Tämä tapahtui kuusi vuotta sitten. Asuin vanhempieni kanssa uudessa omakotitalossa, hieman kaupungin ulkopuolella. Isäni oli arvostettu ja hyväpalkkainen teknikko eräässä suuressa teollisuusyhtymässä. Äitini työskenteli sairaala-alalla ja oli parhaillaan virkavapaalla. Hän suoritti jatko-opintoja yliopistossa ja asui sen vuoksi viikot opiskelupaikkakunnalla.
Itse olin silloin 16-vuotias, solakka ja kiinteä pikku-blondi. Vakituista poikaystävää minulla ei silloin ollut, mutta olinhan jo toki kokeillut seksiäkin naapurin Tonin kanssa. Minulle oli tiedossa harjoittelu- ja opiskelupaikka seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Sitten pääsisin työhön samaan yhtymään, missä isäkin oli.
Alkava kevättalvi muutti elämämme. Eräänä sunnuntaina äiti kertoi minulle, että hän ja isä eroavat. Olinkin jo ihmetellyt, kun äiti ei enää tullutkaan kotiin joka viikonlopuksi. Hän kertoi löytäneensä uuden kumppanin eräästä opiskelutoverista. Äiti kertoi tarinan pääpiirteet ja pyysi minua antamaan anteeksi. Ymmärtäisin kyllä sitten, kun se Suuri Rakkaus astuisi elämääni.
Hän oli seurustellut tämän miehen kanssa jo puoli vuotta. Eräällä viikonloppumatkalla hän oli unohtanut pillerit ja tullut raskaaksi.
Äiti sanoi, "Elina, sinä ja isä olette pärjänneet oikein hyvin. Kyllä te selviätte, kunhan pidät isästäsi huolta. Hän on herkkä ja hyvä ihminen".
Ero ei ollut yllätys isälle. Eräs hänen työtoverinsa oli nähnyt äitini ja uuden poikaystävän tietyssä lomakylässä jo alkutalvesta. Hienotunteisena miehenä isä oli ollut hiljaa ja odotteli, mitä tapahtuu.
Näin jäimme kahden isän kanssa. Mikään ei varsinaisesti muuttunut, olihan äiti opiskellut jo 8 kuukautta. Tuntui kyllä oudolta, ettei äiti palaa enää koskaan. Onneksi isällä oli ollut aikaa miettiä asiaa etukäteen. Nopea loppuratkaisu taisi olla vain helpotus.
Tieto levisi kulovalkean tavoin. Lähinaapurit ja sosiaalivirastokin kävivät tarjoamassa apuaan. Totesivat kyllä, että tässä talossa pärjätään omin avuin. Suursiivouksiin saatiin apua naapurin Elvi-emännältä. Hänen yh-sisarensa, Raili, tuli apuun myös hyvin mielellään.
Olin aina ollut "Isin tyttö". Nyt välimme tiivistyivät entisestään. Olihan äitikin sälyttänyt tiettyä vastuuta minulle. Olimme kuin pieni perhe, isä, Elina ja Eemeli-kissa. Elämä jatkui tasaista tahtia. Näin kyllä, että isä mietti usein menneitä. Ehkäpä hän selvisi paremmin minun takiani.
Elettiin heinäkuun alkupäiviä. Ilma oli kuuma ja hautovan kostea. Sääennuste povasi helteiden jatkuvan pitkään, välillä rajuja ukkosia ja kuurosateita.
Menin illalla normaalisti nukkumaan. Hiostavan ilman vuoksi laitoin vain lyhyen, puuvillaisen yöpaidan. Kuten tavallista, nukahdin kirjan kanssa.
Yöllä heräsin ukkosen jyminään. Ulkona oli hämärää ja salamat välähtelivät. Olin aina kammoksunut ukkosta ja minua alkoi pelottamaan. Ukkonen tuntui lähestyvän ja voimistuvan. Raju tuuli kohisi ja pensaiden oksat raapivat aavemaisesti talon ulkoseinään.
Yhtäkkiä häikäisevä valo täytti huoneen moneksi sekunniksi. Samalla kuului valtava pamaus ja talo tärähteli. Hyppäsin sängystäni ja juoksin itkien isän huoneeseen. Suorastaan hyppäsin isän sänkyyn ja kaivauduin peiton alla hänen viereensä.
Isä oli valveilla ja kietoi minut turvalliseen kainaloonsa. "Elähän Elina-kulta pelkää. Johonkin lähelle se löi ja sähköt ovat poikki. Meillä on kuitenkin hyvä ukkossuojaus". Hetken päästä rauhoituin. Isä käväisi katsomassa tilannetta pihalla. "Ei ole mitään hätää tai vahinkoja. Uusi pilvi näyttää kuitenkin nousevan. Rupeahan kuitenkin rauhassa nukkumaan".
Oloni tuntui turvalliselta ja nukahdin isän viereen, miettimättä sen kummempia.
Pikku-Elina
Ehkä jatkuu, ellei sensuuri iske väliin
Itse olin silloin 16-vuotias, solakka ja kiinteä pikku-blondi. Vakituista poikaystävää minulla ei silloin ollut, mutta olinhan jo toki kokeillut seksiäkin naapurin Tonin kanssa. Minulle oli tiedossa harjoittelu- ja opiskelupaikka seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Sitten pääsisin työhön samaan yhtymään, missä isäkin oli.
Alkava kevättalvi muutti elämämme. Eräänä sunnuntaina äiti kertoi minulle, että hän ja isä eroavat. Olinkin jo ihmetellyt, kun äiti ei enää tullutkaan kotiin joka viikonlopuksi. Hän kertoi löytäneensä uuden kumppanin eräästä opiskelutoverista. Äiti kertoi tarinan pääpiirteet ja pyysi minua antamaan anteeksi. Ymmärtäisin kyllä sitten, kun se Suuri Rakkaus astuisi elämääni.
Hän oli seurustellut tämän miehen kanssa jo puoli vuotta. Eräällä viikonloppumatkalla hän oli unohtanut pillerit ja tullut raskaaksi.
Äiti sanoi, "Elina, sinä ja isä olette pärjänneet oikein hyvin. Kyllä te selviätte, kunhan pidät isästäsi huolta. Hän on herkkä ja hyvä ihminen".
Ero ei ollut yllätys isälle. Eräs hänen työtoverinsa oli nähnyt äitini ja uuden poikaystävän tietyssä lomakylässä jo alkutalvesta. Hienotunteisena miehenä isä oli ollut hiljaa ja odotteli, mitä tapahtuu.
Näin jäimme kahden isän kanssa. Mikään ei varsinaisesti muuttunut, olihan äiti opiskellut jo 8 kuukautta. Tuntui kyllä oudolta, ettei äiti palaa enää koskaan. Onneksi isällä oli ollut aikaa miettiä asiaa etukäteen. Nopea loppuratkaisu taisi olla vain helpotus.
Tieto levisi kulovalkean tavoin. Lähinaapurit ja sosiaalivirastokin kävivät tarjoamassa apuaan. Totesivat kyllä, että tässä talossa pärjätään omin avuin. Suursiivouksiin saatiin apua naapurin Elvi-emännältä. Hänen yh-sisarensa, Raili, tuli apuun myös hyvin mielellään.
Olin aina ollut "Isin tyttö". Nyt välimme tiivistyivät entisestään. Olihan äitikin sälyttänyt tiettyä vastuuta minulle. Olimme kuin pieni perhe, isä, Elina ja Eemeli-kissa. Elämä jatkui tasaista tahtia. Näin kyllä, että isä mietti usein menneitä. Ehkäpä hän selvisi paremmin minun takiani.
Elettiin heinäkuun alkupäiviä. Ilma oli kuuma ja hautovan kostea. Sääennuste povasi helteiden jatkuvan pitkään, välillä rajuja ukkosia ja kuurosateita.
Menin illalla normaalisti nukkumaan. Hiostavan ilman vuoksi laitoin vain lyhyen, puuvillaisen yöpaidan. Kuten tavallista, nukahdin kirjan kanssa.
Yöllä heräsin ukkosen jyminään. Ulkona oli hämärää ja salamat välähtelivät. Olin aina kammoksunut ukkosta ja minua alkoi pelottamaan. Ukkonen tuntui lähestyvän ja voimistuvan. Raju tuuli kohisi ja pensaiden oksat raapivat aavemaisesti talon ulkoseinään.
Yhtäkkiä häikäisevä valo täytti huoneen moneksi sekunniksi. Samalla kuului valtava pamaus ja talo tärähteli. Hyppäsin sängystäni ja juoksin itkien isän huoneeseen. Suorastaan hyppäsin isän sänkyyn ja kaivauduin peiton alla hänen viereensä.
Isä oli valveilla ja kietoi minut turvalliseen kainaloonsa. "Elähän Elina-kulta pelkää. Johonkin lähelle se löi ja sähköt ovat poikki. Meillä on kuitenkin hyvä ukkossuojaus". Hetken päästä rauhoituin. Isä käväisi katsomassa tilannetta pihalla. "Ei ole mitään hätää tai vahinkoja. Uusi pilvi näyttää kuitenkin nousevan. Rupeahan kuitenkin rauhassa nukkumaan".
Oloni tuntui turvalliselta ja nukahdin isän viereen, miettimättä sen kummempia.
Pikku-Elina
Ehkä jatkuu, ellei sensuuri iske väliin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosi hyvä. Jatka vain :)
Tosi lupaava alku, jatka ihmeessä. Mielellään pian !
Elina-kulta, mehän olemme sopineet jo tapahtuneen. Miksi oireilet vieläkin?
Eläpäs "väärä Isukki" huutele tuhmia. Ei minulla ole mitään hävettävää. Lieneekö sinulla??
Tarina kuitenkin jatkuu myöhemmin.
Suomen kieliopin mukaan on väärin kirjoittaa "alkoi pelottamaan". Sen pitää olla "alkoi pelottaa".
Kielipoliisille kiitokset huomautuksesta. Hyvä, että selvisin ilman sakkoja.
Ehkäpä ryhdyt korjailemaan myös toisten kirjoituksia. Työstä ei ole puutetta.
se on ihan sama mitä tääl sanoo ! kato itteäs peilist ja tuu sit vast sanomaan tänne jotain !
älä välitä tost hyypiöst se yrittää pätee tääl jotain helvetin tärkeet ! mun mielest se vois vaihtaa nimimerkkinsä " pilkun nussija " ! jatka tarinoitas vaan ne on hyviä ! eikä mua pahemmin kiinnosta jos jossain stooris on jotain kirjoitus virheitä ! JATKA SAMAAN MALLIIN !!!!!!!!!!!
Hei kaikki lukijat !
Kielipoliisin viestejä ei kannata lukea !
Hän jättää kiintolevyllesi madon, joka välittää edelleen tietojasi.