Kokemuksia suljetusta osastohoidosta

Keskuspuisto on hieno paikka, itse ajanut usein siitä autolla läpi aikoinaan =D

Minä vain,mielenkiinnolla luin kokemuksiasi. En valitettavasti psyty kertomaan omakohtaisia kokemuksia,mutta etsin tietoa suljetuista osastoista veljeni takia. Tosin nyt ollaan liian myöhässä. Hän kuoli tapaturmaisesti vähän ennen joulua ollessaan psykoosissa. Hänelle oli hälytetty ambulanssa sekavan käytöksen takia, mutta hän lähti karkuun, kun yrittivät saada häntä kyytiin. Sillä karkureissulla veljeni kaatui ja löi päänsä sillä seurauksella, että kuoli.
Häpeäkseni myönnän,etten kovin aktiivisesti pitänyt veljeeni yhteyttä. Asun 200 km päässä hänen asuinpaikastaan, mutta eihän se saisi olla este. Myönnän,etten jaksanut kuunnella hänen juttujaan, kun hän oli humalassa. Hänellä oli myös vakava alkoholiongelma. Ja myönnän senkin etten tiennyt miten vakava ongelma hänellä oli mielenterveytensä kanssa.
Ei hän itse kertonut eikä hoitava lääkärikään kai saa ottaa omaisiin yhteyttä. Nyt jälkeenpäinkään en saa mistään tietoja, vaikka yritin kysyä. Itsekseni pohdin,että oliko kyseessä skitsofrenia vai alkoholipsykoosi. Veljeltäni löytyneissä papereissa kyllä mainittiin skitsofrenia.
Hän olisi tarvinut suljetun osaston hoitoa. En vaan tiedä olisinko voinut tehdä asian hyväksi jotain. Saako omainen vaatia läheiselleen pakkohoitoa? Tässä tapauksessa potilas itse ei ollut siihen halukas. Sairaalan psykiatrisella hän oli pakkohoidossa kaksi viikkoa tänäkin syksynä,mutta se ei riittänyt. Pidempiaikainen hoito olisi ollut tarpeen. Miten hoitoon pääsee/joutuu, jos ei itse halua?
Tuo edellä kuvattu suljetun osaston hoito kuulostaa juuri siltä, mitä veljeni olisi tarvinnut....
Turha kai näitä on enään pohtia, veljeni ei enään apua tarvitse. Silti pohdin. Olenko osasyyllinen veljeni kuolemaan,kun en aktiivisesti auttanut häntä hoitoon? Miksi häntä ei määrätty suljetulle osastolle pidemmäksi aikaa...
Turhaa tämä on tässä vaiheessa. :(

Kiitos osanotosta. Enpä huomannutkaan,että oli Veli ja Bror-nimisten nimipäivä. Jännä sattuma.
Yritin veljeäni hoitavalta sairaalalta ja lääkäriltä kysellä tietoja,mutta he sulkevat suunsa suppuun. Kai voisivat noin yleisellä tasolla kertoa millainen on käytäntö hoitoon pääsemisessa.
Tuskin veljenikään otti lääkkeitään, sen takia kai oli niin harhainen ja psykoosissa. Hänellä oli joku piikillä pistettävä lääke, piti käydä sairaalassa piikitettävänä. Mutta hän ei halunnut hoitoon vaikka olisi sitä tarvinnut.
Eniten harmittaa kun en tiennyt,että tilanne oli niin paha. Silloin kun hän soitti, niin vaikutti yleensä "normaalilta" (mikä ikinä onkaan normaalia). Ehkä siis soitteli terveempinä aikoina. Muulloin ei vastannut edes puhelimeen.
Olo on niin tyhjä, kun nyt tietää kuinka sairas veljeni oli. Enkä osannut auttaa.

Minulla on myös sairas lähiomainen. Hän ei myöskään ole suostunut syömään lääkitystä. Pakkohoitoon hän joutui suljetulle, koska pakkohoidon kriteerit täyttyivät. Omainen ei hirveästi asiaan voi vaikuttaa.

Lääkäri tekee päätöksen haastattelemalla ja tutkimalla potilasta.Tietenkin omainen voi kertoa mitä on havainnut. Eli pakkohoidon kriteerejä (tahdosta riippumaton hoito) on mm että pitää sairastaa jotain mielisairautta. Pitää olla vaaraksi omalle tai toisien terveydelle tai hengelle. Kolmas kriteeri on että muut hoitokeinot katsotaan riittämättömiksi.


Näillä kriteereillä esim läheiseni meni suljetulle, vaikka hän ei itse katsonut olevansa sairas. Suljetulla hän on koko ajan tarkkailussa, jolloin ei pääse tappamaan tai vahingoittamaan itseään. Lisäksi pidetään huolta että lääkkeet menee alas suusta. Täytyy myös sanoa, että lääkitys on tähän sairauteen ihan ehdoton. Sen on nyt vierestä nähnyt niin monta kertaa, miten lääkitys toimii.

http://www.youtube.com/user/KAUPUNKISHAMAANI/videos
ollu siellä noin 6 ketra en juuri pidä

millaisia kokemuksia avoosastosta,työnnetäänkö sielläkin lääkkeet suuhun vai onko kodinomaisempi?