Keväällä 2000 lensin Düsseldorfiin ja notaarin edessä muutin Interurbana Holdings GmbH:n nimen Elisa Kommunikation GmbH:ksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun Elisa otettiin yritysnimenä käyttöön nykyisessä Elisa-konsernissa. Sittemmin Elisa on yritysnimenä jo melko tunnettu. Nykyään Elisa on jopa kirjakauppa... ja sieltä saa minunkin kirjoittamiani kirjoja :)
http://kirja.elisa.fi/kirjailija/jukka-m-heikkila
http://kirja.elisa.fi/kirjailija/jukka-m-heikkila
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olipahan mainos!
Ai, minä kun luulin sepittäneeni tosi hauskan anekdootin.
Tekstiin oli upotettu paljon hauskuutta, joka vaatii tosin hiukan yleissivistystä. Ensinnäkin Düsseldorf sijaitsee Reinin varrella. Se oli aikanaan rajajoki Rooman ja GERMANIAN välillä. Interurbana on latinaa ja tarkoittaa kaupunkien välistä. 1900-luvun alussa se oli telecom-slangia ja tarkoitti kaukopuhelua. Niin on Rooma vaikuttanut meihin... ja minäkin olen kertonut Roomasta kuten AUGUSTUKSEN KISOISSA. Elisa on nimi, joka juontaa juurensa Raamattuun... nimellä on foinikialainen tausta ja sitä käytettiin mm. KARTHAGOSSA.
:)
Kyllä tässä nyt kirjailija kolkuttelee palstan mainosrajapuomia kaksin käsin. Muistini mukaan jo toista kertaa...
Palstan ensisijaisena tarkoituksena on antaa lukijoille tilaisuus keskustella kirjailijoista. Kirjailijat tietenkin saavat osallistua keskusteluun - se olisi jopa toivottavaa.
Seuraan tilannetta. Katsotaan mitä tästä syntyy.
Hui, tulee jotenkin sellainen tunne, että olen syytettynä tässä.
Kysyn vain kaksi kysymystä:
1) Mikä on mainoksen määritelmä?
2) Jos kirjailija sanoo "PÖÖ" nettipalstalla, täyttääkö se mainoksen tunnusmerkistön?
Pelko pois, samoin syytteet.
Mainoksen määritelmä on nettikeskustelussa varmastikin häilyvä, kuten kaikki muukin nettikeskustelussa.
Aloitusviestiin tuskin olisin kiinnittänyt huomiota mainosmielessä, jos sen otsikko olisi ollut jotain muuta ja siitä olisi puuttunut linkki, ja jos samaa asiaa ihan oikeana mainoksena ei olisi julkaistu samaan aikaan myös Facebookissa. Kampanjan makua siis(, jonka toistaiseksi sallin jatkua vastaamalla esitettyihin kysymyksiin).
"Pöön" sanominen ei välttämättä ole mainostamista, ellei sitä sano sanova kirjailja ole eräs tietty poliitikko.
"Seuraan tilannetta. Katsotaan mitä tästä syntyy. "
Noin tylsästä tyypistä ja tylsästä aiheesta ei voi syntyä yhtään mitään.
Olen varmaan päästäni vialla, kun viitsin tätäkin kommentoida.
Aloittajan viesti oli niin tökerö mainos, että ei sitä kukaan noteeraa, paitsi negatiivisessa mielessä.
Ai niin, minä keksin maailmankaikkeuden, kävin sen Saksassa patentoimassa nimelleni.
Aloittaja on tiettävästi palkittu kirjailija.
Samanlaisesta mainostamisesta tässä on kysymys kuin Jari Tervosta ym. julkkukirjailijoista tehdyt tyhjänpäiväiset lehtijutut.
Nolo mainos kumminkin, siitä olen samaa mieltä.
Ehkä pitäisi jättää tämä, kun ei täällä mitään dialogia synny, mutta pari asiaa on ehkä vielä hyvä lisätä.
Minua jäi häiritsemään tuo heitto: "Ai niin, minä keksin maailmankaikkeuden, kävin sen Saksassa patentoimassa nimelleni." Selvyyden vuoksi sanon siis, että avauksen anekdootissa kaikki on totta.
Lisäksi on ehkä hyvä valottaa, miksi jaksan nähdä niin paljon huumoria minun ja sanaparin 'elisa kirja' kanssa. Jotkut varmaan muistavat, että aikanaan ilmestyi sellainen kuin Sonera-kirja. Se aiheutti kohua, mutta kirjoittajan identiteetti ei selvinnyt. Tästä aiheutui spekulaatiota, kuka paljastuskirjan kirjoitti. Päädyin ainakin kaksi kertaa vakavasti laaditulle short listille epäillyistä. Tässä oli tietty logiikka: olin töissä telealalla, olin tekemisissä Saksan investointien kanssa ja olin julkaissut kirjailija. Tietenkään Sonera-kirja ei voinut mitenkään olla minun kirjoittamani, koska silloin se olisi ollut kielellisesti paljon parempi, mutta tämä seikka ei estänyt epäilijöitä pistämästä minua short listille... kirotut törkimykset. No, ehkä siksi juuri on niin hauskaa nyt, kun kirjojani on saatavana Elisa kirjasta :)
No onpa hauskaa...
Selaan keskustelun läpi ja huomaan, että ei ole tullut mainittua yhtä pikkujuttua. Heti alussa mainitusta linkistä löytyvät nimittäin kaikki paperilla julkaistut romaanini myös e-kirjoina. Huomaan, että nyt muutkin kirjailijat ovat keksineet tämän back log julkaisun - eli nyt e-markkinaan tulevat perässähiihtäjät. Mutta kun kysytään, kuka oli laajemman tuotannon omaava suomalainen kirjailija, joka ensimmäisenä toi koko tuotantonsa saataville e-kirjoina, niin vastaus taidan olla minä.
Julkisuudessa taivastellaan myös e-kirjojen hinnoittelua. Huomaan ilokseni, että oman yhtiön nimissä toimiva Kaari Utrio on asettunut e-kirjamarkkinassa perässähiihtäjänä samaan asiakasystävälliseen hintatasoon kuin minä.
:)
E-kirjamarkkinoiden perässähiihtäjät... onpas termi. Faktahan on se, että Suomessa ei oikeastaan ole e-kirjamarkkinoita. Tai on, mutta ne ovat naurettavan pienet johtuen siitä, että e-kirja ei kiinnosta niitä suomalaisia, jotka kirjoja oikeasti ostavat. E-kirjojen myyntilukuja ei ole julkistettu, sillä ne ovat säälittävän pieniä, parhaimmillaankin vain muutamia kymmeniä kappaleita.
On jännä seurata, miten markkina hakee e-kirjoille sopivaa hintalappua. Elisa kirjassa pystyy sorttaamaan valikoiman hinnan mukaan, joten tilastollisia päätelmiä on helppo tehdä.
Valikoimassa on kotimaisia kirjoja nyt 951. Niistä 139 eli n. 15% on ilmaisia klassikoita. Kolmen euron hintaa kokeilee Crime Time pienoisteoksilla. Sitten hintataso nousee jyrkästi, sillä yli 15 euron hintaisia on 75% valikoimasta. Kympin kieppeillä on hyvin vähän tarjontaa.
Myllylahti-kustantamo on edelläkävijä e-kirjojen julkaisemisessa.