ihme selviäminen

olin autokolarissa 90-luvulla. kyse oli kahden henkilöauton nokkakolarista. ajoin yksin toista autoa ja aloin väistämään eteen juossutta metsästyskoiraa. nopeutta oli 100km/h. autoni alkoi pyörimään vasta asfaltoidulla kostealla tiellä. painelin jarrua ja tein korjausliikkeitä ja kuin ihmeen kaupalla en törmännyt autojonoon vaan yksittäiseen autoon. vastaan tulleessa autossa oli vain kuski ja matkustajan puoleiset keulat törmäsivät yhteen. olin ennen onnettomuutta laittanut hakaneulan toppariksi turvavyöhön koska vyön ulos veto ei oikein onnistunut. tämä neula saattoi pelastaa minut sillä ennen törmäystä kiristin lannevyön kireälle ja rintavyö jäi löysäksi. lanteelle tuli aikamoinen isku samoin polveen jonka nostin kojelautaa vasten. rinta meni hieman mustaksi mutta ei särkynyt luita. löin kasvoni rattiin mutta pahin törmäys tuli juuri lanteeseen ja polveen. kolaritilanne oli hieman sekava sillä paikalle tullut poliisi kysyi minulta tarvitaanko ambulanssia. olin pökkyrässä tullessani ojasta ja sanoin ettei tarvita. olisikohan paikalle pitänyt automaattisesti kutsua ambulanssi. pääsin hinausauton kyydissä huoltoasemalle ja soitin tutun hakemaan minut. hän vei minut terveyskeskukseen missä otettiin kuvia ja pääsin kotiin. huh huh olen vuosien varrella miettinyt miten voisin olla halvaantuneena tai maan mullissa.sattuuhan sitä mutta todellisuudessa ei kaikki käy yhtä tehokkaasti kuin tv:n teho-osasto sarjassa.