"Liian kiinni" vauvassa?

Kotiäitee

Miten tiiviisti te äidit olette olleet vauvelissa kiinni ensimmäisen vuoden? Mikä on ollut teille liikaa tai liian vähän? Onko muilla ollut sanomista asiaan?

Oma lapseni on 6kk ikäinen. Olen käynyt jälkitarkastuksessa, kerran kosmetologilla ja kipaissut pari kertaa kirjastossa/kaupalla niin että vauva on ollut isänsä kanssa. Muutoin minulla on vauva aina matkassa, en ole linnoittautunut kotiinkaan (harrastetaan, käydään ravintolassa, kylässä jne., eikä aina tarvitse olla kotona klo 19 kun vauva osaa nukkua kantoliinassa). Vauva on tiheästi ruokaileva, joten imetyksen vuoksi 1,5h on maksimi minkä uskaltaa olla poissa (ja sekin on ajoitettava oikein :D) - vauva voi toki pärjätä ilman tissiä pidempäänkin, mutta kun hän ilmoittaa nälästä niin haluan olla paikalla silloin enkä puolen tunnin päästä. Lypsämään en pysty.

Mutta siis, jatkuvasti ihmiset kyselee että oonko ottanu "omaa aikaa". Ensi kuussa olisi polttarit, jotka edellyttäisi yöpymistä muualla, kieltäydyin kohteliaasti ilman pidempää harkintaa, morsian oli hämmentynyt. Hoitoon (isän kanssa ollessa ei ole "hoidossa") en voisi kuvitellakaan jättäväni tyttöä, paitsi enintään tunniksi jos saan sitoa kantoliinan valmiiksi ja lähettää hoitajan kävelylle :D

En ole marttyyri enkä taatusti sen parempi äiti kuin joku lastaan rakastava joka on voinut ja halunnut käydä istumassa iltaa ennen vauvan puolivuotispäivää. Mutta en kyllä itse koe, että tämä meidän systeemikään olisi outo tai siinä olisi jotain vikaa. Ja kotona ollessa vauva on isänkin kanssa ihan joka päivä, ja esim. viikonloppuaamut on mun sängyssäloikoiluaikaa. Miksi ympäristö on niin huolissaan menohalujeni puutteesta?

43

1991

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ertbg

      Kai siinä on vaan kyse huoli sinun jaksamisesta ja hengähtämisestä. Pienen lapsen/vauvan kanssa oleminen kun on todella sitovaa. Siinä ei paljoakaan sitä ihka omaa aikaa jää. Moni väsähtää siitä ja voi myös masentua. Ihmiset ajattelevat että omalla ajalla saa lisää voimia jaksaa vauva-arkea.

      Mutta itsekin olen samantyyppinen äiti kuin sinä. En ole kohta vuoteen juurikaan missään käynyt. Lapsi on kulkenut aina mukana. Muutaman kerran olen ns. ulkosalla ystävän kanssa käynyt mutta sieltäkin tullut hyvissä ajoin kotiin nukkumaan. En vaan tarvitse sitä omaa aikaa,koska en koe että meidän arki kuluttaa tai väsyttää minua. Nautin lapseni seurasta ja puuhastelusta yhdessä. Sekä perheenä isän kanssa. Ne riittävät tällä hetkellä minulle.

      Tiedän äitejä jotka tarvitsevat jatkuvasti omaa aikaa ja heistä on ihanaa kun lapsen saa hetkeksi muualle. Mutta meitä äitejäkin on erilaisia. Jotkut jaksavat vähemmällä toiset tarvitsevat enemmän.

    • Llarppa

      Täällä myös yksi "liian" kiinni vauvassa-tapaus, enkä myöskään koe jääväni mistään paitsi enkä haluaisi muuttaa mitään. Vanhempi poika on pian 2,5-v ja hyvin harvassa on ne päivät kun olen jossain yksinäni käynyt. Ensimmäisen kerran poika oli kummisedällä hoidossa ("pakon" edessä) kun oli parhaan ystäväni polttarit. Päiväksi suostuin mukaan menoihin ja sitten illaksi/yöksi poika lähti polttariseurueen mukaan. Arvatenkin kyseessä ei ollut mikään kovin villi illanvietto vaan mökillä oleilua ystävien kesken. Tämän tapauksen jälkeen taisi poika ollakin lähempänä kahta vuotta kun seuraavan kerran meni ulkopulisen hoitoon tunniksi-pariksi (pikkuveli jäi äidin hoivi) ja tässäkään ei ollut taka-ajatusena äidin saada omaa aikaa vaan lapsen päästä ikäistensä seuraan leikkimään. Tätä harrastetaan edelleen silloin tällöin paikallisen ostoskeskuksen lastenhoitopaikassa. Nyt pienempi(11kk) oli viime vikolla ensimmäistä kertaa isovelin mukana leikkimässä hoitopaikassa ja äiti ja isä tien toisella puolen ravintolassa syömässä tunnin verran. Tämän kauemmaksi en halunnut lähteä, vaan tiesin näin että jos hätä tulee, niin minulla kestää n. 5min päästä paikalle :D myöskään isän "hoidossa" meillä ei lapset ole kovinkaa usein, kahden käden sormilla voidaan varmaan laskea kerrat kun olen yksin jossain (kaupassa, posissa jne.) pyörähtänyt. Silloin tällöin otan sitä nii ylistettä omaa aikaa ja pue lapset ja miehen ja passitan pihalle leikkimään. Minun omaa aikaani on myös se, kun saan 15 minuuttia seisoa rauhassa suihkussa ilman lapsia. Mieskin välillä yrittää patistella johonki lähtemään mutta minä mieluummin vietän aikaa perheen kanssa. Harva on asia mitä haluaisin tehdä, mitä ei voi tehdä yhdessä lasten kanssa. Lapset ovat pieniä vain kerran ja nyt nautitaan tästä. Kerkeän istua baarissa tai missä ikinä tahdonkin sitten 20 vuoden päästä. Vaikka tuskin tahdon siellä istua sittenkään :) En tuomitse tai syyttele ketään joka toimii toisin, jokainen tuntee itsensä ja lapsensa ja toimii niinkuin parhaalta tuntuu, meillä mennään näin.

      • Ap.

        Hah, jos siis olen outo niin en ainakaan ainoa :D Lohdullista!


      • etoleouto

        Se lapseton ystävä, et ole kyllä mikään oikea ystävä jos noin ajattelet. Voi ystävien kanssa tehdä niin paljon muitakin asioita, ihan päiväsaikaa. Tosin jos ainoa asia, mitä " ystävien" kanssa voi tehdä, on ryyppääminen ja yömyöhään hilluminen, niin eivät ne sitten ole mitään aitoja kavereita. Oikea ystävä kyllä ymmärtää toisen elämäntilannetta. Lapsen myötä usein ne tärkeät ihmiset erottuvat muista bilekavereista. He eivät vedä hernettä nenään, jos ei suostu jokaiseen yöreissuun tai baari-iltaan. Tulee vielä aika, jolloin siitä lapsesta on erossa ilman surua ja ikävää. Miksi pitää väkisin viedä lapsi yöhoitoon, jos ei koe olevansa siihen valmis ?

        Kuulostan mummolta, tiedän, mutta olen 22 -vuotias äiti 2 -vuotiaalle lapselle, joten olen käynyt läpi sen vaiheen, etten halunnut olla vauvastani erossa. Nyt annan jo lasta joskus harvoin yökylään ja jopa nautin omasta ajasta :)


    • lähikauppaan ...

      Itselläni on nyt kolmiviikkoinen vauva. Vauvan isä on isyyslomalla ja aivan yhtä pätevä hoitamaan vauvaa, kuin minäkin. Olen n. viikko kotiutumisen jälkeen lähes joka päivä käynyt lähikaupassa yksin (10 min kävelymatka), kerran jopa bussimatkan päässä isommassa marketissa (imetysliivit!), kerran lähikirpparilla.

      Vauva on täysimetyksellä ja rauhallinen. Ajoitan reissuni imetysten väliin, mutta jos vauvalle tulee äkisti nälkä, pakkasessa on omaa maitoa monen aterian verran odottamassa.

      Ei ahdista. En koe olevani huono äiti. Tulen vastaisuudessakin vaatimaan "oman aikani" ja imetysten loputtua vapaailtani.

      • Ap.

        Ja näinhän sen kuuluukin olla, mitä kukakin tarvitsee koko perheen ja tietysti ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnin huomioiden. Hienoa, että teillä on sellainen tissittelijä, että pääset liikkeelle! :)


    • ergfvxvx

      Minusta se, mikä tuntuu itselleen hyvältä äidistä, on yleensä useimmiten parasta myös vauvalle. Jos äiti ei koe haluavansa omaa aikaa, niin nauti vaan vauvasta ja anna muiden ihmetellä. Lapsettomat eivät voi ymmärtää mitenkään sitä äidin ja vauvan välistä sidettä. Jos taas äiti kokee sen liian sitovana, niin joskus voi ottaa kohtuudellla omaa aikaa, niin äitikin jaksaa taas paremmin. Mielestäni kyllä itse en edes nauttinut irtiotoista kun lapset oli alle 1v tai imetyksellä. Kun ne lapset kasvaa, niin on helpompi ottaa omaa aikaa ja ehkä haluaakin jo eri tavalla. Mutta esikoisen kanssa koin aluksi vauvan sitovuuden ahdistavana ja kävin kerran bilettääs kun esikoinen oli 7kk ja en kuitenkaan nauttinut siitä yhtään, vaan ikävöin vauvaa (ja vauva minua). Tokan kohdalla päätinkin ottaa vain 2h irtiottoja esim. jumpassa tms. imetysaikana., ehkä kypsyin tokan kohdalla äitiyteen nopeammin, koska en edes kaivannut samalla lailla sitä vapautta kuin esikoisen kohdalla.

    • hulluolet

      Lypsylehmä nyt vaan taitaa viihtyä hyvin navetassaan mikäs siinä, mies tökkii pyllyyn ja lapsi viihtyy liinassaan silloinkin varmaan.Sairastahan se on, jos ei ystäviään enää tapaile.

      • Llarppa

        Ystäviään voi tapailla myös vauva kainalossa käsittääkseni. Minä ainakin voin.


      • M.M.

        Sairastahan se ennenminkin olisi, jos ystävät menisitvät pienen vauvan edelle. Kaikella on aikansa, kun vauva on pieni, on hänen aikansa. Menemään ehtii myöhemminkin. Yleisesti ottaen olisin huolissani enemmän yhteiskunnassa olevasta "minä" asenteesta, jolloin perhe ja lapset jää oman edun taakse. Ihan vaan kun tilastoja katselee avioeroista ja lasten mielenterveysongelmista ym. niin hyvällä milellä anna omalle lapsellesi kaikki aika ja rakkaus, jonka voit. Tuskin liikaa voi antaa. :) Työssäni tätä arkea kohtaan...


    • vauva mukana

      Voihan sitä ystäviä tavata, vaikka vauva olisi mukana! Ehkä ei enää samalla tavalla kuin ennen. Itse ollaan ainakin kyläilty ystävien luona. En jaksaisi jos en näkisi muita ihmisiä. On kiva jutella ja juoda yhdessä kahvia. Enempää en ystäväseurasta kaipaa.
      Itse kyllä tarvitsen sen oman ajan. Muutama tunti kerrallaan riittää hyvin mulle,,,käyn lenkillä, kaupassa, kirjastossa yms.

    • fghjkl

      Mä olen käynyt jumpissa pari-kolme kertaa viikossa, matkoineen pari tuntia kerrallaan, oman jaksamiseni tueksi. Olen myös ajatellut, että isänkin on hyvä saada olla välillä hetki kahden vauvan kanssa, ihan isäsuhteenkin kannalta. Mies onkin sanonut että on iloinen kun annan sitä aikaa heillekin vähän, kun kotona ollessa tuppaan vauvaa "omimaan".

    • Sopivasti kiinni

      Olen ollut kohta puoli vuotta vauvan kanssa kotona ja hoitanut häntä pääasiallisesti isän ollessa töissä. En ole mitenkään tarkoituksella ollut "vain" vauvan kanssa ja oman perheen parissa mutta aika on vaan mennyt niin nopeaan, ettei todellakaan ole jäänyt ylimääräisiä hetkiä istua ihmettelemässä, että mitähän tekisi! Ja toisaalta olen tiedostanut, että tämä kaikki kestää kuitenkin vain niin pienen hetken...

      Silti pidän sitä hyvänä asiana, että lapsi jää säännöllisesti isänsä hoidettavaksi ilman, että äiti on edes kotona. Mies saa hoitaa vauvaa ilman, että olen itse koko ajan auttamassa (eli tunkemassa neuvojani). Itse olen tänä aikana ollut kaverin kanssa lenkillä tai kahvilla tai sitten osallistunut palaveriin työpaikalla tai käynyt kampaajalla, shoppailemassa, ruokakaupassa...

      Pari kertaa on ollut MLL:n lastenhoitaja, koska halusin kokeilla sitäkin ennen kuin (siis jos) tulee pakkotilanne. Ja ihan pelkkää positiivista sanottavaa on tästä kokemuksesta! Varmasti hyödynnämme jatkossa, jos tarvetta on.

    • Kiinni ollaan

      Itse varmaan parhaiten tiedät jaksamisesi ja kuinka paljon tarvitset omaa aikaa.
      Ehkä ihmiset ovat vain huolissaan tai se on jokin tapa vain kysellä. Ei sinun tarvitse ottaa omaa aikaa vain siksi, että muitten mielestä niin pitäisi tehdä. Jos olet tyytyväinen tilanteeseen niin se on pääasia.

      Alkuun mun oma aika oli vain 15-30 min mitkä kävin lenkillä! Ja nekään ei olleet jokapäiväisiä. Mies teki pitkää päivää töissä. Ja poika imi tissiä aika tiuhaan. Ei ollut ketään jolle jättää hoitoon. En muista koska kävin ekan kerran kampaajalla... Poika on nyt lähes vuoden ja olen käynyt yht. 3 krt kampaajalla. Kesällä oli yksi tyttöjen ilta. Ja muutaman kerran olen käynyt kaupassa yksin. Itse kaipaisin vähän enemmän omaa aikaa. Haluaisin esim. käydä vähän vaatekaupoilla. Yötä en ole kuvitellut enkä halukas olemaan poissa. Ja luulisi muidenkin sen ymmärtävän. Itsellä oli jo juhlaa kun sai käydä rauhassa vessassa, suihkussa tai jopa istua saunassa!

      Ihmiset on kyllä niin erilaisiakin, toiset tarvitsee enemmän omaa aikaa ja se on ihan ok. Ja lapsetkin on erilaisia. Jos on esim. koliikkia, niin äiti voi olla väsyneempi.

      Ja tietysti isänkin on hyvä saada olla lapsen kanssa kahdestaan.

    • Äitix5

      Tuohan on ihan tervettä äitiyden tuomaa vastuuta ja kuitenkin liikutte ja harrastatte joten ihan turhaa olet huolissasi. Pienihän se sinun vauveli vielä on.
      Enemmän olisin huolestunut jos jättäisit vauvan jatkuvasti muiden hoitoon ja menisit ja tulisit aina vaan.
      Mulla nuorimmainen kaksi ja rapiat enkä kauhean pitkiä aikoja halua olla erossa hänestä vieläkään..minä kai tässä olenkin oikea "kotihiiri"..Lapset vaan ovat pieniä niin hetken aikaa, joten nautitaan siitä ajasta täysin sydämin.

    • viivakoodit oikein!

      Mä suren oman lapseni kotoa lentoa kun olen jo tulossa pikkuhiljaa mummiksi!
      Chubby chap.

    • eniveis

      Minä taas pidän tuollaisia kotona viihtyviä äitejä hyvinä (ja vastuullisina) äiteinä. Liikaa näitä, jotka ovat työntämässä lapsensa yöhoitoon viikoittain, jotta pääsevät katsastamaan yöelämää.

    • äitihän minäkin

      Vietä lapsesi kanssa niin paljon aikaa kuin voit, sillä kohta hän muuttaa omilleen. Tämä ei ole vitsi, 20 vuotta on taaksepäin katsoessa todella lyhyt aika!

    • se lapseton ystävä

      Jos on tullut sanomista niin ehkä ystäväsi kaipaavat aikaa ja ystävyyttäsi ennen vauvaa..? Ajattele asiaa heidän kannaltaan kun et lähde polttareihin tai tee mitään muutakaan heidän kanssaan..? Jos ystävyyssuhteita ei vaali niin niitä ei kohta enää ole..

      • oot oikeassa!

        kirjoitit ihan naulan kantaan, vaikka sanotaankin että ystävä ei ollut ystävyyden arvoinen jos ei ymmärrä että toisella on lapsia, mutta myös sen jolla on ne lapset pitää ymmärtää että jos oot vaan kotona/käyt kaupas/ kirjostas/ jumpas ja taas meet kökkii kotiin niin siinä ei välttämättä kuukausi tolkulla ystävien ymmärrys riitä. ärsyttävää on myös se että jos tällaiselle ystävälle soittaa niin ne kohkaa joko vaan vauvastaan, tai muuten selittää koko ajan et "sori ny ku vaikee keskittyy ku yritän imettää täs samal" jne jne ym ym , kuitenkin ne ystävät joilla ei ole lapsia haluaa usein jutella edellee niistä samoista asioista niin kuin ennen sun raskauttakin, eli miehistä ja suhdekiemuroista, töistä, opinnoista jne.

        toinen ärsyttävä piirre näissä äideissä jotka vaan "nopeasti kipasee käymään 15min kaupassa ja on muuten kotona" on se että ottavat yhteyttä vasta kun on jotain ongelmia itsellään esim parisuhteessa tmv, muutoin ovat vaan siellä "vauva-arjessa" kotonaan eikä hoida ihmissuhteitaan enään juurikaan. myös se että näkee kerran kuussa kavereitaan, ei riitä. usein nämä ihmiset huomaavat liian myöhään että "oho ei ole tohonkaan tullut pidettyä yhteyttä puoleen vuoteen" ja tällöin ystävät ovat jo jatkaneet matkaansa ilman sinua. facebook tietysti nykypäivänä mahdollistaa kotoa käsin ihmissuhteiden ylläpidon mutta sen erehdytään turhan usein korvaavan aidon ihmissuhteen ja läsnäolon.

        olen itse ollut siis molemmissa tilanteissa, eli ollut se ystävä jolla itsellä ei lapsia ja nyt siis jo kauan se jolla on kaksi. tiedän siis että ystäviä oikeesti menettää loppuiäksi jos ei ymmärrä että vauva pärjää hyvin vaikka pari tuntia viikossa isän kanssa niin että lähtee kaverin luo ilman tätä ja AIDOSTI kuuntelee toista eikä lässytä vaan rintatulehduksista ja vauvan yösyötöistä. =)

        en sano että kaikki eivät tätä hallitsisi, joiltakin sujuu ihan luonnostaan se että on yhteydessä ystäviin ja näkee heitä ja samalla pyörittää kotia. pyykit ja muut on kuitenki toissijaisia asioita ym. itsekin vasta näin vanhemmalla ikää ymmärtänyt että ei työ tekemällä lopu, välillä voi vaan hetkeksi irrottautua ilman sen suurempaa kokemusta tarpeesta saada omaa aikaa. kannattaa kokeilla mennä vaikka kaverin kanssa syömään tai muuten istumaan kaverin luo ja olla esim 30min-1tunti puhumatta vauvastaa tai mistään vaivoistaan tai yleensä koko aihealueeseen liittyvästä, ei ole nimittäin aina niin yksinkertaista mutta ystävät arvostaa suuresti =)


      • Ap.

        Hyvä pointti! Tosin ne kyselevät "ihmiset" ovat olleet lähinnä äitini, siskoni, kälyni ja sitten yksi kaveri jolla ei koskaan ole omassa kalenterissa aikaa minulle mutta joka kolmen lapsen äitinä varmaan muistelee omia vauva-aikojaan.

        Suurin osa ystävistäni on perheellisiä ja tapaan ystäviäni nyt enemmän kuin ennen äitiyslomaa (helpompi sovittaa treffeja vuorotyötä tekevien kanssa kun ei ole töissä). Polttaripointin ymmärrän, mutta en kyllä vaan voi jättää 7-kuista vauvaa vuorokaudeksi ilman imettäjää.

        Mutta niin, kavereilta tällaiset kommentit ymmärtäisin ja ehdottomasti ystävyyssuhteita tulee vaalia!


      • noista keskustelu
        oot oikeassa! kirjoitti:

        kirjoitit ihan naulan kantaan, vaikka sanotaankin että ystävä ei ollut ystävyyden arvoinen jos ei ymmärrä että toisella on lapsia, mutta myös sen jolla on ne lapset pitää ymmärtää että jos oot vaan kotona/käyt kaupas/ kirjostas/ jumpas ja taas meet kökkii kotiin niin siinä ei välttämättä kuukausi tolkulla ystävien ymmärrys riitä. ärsyttävää on myös se että jos tällaiselle ystävälle soittaa niin ne kohkaa joko vaan vauvastaan, tai muuten selittää koko ajan et "sori ny ku vaikee keskittyy ku yritän imettää täs samal" jne jne ym ym , kuitenkin ne ystävät joilla ei ole lapsia haluaa usein jutella edellee niistä samoista asioista niin kuin ennen sun raskauttakin, eli miehistä ja suhdekiemuroista, töistä, opinnoista jne.

        toinen ärsyttävä piirre näissä äideissä jotka vaan "nopeasti kipasee käymään 15min kaupassa ja on muuten kotona" on se että ottavat yhteyttä vasta kun on jotain ongelmia itsellään esim parisuhteessa tmv, muutoin ovat vaan siellä "vauva-arjessa" kotonaan eikä hoida ihmissuhteitaan enään juurikaan. myös se että näkee kerran kuussa kavereitaan, ei riitä. usein nämä ihmiset huomaavat liian myöhään että "oho ei ole tohonkaan tullut pidettyä yhteyttä puoleen vuoteen" ja tällöin ystävät ovat jo jatkaneet matkaansa ilman sinua. facebook tietysti nykypäivänä mahdollistaa kotoa käsin ihmissuhteiden ylläpidon mutta sen erehdytään turhan usein korvaavan aidon ihmissuhteen ja läsnäolon.

        olen itse ollut siis molemmissa tilanteissa, eli ollut se ystävä jolla itsellä ei lapsia ja nyt siis jo kauan se jolla on kaksi. tiedän siis että ystäviä oikeesti menettää loppuiäksi jos ei ymmärrä että vauva pärjää hyvin vaikka pari tuntia viikossa isän kanssa niin että lähtee kaverin luo ilman tätä ja AIDOSTI kuuntelee toista eikä lässytä vaan rintatulehduksista ja vauvan yösyötöistä. =)

        en sano että kaikki eivät tätä hallitsisi, joiltakin sujuu ihan luonnostaan se että on yhteydessä ystäviin ja näkee heitä ja samalla pyörittää kotia. pyykit ja muut on kuitenki toissijaisia asioita ym. itsekin vasta näin vanhemmalla ikää ymmärtänyt että ei työ tekemällä lopu, välillä voi vaan hetkeksi irrottautua ilman sen suurempaa kokemusta tarpeesta saada omaa aikaa. kannattaa kokeilla mennä vaikka kaverin kanssa syömään tai muuten istumaan kaverin luo ja olla esim 30min-1tunti puhumatta vauvastaa tai mistään vaivoistaan tai yleensä koko aihealueeseen liittyvästä, ei ole nimittäin aina niin yksinkertaista mutta ystävät arvostaa suuresti =)

        aiheista sen verran että sähän jotenkin siis oletat omien jutusteluaiheiden olevan tärkeämpiä kuin muittenYstävä jolla on lapsi ei saisi lapsistaan puhua mutta ystävä jolla suhdeongelmia saa niistä puhua,en ymmärrä..


      • rgrgr
        oot oikeassa! kirjoitti:

        kirjoitit ihan naulan kantaan, vaikka sanotaankin että ystävä ei ollut ystävyyden arvoinen jos ei ymmärrä että toisella on lapsia, mutta myös sen jolla on ne lapset pitää ymmärtää että jos oot vaan kotona/käyt kaupas/ kirjostas/ jumpas ja taas meet kökkii kotiin niin siinä ei välttämättä kuukausi tolkulla ystävien ymmärrys riitä. ärsyttävää on myös se että jos tällaiselle ystävälle soittaa niin ne kohkaa joko vaan vauvastaan, tai muuten selittää koko ajan et "sori ny ku vaikee keskittyy ku yritän imettää täs samal" jne jne ym ym , kuitenkin ne ystävät joilla ei ole lapsia haluaa usein jutella edellee niistä samoista asioista niin kuin ennen sun raskauttakin, eli miehistä ja suhdekiemuroista, töistä, opinnoista jne.

        toinen ärsyttävä piirre näissä äideissä jotka vaan "nopeasti kipasee käymään 15min kaupassa ja on muuten kotona" on se että ottavat yhteyttä vasta kun on jotain ongelmia itsellään esim parisuhteessa tmv, muutoin ovat vaan siellä "vauva-arjessa" kotonaan eikä hoida ihmissuhteitaan enään juurikaan. myös se että näkee kerran kuussa kavereitaan, ei riitä. usein nämä ihmiset huomaavat liian myöhään että "oho ei ole tohonkaan tullut pidettyä yhteyttä puoleen vuoteen" ja tällöin ystävät ovat jo jatkaneet matkaansa ilman sinua. facebook tietysti nykypäivänä mahdollistaa kotoa käsin ihmissuhteiden ylläpidon mutta sen erehdytään turhan usein korvaavan aidon ihmissuhteen ja läsnäolon.

        olen itse ollut siis molemmissa tilanteissa, eli ollut se ystävä jolla itsellä ei lapsia ja nyt siis jo kauan se jolla on kaksi. tiedän siis että ystäviä oikeesti menettää loppuiäksi jos ei ymmärrä että vauva pärjää hyvin vaikka pari tuntia viikossa isän kanssa niin että lähtee kaverin luo ilman tätä ja AIDOSTI kuuntelee toista eikä lässytä vaan rintatulehduksista ja vauvan yösyötöistä. =)

        en sano että kaikki eivät tätä hallitsisi, joiltakin sujuu ihan luonnostaan se että on yhteydessä ystäviin ja näkee heitä ja samalla pyörittää kotia. pyykit ja muut on kuitenki toissijaisia asioita ym. itsekin vasta näin vanhemmalla ikää ymmärtänyt että ei työ tekemällä lopu, välillä voi vaan hetkeksi irrottautua ilman sen suurempaa kokemusta tarpeesta saada omaa aikaa. kannattaa kokeilla mennä vaikka kaverin kanssa syömään tai muuten istumaan kaverin luo ja olla esim 30min-1tunti puhumatta vauvastaa tai mistään vaivoistaan tai yleensä koko aihealueeseen liittyvästä, ei ole nimittäin aina niin yksinkertaista mutta ystävät arvostaa suuresti =)

        hohhoijaa, ethän tietenkään mitenkään voi ymmärtää meitä lapsiperheellisiä. Meillä kaksi lasta (1-ja 2-vuotiaat) ja olemme miehen kanssa sopineet, että kummallakin on omaa aikaa (noin pari tuntia) 2-3 päivänä viikossa, koska pitää olla myös sitä perheaikaa (lapsille kun on tärkeää se, että perhe on myös joskus koolla yhdessä). Koska itselleni on tärkeää urheilu, niin käytän tuon 2-3 krt/vko "oman ajan" usein urheilemiseen (en taas muuten jaksa arkeakaan), joten se taas tarkoittaa sitä, että joudun kavereita näkemään usein siten, että lapset on mukana. Toki välillä näen ystäviä ilman lapsia, mutta silloin en pääse sinä viikkona urheilemaan lainkaan. Osa lapsettomista ei selvästikään ymmärrä sitä, että myös miehellä on oikeus siihen omaan aikaan (ja silloin minun pitää olla lasten kanssa). Jos kumpikin vanhemmista harrastaa ja lisäksi joka viikko molemmat tapaa ystäviä, niin milloin on perhe yhdessä? Itselläni on lisäksi niin paljon ystäviä, että jos kaikkia näkisin ilman lapsia, ei siitä tulisi mitään tai sitten minun täytyisi luopua urheiluharrastuksesta, jota en halua. Elämä on valintoja on ymmärrän toisaalta senkin, että joku ei sitten halua nähdä minua jos ei lapsista niin tykkää ja joudun ottamaan silloin lapset mukaan. Pääsen bilettämäänkin ehkä 4 krt/vuodessa ja lisäksi saman verran otamme miehen kanssa parisuhdevloppuja ja mies käy myös ehkä ystäviensä kanssa 4krt/vuodessa viihteellä. Enempää emme voi, koska muuten lapset kärsisivät jos aina jompi kumpi tai molemmat vanhemmista liitelesivät jossain joka pe tai la ja täytyyhän sitä olla yhdessä perheenä kuitenkin enemmän osan ajasta! Lisäksi ette varmaankaan tiedä mitä on 3 vuoden jatkuva valvominen, ei sitä edes halua "bilettää", harmi kun jotkut eivät sitäkään ole ymmärtäneet (kun sanoin, etten bilettämään lähde imetysaikana). Miksi se kotiäiti sitten puhuu siitä lapsesta koko ajan? Siksi, koska siinä elämäntilanteessa se lapsi on se sen äidin elämä ja kaikki pyörii sen ympärillä (jos lapsella on kaikki hyvin, äidillekin kuuluu usein hyvää), ei siinä ole enää mitään erillistä elämää kun äiti ja vauva elävät symbioosissa ekat kuukaudet!


      • Llarppa

        Ei pidä ystäviään kokonaan hylätä, mutta tosiystävä mielestäni ymmärtää että kun perheeseen syntyy vauva, tämä tulee viemään äidin (ja isän) ajasta suurensuuren osan. Tosiystävää ei myöskään häiritse jos häntä tullaan tapaamaan vauan kanssa.


      • Hetki ilman vauvaa..
        Ap. kirjoitti:

        Hyvä pointti! Tosin ne kyselevät "ihmiset" ovat olleet lähinnä äitini, siskoni, kälyni ja sitten yksi kaveri jolla ei koskaan ole omassa kalenterissa aikaa minulle mutta joka kolmen lapsen äitinä varmaan muistelee omia vauva-aikojaan.

        Suurin osa ystävistäni on perheellisiä ja tapaan ystäviäni nyt enemmän kuin ennen äitiyslomaa (helpompi sovittaa treffeja vuorotyötä tekevien kanssa kun ei ole töissä). Polttaripointin ymmärrän, mutta en kyllä vaan voi jättää 7-kuista vauvaa vuorokaudeksi ilman imettäjää.

        Mutta niin, kavereilta tällaiset kommentit ymmärtäisin ja ehdottomasti ystävyyssuhteita tulee vaalia!

        Älä unohda isää!
        Teillä pitää olla aikaa ihan kahden kesken.
        Isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi.


      • Ap.
        Hetki ilman vauvaa.. kirjoitti:

        Älä unohda isää!
        Teillä pitää olla aikaa ihan kahden kesken.
        Isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi.

        Tämäkin on ihan totta, oleellinen asia ajatella. Meillä on kahdenkesken aikaa aina iltaisin klo 20->, mutta ainahan siinä on se riski että vauva saattaa herätä, joten ei se ole sama kuin aivan kahdestaan. Viimeksi pari viikkoa sitten kysyin varmuuden vuoksi mieheltä, että entä jos vauva menisi pariksi tunniksi hoitoon, ja mies vastas että "et oo tosissas!". Siis hänestä ajatus oli järkyttävä, tyttö on liian pieni hoitoon :) Joten toistaiseksi mies tuntuu pärjäävän.


    • Äiti vm-59

      Ihanaa kuulla, että on äitejä, jotka haluavat itse hoitaa vauvansa ja olla läsnä. Nykyään kun noita juttuja kuuntelee, niin tuntuu siltä, että jo pariviikkoisen vauvan äideillä on kova kiire päästä siiderille kavereiden kanssa (ja lopettaa imettäminen). Vauva viedään hoitoon isovanhemmille halusivat nämä tai eivät. Itse olen jo yli viidenkymmenen ja omien lasten ollessa vauvaiässä, en millään hennonnut antaa heitä kenenkään muun hoitoon. Kannattaa muistaa, että sitä vauva-aikaa ei voi koskaan elää uudelleen.

    • sooosooo

      Älkää nyt tuomitko! Mun vauvaa ei ole koskaan imetetty koska oli sairaalassa kauan eikä oikeen oppinut kunnolla syömään pullostakaan. Ei korvikevauvoja tarvitse sääliä kun ei imetetä, joskus se ei vaan toimi! Minusta on ollut helpottavaa että esim sisko tai äitini on voinut tulla kotiini ja hoitanut vauvaa yöllä että saan edes jonkun yön nukkua kunnolla ja pullo sen on mahdollistanut. Ei se ole moksiskaan kuka sitä yöllä syöttää.

      Ja kyllä tapaan kavereita myöskin enemmän nyt, yleensä vauvan kanssa, joskus myös yksin. Ja ihan hyvä vauvan on viettää laatuaikaa myöskin isän kanssa. Että ei sitä sädekehää tarvitse kiillottaa sillä imetyksellä. Säälittävämpää on ne äidit joilla ei sitten lapsien jälkeen ole mitään elämää kun ovat olleet niin korvaamattomia lapselleen.

      • Äiti vm-59

        Sinulle "sooosooo" haluan kertoa, etten missään nimessä halua tuomita enkä moralisoida äitejä, joilla tuo imetys ei syystä tai toisesta lähde toimimaan, mutta hyvin alkanutta imetystä ei pitäisi lopettaa vain sen takia, kun menokenkä vipattaa...
        Sitä vain yritin selittää :)


    • pollinen

      Olkaa vaan vauvoissa kiinni, ei siinä mitään, muttä älkää olko liian kauan...
      Toiminn itse lastenhoitajana nyt toista vuotta (mikäpä minä olen neuvomaan äitejä, mutta kuitenkin), ja kerran vahdittuani 2v lasta, joka ei koskaan ollut ollut ulkopuolisen hoitajan (siis edes isovanhempien) kanssa kahden, päätin, että minun lapseni tulee olemaan hoidossa jo pienestä asti pieniä hetkiä, jotta tottuu siihen, että äiti tai isi ei aina voi olla läsnä. Kyseinen kaksivuotias onnistui olemaan puolisen tuntia ilman äitiä. Sen jälkeen alkoikin armoton huuto, joka taukosi vain aina hetkittäin, kun kehitin jotain tekemistä hänelle, joka ei jaksanut kauaa kiinnostaa, kun mieleen palasi, että äiti olikin lähtenyt pois kotoa... Oli muuten pitkä kaksituntinen....

    • hyvin voin näinkin

      Pakko kertoa meidän tapa.

      Elikkä minulla on 3 lasta ja noin 1kk olen mennyt ulos (siis baariin) silloin kun lapsi on ollut alle 1v (en tietenkään ihan heti synnytyksestä mut joskus 3kk jälkeen). Nyt kun nuorin on reilu 4kk ja imetyskin loppui niin ajattelin tänään lähteä. Minulla ei ole tarvetta ryypätä vain haluan kuskiksi ja nähdä ystäviä joilla ei vielä ole lapsia. Muuten näänkin ystäviäni aina niin että minulla on 1-3 kpl lapsia mukana. Vanhin ja keskimmäinen lapsi vinkuu lähes päivittäin että saisivat mennä mummolle yöksi. 5v ja 4v ovat halunneet jo pitkään mennä mummolle. mutta en ole koko yötä vielä nuorimmasta erossa, en halua. Otan illan omaa aikaa ja haen hoitajalta (erittäin läheinen ihminen, asuukin samassa talossa :D) kun tulen kotiin. en osaisi nukkua jos vauva olisi jossain. Kerran olen ollut vauvasta erossa yön kun hän joutui sairaalaan sairastelun vuoksi ja siellä ei ollut tilaa ja toisaalta halusin nukkua yhden yön, eihän siitä mitään tullut. Mutta kukin tyylillään. eräs puoli tuttu jätti lapsensa 5kk ikäisenä viikoksi mummolle hoitoon kun itse lähti laskettelee ja ryyppää, Minä en olisi ikinä siihen pystynyt. Olen ollut vanhommasta lapsesta erossa putkeen kolme yötä mutta näimme päivällä noin 7h ajan. Heidän isä siis 5v ja 4v pyysi että antaisin lapset hänelle joulupäivästä uudenvuoden päivään En todellakaan suostunut! en halua olla erossa lapsistani niin kauaa putkeen!!!

    • prooot

      Eikö lapset saa olla välillä vähän kauemmin siänsä luona (jos vaikka itsekin haluaisivat?) hyvin voin näinkin? Itsekästä on tuo mielestäni. Lasten parhaaksi on minusta että saavat olla myös muualla kuin kotona ja varsinkin isän kanssa.

      • abuzsadaba

        Kyse on puolivuotiaasta. Puolitoistavuotiasta pitäisin kypsänä kyseisiin kokeiluihin. Eihän isä ole hänelle vieras nytkään.


    • tyttelixxx

      Samaa mieltä. Isäsuhde kehittyy parhaiten, kun isäkin saa olla vauvan kanssa myös kahden, ei se ole pois äidin ja vauvan suhteesta vaan sen rikastuttaja. Itse en tätä esikoiseni kanssa tajunnut vaan oikeasti olin koko ensimmäisen vuoden vauvassa niin kiinni etten käynyt yhtään missään ilman vauvaa ja kotonakaan en malttanut antaa isän olla kunnolla vauvan kanssa vaan häsäsin koko ajan siinä mukana. Nyt toisen kohdalla olen ihan tieten lähtenyt välillä kauppaan ja lenkille antaen isällekin aikaa vauvan kanssa, ja jos en ole jaksanut mihinkään lähteä niin olen ollut eri huoneessa koneella tms. niin isä saa rauhassa tutustua lapseensa
      Eli älkää omiko kokonaan vauvaa, vaan antakaa tilaa myös isyydelle!

    • vauvasto
    • äpläröö

      Jos sinusta tuntuu hyvältä niin kyllä sitä ehtii myöhemminkin mennä ilman lasta. Lopultakin vauva-aika on tosi lyhyt etkä tule katumaan vaikka annoitkin vauvanhoidon hidastaa omaa elämääsi - joka on yhä myöhemmin jäljellä. Nämä kyselijät on vähän hukassa oman trendimammailunsa kanssa, ilmeisesti.

    • sivustalukija

      En vasta varsinaiseen kysymykseen, mutta sen vaan haluan sanoa, että ole todella kiitollinen, että sinulla on ihmisiä jotka huolehtivat sinusta niin paljon, että kyselevät. Moni äiti jää ilman tukiverkkoa, varsinkin jos vauva on mukana joka paikassa ja aikuiset kaipaavat välillä pelkästään aikuisen seuraa. Sinulla on mahtavia läheisiä, pidä heistä kiinni.

    • 3.polven äiti

      Hei!
      Hyppään aiheen sivuun ja haluan kertoa, että olisiko aika syöttää lapselle lisänä kiinteää ruokaa, kun noin lyhyet ovat nuo tissivälit. Ei pahalla, mutta luulen että helpottaisi olo jos jos lapsi saisi enemmän kiinteää ( jos se vaikka sattuu nyt syömään esim. aamupuuron nii lisää vaan rohkeasti ruokahetkiä )

      • Ap.

        Nyt puolivuotispäivän jälkeen hänelle onkin tarjottu 3-4 ateriaa päivässä, mutta annokset on vielä äärimmäisen pieniä. Meidän tiheä tissittely johtuu mun rinnoista (eivät koskaan "täyty" kunnolla ja heruvat rajallisesti per syönti), ja ollaan molemmat totuttu tähän alusta lähtien. Eli maito riittää JOS syö riittävän usein :) Syöttövälit varmasti tosiaan pitenee kunhan kiinteitä alkaa mennä enemmän, mutta kun kasvusta ei ole huolta niin kasvatellaan annoskokoa rauhassa. Kiitos vinkistä!


    • ei marttyyriäiti

      Minä olen käynyt kaupassa yksikseni kun omat olivat pieniä, olivat mukana lenkilläkin (kävely). En kaivannut mitenkään omaa aikaa, nyt ovat teinejä kaikki neljä kipaletta joten minulla on sitä omaa aikaa, tarpeeksi joskus liikaakin. Eli sanoisin että sinä olet normaali nämä "oman ajan" haluajat eivät. Lapset on pieniä hetken, ja hyvin pian huomaa, oliko se oma aika niin tärkeää. Ja joo, ei ole vieläkään menohaluja.

    • sama tyyli

      vaikuttaa hyvältä :) jokainen tyylillään. Kaikkien ei tarvi ollA sellaisia että tarvii koko ajan omaa aikaa. Jos siis itse jaksat hyvin ja jaksat hoitaa vauvaa, niin eikö asiat ole hyvin :)

    • Outi-mummu

      Olen neljän lapsen äiti ja nyt jo kolmen lapsen mummeli. Omien lasteni vauva-aikana en ollut pitkiä aikoja poissa enkä rintaruokinta-aikana koskaan yötä poissa. Osittain se johtui siitäkin, että en saanut lypsämällä irti maitoa - lapsen imiessä se kyllä riitti mainiosti :) Vauvat olivat pelkällä rintaruokinnalla 6-9 kuukautta. Muuten kyllä kuljettelimme heitä mukana siellä ja täällä.

      Näin vuosien takaa katsottuna vauva-aika on häviävän lyhyt. Toivottavasti kaikki äidit uskaltava ympäristön eri suuntiin kiskovista paineista välittämättä toimia juuri niin kuin heistä tuntuu olevan paras omalle vauvalle ja itselle. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia - ja lopulta erilaisuus on vain pintaa: tärkeintä on, että rakastaa lastaan ja itseään.

    • Ne menneet ajat

      Et tosiaankaan ole liiaksi vauvasi kanssa!
      Ole ja nauti hänen kanssaan.
      Ei ole kuin räpäys, kun vauvasi on jo teini ikäinen ja haluaa mennä omien ystävien kanssa!
      Silloin voit vain katsella vauvasi, lastesi kuvia ja ajatella; näin äkkiäkö vauvasi kasvoi!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      1897
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1786
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1771
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1446
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1385
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      488
      1026
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      966
    8. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      913
    9. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      911
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      869
    Aihe