Kuka sinä olet?
Sinä unieni ritari?
Sinä ihana mies, joka ilmestyt uniini.
Sinulla ei ole kasvoja,
mutta tiedän sinun olevan komea.
Sinulla ei ole ääntä,
sen tiedän olevan kaunein ääni.
Sinä tulet uniini uudestaan.
Kiedot kätesi ympärilleni.
Kerrot, että kaikki on hyvin.
Sinä silität hiuksiani.
Sinä hyväilet selkääni.
Sinä tuot lämmön ja onnen tunteen.
Aamulla minun on taas kylmä,
sillä sinä olet poissa.
Tule, tule uudestaan.
Tule ja tuo minulle rakkaus ja voima,
että jaksan jälleen yhden päivän.
Kuka sinä olet?
Sinä unieni prinssi?
Sinä unieni ritari?
Sinä ihana mies, joka ilmestyt uniini.
Sinulla ei ole kasvoja,
mutta tiedän sinun olevan komea.
Sinulla ei ole ääntä,
sen tiedän olevan kaunein ääni.
Sinä tulet uniini uudestaan.
Kiedot kätesi ympärilleni.
Kerrot, että kaikki on hyvin.
Sinä silität hiuksiani.
Sinä hyväilet selkääni.
Sinä tuot lämmön ja onnen tunteen.
Aamulla minun on taas kylmä,
sillä sinä olet poissa.
Tule, tule uudestaan.
Tule ja tuo minulle rakkaus ja voima,
että jaksan jälleen yhden päivän.
Kuka sinä olet?
Sinä unieni prinssi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä ääneni kantoi uniisi
kun huusin hetkien kauniiden perään
Hetkien, joita kaipasin, ja kaipaan aina vaan
Huusin hiljaa, etten herättäisi
kauneuttasi uinuvaa
Tahdoin sun unesi turvata,
jotta saisin hiuksiasi hiljaa koskettaa
Olin kai kerran ritari minäkin,
omistin ratsun ja miekankin,
mutta luovutin ratsuni sitä tarvitsevalle,
joka tahtoi matkata kauas,
jopa pitkän taipaleen taa,
ja ehkä löytää rakkauden siellä
Miekkani raudan taoin suojaksi
omalle sydämmelleni,
toivoen, ettei sydäntäni
kukaan luvatta saa,
mutta tietäen, että sen rautaisen suojan
lämpö ja kuumuus voi sulattaa
Sinunko vuoksesi öisin herään,
katsomatta kelloa,
kääntämättä kylkeä,
vain jääden mietteisiini ja haaveisiini?
Sinutko käsiini kiedon öisin?
Sinäkö ajatukseni keräät?
Sinäkö minut kuljetat aamuun
läpi unien valtakunnan,
jonka rannoilla yksin vaellan,
vierellä vesien tyynten?
Kun on aallokko hiljaa,
niin sydämeni pauhaa
alla sen rautaisen kuoren
Tahtoisin tuntea sun rakkautes voiman
lämpösi lähelläni
Ja kulkea kanssasi halki öisen niityn
yön kasteet varpaillamme
Ja herätä aamuun, uuteen päivään
kuin uneen kauniiseen vaipuen
Auringon säteisiin, ja säteistä kauneneimpaan,
sun hymyysi heräten
Aamunkoittoon on vielä aikaa,
tule siis uniini uudestaan
Tahtoisin vielä sua koskettaa,
ja olla vierelläs hiljaa vaan
Kuka sinä oletkaan,
kysyy prinssisi unien takaa?
Sinä unelmieni ritari.
Sinä olet siis olemassa.
Et vain haavekuva unessani,
et vain unelma taivaanrannassa.
Sinä se siis olet öisin vierelläni.
Päivisin ajatuksissani.
Ei minua haittaa vaikka,
et enää olisi ritari.
kuitenkin minulle tulet aina olemaan
se unieni sankari.
Se joka tulee valkoisella ratsullaan,
se joka vie minut turvaan.
Ne arvet joita olet taisteluissasi saanut.
Ne minä tahdon parantaa.
Sydämesi ympäriltä tahdon suojamuurin
kevyesti pois puhaltaa,
jotta voisit estoitta minua rakastaa.
Viime yönä jälleen tunsin kosketuksesi,
kevyesti sormesi sivelivät ihoani.
Viime yönä näin itseni jälleen sinun syleilyssäsi.
Niin oli hyvä olla.
Haluaisin niin nähdä kasvosi.
Haluaisin niin kuulla taas äänesi.
Odotan sinua, oi prinssini.
Odotan taas yötä, jolloin tulet luokseni.
Odotan sinua täällä.
Odotan niin kauan,
kunnes tulet minut pelastamaan,
ja viet minut pois,
pois täältä, sinun valktakuntaan.
Ritareilla on kova panssari.
On sade piiskannut hartioitani
kokonaisen päivän tän
Se ikuisuuden on kestänyt,
ja vielä pidempään
Kunpa unenikin kestäisi
vielä edes tovin enemmän,
ja kunpa kanssas sen viettää saisin,
niin kuin nyt sen nään
Unessani taas sua kosketan,
olkaasi sun hyväilen
ehkä läpi unen kuulet huokauksein,
kun sä unissas hymyilet
Sun ympärilles kätein laitan
sua vasten painaudun,
ja meidän hetki tää nyt vain on
unitarha vehrein, unen laidun
Käteni sun selässäs
saa hiljaa kulkea
tahdon vain mä valvoa
ja sun kauneuttasi katsella
Enkä tiedä mitään kauniimpaa,
kuin neitoa nukkuvaa,
juuri sua, katsella saan
On arpeni mun kaikonneet,
kun tulit unelmiini,
ja huolet, murheet unohtuneet,
kun katsoit mun silmiini
Vastedes sua vain vartioin
ja untas rauhaisaa
Soturina oon vain sun,
saat mut lempees valjastaa
Hiukses sun mun kasvoillani,
tunnen tuoksun niiden
On olo tyyni rauhaisa,
silmäluomet painuu kiinni
Ennen sitä kätes sun
mun käteen haparoin
ja sormesi sun sormiin mun
varovasti liitin
Antakaa mun tovi nukkua,
antakaa levätä hetki vielä
Tahdon unelmissain nyt viipyä,
kun on rakkaanikin siellä
Siel on myös hetket kauneimmat,
joita päivät läpi odotan
Hetket kanssa neidon kauneimman,
jonka öisinkö vain nähdä saan?
Kohta ratsuni valkean taas valjastan
ja uskon, se kyllä löytää sut
Jos kuulet kavioiden kopinaa,
tiedät, kuka luokses on saapunut
Unen polkua ratsuni mut kuljettaa
on sille tuttu jo tie
usvaiset niityt se taivaltaa
sinun luokse mut vie
kaunista niin.
runo, saavuttamattomasta rakkaudesta, pohjattomasta kaipauksesta ja yksinäisyydestä.