Mulla on tuollainen kohta 12 vuotta täyttävä ajokoiramummu, ja kyllähän se tässä ollaan huomattu jo, että ehtoopuolelle on aika kääntynyt. Naamataulu on ollut harmaa jo vuosia ja nyt tuntuu olevan jo muutakin kremppaa, aamuisin liikkeelle lähtö on kankeaa ja taitaa olla munuaisissakin jo jotain vaivaa, kun pissalla täytyy käydä yhtenään. Eipä tästä monta päivää silti ole, kun käytiin vähän jänistä säikäyttämässä, mutta on siinäkin jo vauhti vähentynyt, ylösotto vie aikaa ja ajo on hidasta, ja kotiinkin joutaa lähteä jo parin tunnin päästä, enää ei muori jaksa niin kuin ennen.
Olo on haikea, kaikin puolin on ikänsä mukava koira ollut vaan tämä taitaa olla viimeinen talvi.
Kiva olis kuulla muilta, minkä ikäisiä vanhuksia muilla koirina on, ja miten kauan ovat metsästyskoirat jaksaneet virkaansa toimittaa, ja miten sitten eläkeikä on ratkaistu, vai onko se raakasti kuula kalloon, kun ei enää homma suju. Itse olen ajatellut, että eläkeläismuori saapi henkensä pitää niin kauan kuin suunnilleen terveenä pysyy ja elämänilo säilyy, se on sitten sama vaikka ei enää metsässä jaksettais kuin haaveilemassa käydä. Mutta keinotekoisesti ei ruveta elinikää jatkamaan tai vanhuudenvaivoja lääkkeillä lievittämään ja näin pitkittämään kurjaa oloa.
Nytkin on mummu melko väsynyt, kun ollaan 3 kertaa viikon aikana käyty metsässä, vaikka ei siellä montaa tuntia tosi toimissa ole oltukaan, ei vanhus enää jaksa niin kuin ennen. Ruokakaan ei tahdo maistua, mutta herkut kyllä menis, ja siitä päättelen, että kovin vakavasta ruokahaluttomuudesta ei sentään taida olla vielä kyse.
Jos ei vanhuudesta muuta hyötyä ole ollut, niin jopa 11 vuotta täytettyään oppi tulemaan metsästä kutsumalla pois ja oppi myös jättämään omat kissat ajamatta, ja saattavat jopa asua jo samassa huoneessakin. Taitaa vaan nyt ajot olla jo vähissä muutenkin meidän muorilta. Kyllä oli hieno juttu, että syksyllä sain tuollekin koiralle kuitenkin vielä kunnon ajoon jäniksen ammuttua, mietin jo silloin, että olikohan tälle tessulle viimeinen. Nyt on sitten uuden polven aika, toivon mukaan mummeli vielä toimittaa sohvakoiran virkaa jonkin aikaa ennen kuin lähtee paremmille jänismaille.
Vanhan koiran kanssa
9
1580
Vastaukset
- Skandinavians
Ihan masenti tuo sinun tekstisi... ;/ Meillä on kohta 16 vuotta vanha pohjanpystykorva, jolla kyllä riittää elämän iloa ja kipuja ei vielä ainakaan ole. Mutta kyllä sitä joka aamu miettii että herääkö se sieltä nukkumasata.
Meijän Mosku jaksaa metsässä käydä vieläkin pieniä pyrähdyksiä mutta viimeinen riista saatiin kun oli 13 vuotta ikää mittarissa. Olisihan saannut aikaisemminkin eläkeelle poju jäädä mutta kun kunto riitti ja intoa oli metsään lähteä niin sinne se kansa pääsi.
Mutta jospa toi moskun "pentu" ( ei se enää pentu ole ;)) jatkais yhtä hyvällä linjalla. - biigelimiäs
15 v on ikää tuolla talon vanhimmalla hurtalla, tai piskihän tuo beagle mieluummin on. Eläkkeelle siirtyi tapaturman johdosta 12-vuotiaana, muuten olisi ehkä vielä yhden syksyn mennyt. Nykyään ei enää metsässä pärjäisi, näkö mennyt niin heikoksi. Paitsi ehkä tällasella kelillä kun lunta on puoli metriä ja koira ei pääse kulkemaan kun isännän jälkijotosta.
Hauva oli aikanaan ihan hyväkin ajaja, mutta samoja havaintoja loppuaikoina tein kun aloittaja. Ajot lyhenivät alle tuntiin kun taas jäniksen etsiminen venyi vähintään tuntiin. Uuden koiran hommasin jo ennen vanhuksen eläköitymistä, joten metsästämättä ei tarvinnut seuraavaa syksyä olla.
Lääkkeitä en ole pappakoiralle syöttänyt ja eläinlääkärissä paikattavana ei ole käynyt kuin em. tapaturman jälkeen. Lenkillä käydään näin talvisaikaan 8 km päivässä ja se on minusta ihan riittävästi tuon ikäiselle koiralle. Vanhuuden vaivoja koiralla totta kai on, näkö ja kuulo huonot, takajalat meinaa joskus lähteä alta, ilmeisesti jonkinlainen munuaisvaiva myös kun juo ja kuseskelee niin ahkerasti. Kipuja ei kuitenkaan tunnu olevan, turkki kiiltää ja piski syö ja nukkuu hyvin ja haukkuu naapurin koirat entiseen malliin. Tiedossa on kuitenkin se väistämätön. Se että ennemmin tai myöhemmin tulee joku sellanen vaiva mitä ei ole järkevä hoitaa kuin laskemalla koira vihreämmille laitumille. - vetreä vanhus
Kokeilleppa kuitenkin vanhalle koiralle tarkoitettuja lisäravinteita tai seniori koiralle tarkoitettua ruokaa. Kuitenkin tuntuu, että koirasi ei niin raihnainen pitäisi olla vielä tuossa iässä. Myös kotihieronta tekee ihmeitä aina metsästysreissun jälkeen. Itse olen ottanut aina pennun vanhan koiran rinnalle. Kokenut koira on hyvä opettaja monessakin asiassa. Kun on toinen koira jonka kanssa metsästää, voi vanhusta käyttää harvemmin metsällä ja muuten vain lenkityttää, pysyy mieli virkeänä. Kun elämä ei ole enää koiran elämää, on aika saattaa kaveri rajan yli..
- ap.
Senioriruoka ei kelpaa, kun ei kelpaa muukaan valmismuona, kotiruuat kyllä valikoidusti kelpaa. Lisäravinteita olen ajatellutkin antaa, jos ruokahalu tuosta vielä heikkenee, eihän pelkillä nakeilla tms. voi elää. Hampaat tarkistin, johan ne on kuluneet, mutta pureskelemaan vielä pystyy ihan hyvin. Edellinen ajokoira alkoi näyttää ikääntymisen merkkejä 10-vuotiaana, mutta jäi sitten auton alle, niin en tiedä, kuinka kauan olisi vielä ajokoiran virkaa toimittanut. Tuo nykyinen on pieni ja hentoinen, ja nuoruusvuosina oli niin armoton menijä, että kilometrejä ja ajotunteja tuli varmaan sen mitä puolenkymmenellä keskinkertaisella koiralla yhteensä, joten eiköhän rankka nuoruus vaadi nyt veronsa. Ja kun muistissa on ne 10-15 tunnin keskeytymättömät ajot, niin nykyinen pari-kolme tuntia tuntuu kovin vähältä. (Kun koiran laski metsään, se ei koskaan tullut pois kuin vasta sitten, kun oli mielestään saanut olla riittävästi, ja oli silti seuraavana päivänä valmis lähtemään uudelleen, karkasi vaikka, sisäkoirana kun on ollut, niin oppi kyllä kyttäämään, milloin pääsee ovesta livahtamaa). En mene enempää kehumaan koiraani, etten saa kerskailijan mainetta, mutta tuon koiran elinaikana on ollut monta muutakin koiraa yhtä aikaa, ja aina ne on toiseksi jääneet. Siksi vanhus on minusta ansainnut eläkeaikansa, jolloin saa elellä niin kuin haluaa,mennä metsään jos mielii (toki metsästyslaki muistaen) tai makoilla talon parhailla sohvilla ja sängyillä, ja syödäkin mikä vaan maistuu. Lääkkeistä olin sitä mieltä, että en rupea jatkuvasti lääkkeitä antamaan, mutta joudunkohan vielä pyörtämään puheeni, jos lääkitseminen tulee joskus ajan kohtaiseksi...
- mehtänen
Mikä siinä lääkkeen antamisessa mättää?
Itselläni ollut metsästysrotuinen koira joka oli 10vuotiaasta epilepsialääkkeellä. Ja hyvin meni ja eli 15vuotiaaksi kunnes jouduin lopettamaan munuaisten vuoksi. silti sain kuulla että kun sai ekan kohtauksen että juu nyt joudut lopettamaan koiran en joutunut. Ja hyvä niin. Koirani oli aina sporttinen ja meni 12vuotiaana pitkiä lenkkejä mutta sitten alettiin hieman himmata ettei jäseniä kolota vanhalla. eli kohtuulenkit. Tosin koiraa ei käytetty metsällä paukkuarkuuden/epilepsian vuoksi.
Kyllä koirakin ansaitsee vanhuuden ja vaivoja se merkitsee siinä missä ihmiselläkin jos lääkkeillä voi normaalijärkisesti auttaa niin miksei. ja kun mikään ei auta niin sitten vasta tulee se lopetus. - koiran eläkeoikeus
Anna muorille jo eläkepäivät, käytä vaa hihnassa muistelemassa maastossa nuoruusvuosia. Käytä eläinlääkärillä kuuntelees sydän ym.
- Suomi-rodun edustaja
Niin, meillä eli edellinen koira 16 -vuotiaaksi. Oli sekarotuinen, josta varmaan 99% oli Karjalankarhukoiraa. Vanhaksi se tuli vasta 14-vuotiaana. Ennen sitä mentiin niin paljon kuin vain emäntä jaksoi. Sitten alkoi vauhti hiljenemään. Sen koiran viimeset 5 vuotta käytiin säännöllisesti hakemassa hormonipiikkiä - piti eturauhasen ja machovipinät kurissa. Se oli aikas äijä koira ja niin kovaa naisten perään, ettei se ollut aina ihan terveellistä. Elämänsä viimeiset 2 vuotta annettiin säännöllisesti Cartrophen nivelpiikkejä. Saatiin niiitä aina lääkäristä mukaan, jotta voitiin itse pistää. Sillä pidettiin nivelet kunnossa loppuun saakka, eipä niissä alunperinkään mitään vikaa ollut, mutta tokihan ne kuluvat käytössä iän myötä. Omin jaloin haukku käveli viimeselle piikille. Puoli vuotta ennen kuolemaansa otettiin verikoe, josta lääkäri totesi, että sillä on varmaan syöpä. Sitä ei enää alettu hoitamaan. Todennäköisesti oli sitten munuaiset, jotka lopulta pettivät.
Näin meillä hoidettiin ja hoidetaan tulevaisuudessa vanhoja kavereitamme. Eli, kyllä lääkitään ja rahaa koiraan käytetään. Yritetään kyllä välttää elämän liiallista pitkittämistä, koska se on oikeasti lahja rakkaalle kaverille, että pääsee ajoissa pois, eikä tarvitse kärsiä katkeraan loppuun asti. Silti, vanhuus ei ole sairaus ja kyllä vanhaa koiraa saa ja voi lääkitä ja antaa sen olla vanha. - Veteraaneja...
No nyt on vanhempana ajurina tuollainen noin 13 vuotias ajokoira/karhukoira...
Viime lauantainakin oli mukana metsällä, ja intoa riitti, mutta tuolla pehmeässä lumessa rämpiminen (välillä pitkän matkan kulki niin ettei lumen pinnalla näkynyt kuin pää) kävi voimille, ja noin neljän tunnin jälkeen alkoi jo jaloista olla puhti poissa... Eli taitaa olla tämän vanhuksn osalta jahdit enää lumettomompana aikana niin pitkään kun jaksaa. Sen jälkeen saa elää kotikoirana niin kauan kuin pystyy. Siis jos tulee niin raihnaiseksi ettei enää ole yhtään elämä kivaa, niin sittn annetaan rahallinen lppu puutarhan kulmassa jonne kuoppakin sitten tulee...
Yksi edeltävä ajokoira/labbis/saksanpaimenkoira ratkaisi itse ongelman kun olin jo aamulla päättänyt että tän reissun jälkeen siirtyy eläkkeelle...
Toimi koko alkureissun kuin unelma: Osasi etsiä juuri niistä paikoista mistä vain ajattelin (no tosin niissä ei ollut mitään ajettavaa), ja eräässä kohdassa odotellessani kun on saanut erään mäenrinteen haravoitua, tuli Koira luokseni ja nousi nojaamaan tassuillan rintaani ja nuolaisi naamaa (ei ollut tämmöistä ennen metsässä tehnyt)... Jatkettiin seuraavan oletettuun paikkaan josta löytyikin kettu ajoon, mutta meni pitkälle naapuripitäjään. No tiesin etei kettu sieltä enää tule takaisin, joten lähdin kotiin (kuten usein ennenkin, ja odottaisin että Koira palaa kun saa ketun luolaan). Ehdin olla kotona muutaman tunnin kun puhelin soi ja yksi nainen ilmoitti että oli ajanut pikatiellä koirani yli(pannassa oli puhelinnumero)...
No oli myös Enollani yksi suomenajokoira joka kuoli 19 vuoden ikäisenä normaalilla pihan kiertämis-lenkillään... Jäi vain makaamaan aurinkoiseen kohtaan polulla ja nukkui pois.
Oli jo pari vuotta ollut eläkkeellä vaikka intoa oli enemmän kuin mitä kuonossa riitti kykyä. Vielä edellisenä talvena oli meidän tultua metsältä päästetty pihalle, ja oli lähtenyt latuamme pitkin menemään tekemämme lenkin väärinpäin... Jänistäkin oli samana syksynä ajanut kävelyvauhtia "juosten" kovati haukkuen väärään suuntaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367569Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361843Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251840- 911603
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791525Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28800- 31749
- 241717