Kuka maksaa?

Arviot vaihtelevat, mutta yleisten laskelmien mukaan Espanjan ja Italian kaatuminen tulee lisäämään lainatarpeita noin 2000 miljardilla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa yhteensä yli 3000 miljardin takausvastuita. Koska samalla Italia ja Espanja putoavat pois takaavien puolelta, Suomen osuus kasvaisi yli 2,5 prosenttiin. Suomen vastuut olisivat siis kokoluokkaa:

3000 mrd * 2,5 % = 75 miljardia euroa

Vanha jenkkisenaattori Everett Dirksen sananparren mukaan totesi: “A billion here, a billion there, and pretty soon you’re talking about real money“. Amerikkalainen biljoona on suomen kielessä miljardi, mutta nykyisessä EU:ssa sanonta pitäisi varmaan kääntää näin:

Sata miljardia sinne, sata miljardia tänne, mitäs sillä väliä!

Kuka tämän maksaa?

On vaikea hahmottaa näin isoja lukuja. Pitää verrata jonkin konkreettiseen.

Tässä yksi laskelma. Antaa realismia.

Suomessa on 5,37 miljoonaa asukasta, huoltosuhde noin 1,25, eli työtä tekeviä on 44 % kansasta. Nettoveronmaksajia on heistä hieman yli 60 %, joten suunnilleen 27 % kansasta joutuu lopulta kantamaan velkatakuiden tappiot. Se on suunnilleen 1,5 miljoonaa suomalaista.

Kaikkein optimistisimmassa skenaariossa Suomen kokonaisvastuut nettoveronmaksajaa kohden ovat siis

24 000 euroa / henkilö

ja hieman pahemmassa tilanteessa, jossa EVM vaatii täydet lisätuet, ne ovat

32 000 euroa / henkilö.

Kun laskemme mukaan rahoituskulut, saadaan summaksi

40 000 euroa / henkilö

ja kun laskemme kustannukset Italian ja Espanja kaatumisesta, saadaan

50 000 euroa / henkilö.

Kannattaa katsoa ympärilleen huoneessa ja miettiä, paljonko siinä jo kertyy.

Mistä silloin leikataan?

Toinen vertailukohta on Suomen valtion budjetti. Vuonna 2011 valtion tulot (ilman lainanottoa) olivat noin 43 miljardia ja ensi vuoden ennuste on 45 miljardia. Suomen lainat ja takaukset kriisimaissa ovat siis kooltaan samaa suuruusluokkaa kuin Suomen valtion kaikki vuotuiset tulot, sisältäen kaikki verot ja muut maksut.

Kolmas vertailukohta on valtion velka. Sitä oli viime vuoden lopulla noin 75 miljardia ja tällä hetkellä vajaat 80 miljardia. Kaikkein pahimmassa vaihtoehdossa, jossa Suomi jatkaa euromaiden rahoittamista, kun samaan aikaa yksi putoaa pelistä toisensa jälkeen, Suomen valtion velka kasvaa räjähdysmäisesti. Siihen verrattuna kaikki aiemmat kriisit kuten 1990-luvun pankkikriisi jäävät lilliputtiluokkaan.

On sanomattakin selvää, etteivät nämä aiemmin kuvatut vastuut todennäköisesti realisoidu aivan täysimääräisesti. EKP:n lainojen takuina on toistaiseksi edes jonkinasteisia vastineita, vaikkakin yhä huonompilaatuisia. Samoin yleisissä velkajärjestelyissä on yleensä ”vain” 35–60 prosentin alaskirjaukset. Tosin Kreikan osalta puhutaan jo 75 prosentin leikkauksista. Tappiot Suomelle tulevat suorassa suhteessa näihin leikkaustasoihin.

Tämä “alennus” on kuitenkin laiha lohtu – niin vaarallisen suurista summista on kyse.

PS.

Kuten sanoin, en ole erehtymätön. Näissä asioissa on paljon vaikeita ja muuttuvia osia. Sen luokan kysymyksestä on kuitenkin kyse, että näitä lukuja pitäisi jokaisen äänestäjän käydä kriittisesti läpi ja tehdä omat päätelmänsä. Netistä löytyy lähteitä. Suomessa tästä on kirjoitettu liian vähän. Taloussanomien Jan Hurrille pitää nostaa hattua. Hän on jo puolentoista vuoden ajan käynyt läpi kriisin lukuja ja taustoja kriittisellä silmällä.