TOSI arka kissa

Ajan kanssa ja kissan ehdoilla edeten. Pakottaa ei saa, se lisää vain arkuutta ja kesyyntyminen hidastuu. Mieluisalla ruoalla voi yrittää nopeuttaa kesyyntymistä ja yksi josta kissat kovasti tykkää on samalla ravinto-/vitamiinivalmiste eli Nutriplus geeli. Ensin geeliä kissan ulottuville jotta saa tutustua siihen ja jos se tuntuu maistuvan, niin sormeen ja sormi kissan ulottuville. Pikkuhiljaa luottamus alkaa kehittyä ja kissa haluaa alkaa tekemään tuttavuutta sinuun päin.

Madotus olisi ehkä helpointa tehdä niskaan valeltavalla nesteellä. Sen saa reseptillä apteekista (Profender taisi olla laajakirjoisempi kuin Stronghold). Mutta sekin sitten vaati sen verran pakotusta, että valelun saa tehtyä.

Suun kautta madotus onnistuu jos tiedät kissan painon, jos et niin annostus menee pieleen. Tosin vähän liikaa ei ole pahasta, liian vähän ei auta mitään. Laajakirjoisin on Axilur, eikä se maistu miltään, voisi onnistua ruokaan jauhettuna ja sen verran vain ruokaa, että menee kaikki kerralla. Ruokaahan voi sitten antaa lisää ilman lääkettä. Axilur vaan pitää sitten antaa 3 päivänä peräkkäin.

Jos teillä on muita kissoja, se saattaa helpottaa tilannetta, ellei muut arkalaista kiusaa. Jos kiusaa, niin sille pitää järjestää oma tila jossa se saa olla rauhassa.

Ajan kanssa paras. Älä yritä turhaan koskea tai ottaa kiinni. Oleile kissan kanssa ja juttele, houkuttele joskus ruualla luoksesi. Jos lähestyy niin älä yritä heti koskea vaan anna lähestyä omalla aikataululla. Anna haistella ja sitten mennä jos niin haluaa. Kärsivällisyys on valttia. Varmasti pennulla kuitenkin mielenkiinto sinua kohtaan herää koska olet ruuan antaja.

Kannatta kokeilla Feliway:ta, se on sellainen laite joka laitetaan pistorasiaan ja luovuttaa stressaantuneille kissoille naamaferonomeja eli ns. hyvän olon hormooneita. Laitoin meille noin kuukaudeksi kun tuli uusi kissa kotiin ja vanha ei oikein tykänny, mutta auttoi kummasti parin viikon käytön jälkeen. Tietenkin kärsivällisyyttä vaatii, mutta lämpimästi suosittelen feliwayn pistorasiaan tökkäämään.

Itsellä kokemusta 'villikissasta'. Kissa oli jotain puolen vuoden paikkeilta, kaupan päälle oli vielä loukannut toisen takajalkansa melko pahasti, eli haavaa piti vielä kaiken kukkuraksi hoitaa. Asuin tuolloin ammattikoulun asuntolassa (opiskelin elöintenhoitajaksi) eli houne oli kohtuu pieni ja kahden asuttava. Kissalla oli pöydän alla kuljetuskoppi pesänään joka oli rauhoitettu, ihan oven lähellä ruoka ja juoma kipot sekä vessalaatikkokin ihan lähellä. Kissaan ei kiinnitetty paljon huomiota muuta kuin se piti ottaa väkisin kiinni kun jalkaa puhdistettiin useamman ihmisen voimin, mutta mahdollisimman ripeästi ja kivuttomasti, toimenpiteen päätteeksi kissaa siliteltiin ja rapsuteltiin pieni hetki jolla sitä yritettiin hieman rauhoitella ja jonka jälkeen se sitten päästettiin lähtemään pois sylistä. Huomasimme pian kaverini kanssa että kissa lähestyi haluten luoda kontaktia, ensin se tuli makoilemaan lattialle sängyn jalkopään tienoolle, kopistaan noin metrin päähän ja se lähestyi aina pikkuhiljaa lisää kunnes lopulta yöllä oli kuulema kömpinyt kaverini naaman viereen nukkumaan eli uskaltautui tulla luoksemme sänkyyn. (Tätä ehti tapahtua n. 5pv)
Jalka parantui hyvin, veljeni otti tämän kissan asumaan isälleen ja nyt se on sosiaalistunut todella hyvin nähtynä siihen mitä se oli kun ensimmäisen kerran sen näin! Alkuun kun kävin veljälläni käymässä se tuli katsomaan "vieraita" ihmisiä mutta ei tullut kosketus etäisyydelle tekemään kontaktia, nyt se tulee jo luokse mutta on varovainen ja varautunut kuitenkin eli ei siedä mitään riehumista/nopeita liikkeitä vierailta. Antaa silittää ja rapsututtaa, kehrää ja puskee kuten tavallinen kissa ja tykkää kuulema kun veljeni pyörittelee sitä jalallaan maassa, kuulema pitää siitä leikistä.

Joten ole huoleti, kyllä se ajallaan oppii luottamaan ihmisiin, se vaan vaatii aikaa kuten ihmisetkin vaatii aikaa parantua henkisistä traumoista. (Noupeuttaaksesi prosessia voi tämä yhden huoneen taktiikka auttaa.

Meillä auttoi feliway spray-suihke(sain täältä palstalta vinkkejä aran kissan kanssa toimimiseen).Tuli uusi perheenjäsen,joka vierasti ja pelkäsi mielettömästi,niin ettei sängyn alta/kaapista uskaltanut ulos tulla(öisin kuulin kun hiippaili ruoka-ja vesikupille).Suihkutettiin feliwayta muutamana päivänä annettiin kisulle AIKAA.Eli annettiin olla siellä minkä koki turvalliseksi,nyt tulee itse jo suht lähelle nukkuu sängyllä.Ja tämä siis jonkin aikaa Feliwayn-suihkuttelun jälkeen.Kissa kokee myös turvallisuuden tunnetta naamaferomonien ansiosta,eli omaksi reviirikseen uuden paikan jolloin uskaltaa paremmin myös tutustua ympäristöön/ajallaan ihmiseen.Ei kannata väkisin tehdä tuttavuutta,vaan antaa kisun "itse " tulla lähelle.Vaikkakin kun kisu osoittaa ensimmäisiä luottamuksen merkkejä,voi varovasti tarjota kättään sille haisteltavaksi yms,ja jos vaikuttaa luottavaiselta/rauhalliselta,silittää.Mut ei missään nimessä pelokkaalle/aralle kissalle näin,vaan sitten kun alun jää on sulanut.Feliwayta suosittelen myös kuten joku toinenkin oli täällä hyväksi havainnut!

Meilä oli toinen kissoista myös pienenä todella arka ja se oli myös maalta tullut. Nyt kun aikaa on kulunut se on täysin muuttunut ja on nykyisin täysin peloton ja tulee mielellään syliin.
http://kissa-aika.blogspot.com/