Kansa jakautunut kahtia terveyspalvelujen suhteen

Kunnat eivät hoida terveyskeskuspalvelujaan lain edellyttämällä tavalla. Terveyspalvelut on yksityistetty sijoitusyhtiöille. Niinpä suuri osa suomalaisista jää kokonaan vaille terveyspalveluja. Erikoislääkäreiden palveluja vaille ovat jääneet myös ne potilaat, jotka ovat päässeet terveyskeskuksiin yleislääkärille.

Laboratoriopalvelut on yksityistetty, joten terveyskeskuslääkäreillä ei ole lupa tehdä lähetteitä tutkimuksiin. Etenkin keikkalääkäreiltä on lähetteiden teko erikoislääkäreille ja tutkimuksiin kielletty, kielletty, kielletty....

Niinpä terveyskeskuksia on kansan kielellä kutsuttu "arvauskeskuksiksi", kun yleislääkärit tekevät diagnoosin ilman tutkimuksia ja kirjoittavat antibioottireseptin sairauteen kuin sairauteen.

Kirkon diakoniatyön puoleen on kääntynyt vuosittain noin 150.000 suomalaista, jotka ovat jääneet vaille terveyspalveluja. Kirkon diakoniatyöntekijät ovat kartoittaneet syitä kirkon puoleen kääntyneiltä, miksi terveyspalvelut eivät ole heitä tavoittaneet.

Täsä lisää syitä, minkä vuoksi terveyspalvelut eivät tavoita tarvitsijaa:

1. köyhät yrittävät sinnitellä ilman terveyspalveluja, jotka maksavat, lääkkeet maksavat, vuosimaksut maksavat

2. sossusta ei haluta hakea tukea, eikä ole neuvontaa

3. tukea ei ole saatavissa. Köyhyys on todistettava monimutkaisin tosittein ja tiliottein.

4. terveyskeskuksiin on pitkät jonot. Puhelimet ovat varattuna koko ajan, sinne ei puhelimella pääse....

5. toivottomuus, masentuneisuus ja turhautuneisuus estävät hakemasta apua

6. kun sieltä ei kuitenkaan mitään apua tule...

7. "arvauskeskukseen" en lähde

8. sairaus ehtii parantua ennenkuin ajan lääkärille saa tai sitten kuolema tulee ennen erikoishoitoon pääsemistä

Työssä käyvät pääsevät työterveyshoidon piiriin. Rikkailla on yksityiset palvelut ja vakuutukset. Köyhät jätetään oman onnensa nojaan ilman heille kuuluvia terveyspalveluja.

Terveyspalvelujen osalta luokkajako on toteutunut täydellisesti.