Olen joskus pohtinut, miltä se tuntuu, kun joku kokee vahvan uskonnollisen herätyksen... Kai siinä ihminen saa kosketuksen sieluunsa ja sitä kautta jonkun vakuuttavan elämyksen ykseydestä luotujen ja luojansa välillä - en tiedä... Usein kai tällaiset kokemukset seuraavat jotain vakavaa kriisiä. Mutta voisiko seksuaalisen identiteetin pohtiminen olla sysäyksenä syvemmälle tietoisuudelle? Ei välttämättä uskon kokemukselle, mutta laajemmalle ja syvemmälle ymmärrykselle siitä, että sielu ja sielujen välinen yhteys on jotakin sukupuolesta riippumatonta. Ja että sielu haluaa toisen yhteyteen, vaikka vanha maailma katsoo karsastaen. Onko tältä pohjalta koettu "myöhäinen herääminen" jotakin sellaista, ettei paluuta vähemmän tiedostavaan elämäntapaan enää ole? Olen ihan sekaisin...
Herätys
wanhaMämpäripäässä
4158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En aivan ymmärrä mitä haluat kertoa, mutta taidat olla rakastunut samaa sukupuoltaolevaan? Anna itsellesi mahdollisuus, ei muiden ihmisten karsastavasta katseesta kannata välittää. Muista aina, että kaikista suurin on RAKKAUS.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi KAIKKI USKO, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta PUUTTUISI RAKKAUS, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."
Olen rakastunut, kyllä se näin on. En tiedä, mitä halusin sanoa, mutta jotain muutakin tähän liittyy. Elämäni olen etsinyt vastauksia peruskysymyksiin ja luullut löytäväni vastauksia kieltäymysten kautta. Ja kaiken jälkeen ne vastaukset alkavatkin aueta yksi toisensa perään sen kautta, mitä olen karttanut viimeiseen asti ja mistä sitä vähiten olen osannut etsiä. Jos hetkeksi lakkaisin ottamasta itseäni niin vakavasti, niin voisin yhtyä nauruun ja todeta, että tais' Ukko vetää höplästä...
Älä ota itseäsi niin vakavasti. Kyllä elämä kantaa, kun uskallat vain elää. Pidä rakkaudestasi kiinni, se on todellakin suurinta mitä ihmisellä voi olla.
Oletko ap. minkä ikäinen? Ja muista, ettei omia tunteita saa tukahduttaa, se johtaa vain turmion tielle.
En ota, en :) Kiitos sinulle vastauksistasi. Monta mutkaa on tullut käytyä, mutta en voi sanoa, etteikö olisi kannattanut. Elämä kantaa ja kannattaa, siihen uskon.