.Ja häntä vispovaa niinkuin kainuulaisella leuka valehellessa .