Kouluttakaa itsestännne

SIKSIKÖ sitä kutsutaan, kun koira ei tottele, ja sille komennetaan vähän tiukempaan äänensävyyn. Silloinko puraan koiraani omia juttujani jotka eivät ole menneet mieliksi. KYLLÄ koiralle kärsii sanoa tiukemmastikin.
Siksihän se sitten osaa erottaa sen, milloin meni niin helkutin hyvästi, että näyttää siltä että omistaja syliinsä kaapatessaan rutistaa melkein "hengiltä".
Että kyllä sitä on monenlaista. Jos otat koiran pienestä pennusta asti, niin kyllä se on PÖLLÖ, joka ei osaa koiraa sylissä ajoittain pitää ja leperellä ja rutistella, se kun ON YKSI VILAUS VAIN kun kasvaa jo niin isoksi että ei syliin kokonaan mahdu
5 kg ---> 50 kg. Toki olen hätätapauksessa kantanut koirani sylissä, onneksi siitä on jo kauan aikaa ja onni onnettomuudessa ihminen saa yllättävästi voimia silloin kun on tarvis.
Koira ei tietenkään ole ihmisen korvike, mutta monelle se on äärettömän tärkeä asia elämässä, mikä liikuttaa ja pitää terveenä, sillä koiran kanssa mennään ulos olipa minkälainen ilma tahansa, eikä olla ns. HYVÄN ILMAN KONEITA, niinkuin joku sanoi.

koiralla on tunteet vaikka ne ovat eläimen tunteita niin ei niitä pidä vähätellä.
Koira heijastaa isäntänsä olotiloja herkkänä olentona ja siksi löytynee myös niinpaljon häiriintyneitä koiria.
Kun lukee päivänlehtien otsikkoja en ihmettele yhtään, pahaa-oloa on paljon.
Olen onnelinen, ihanan koiran emäntä ja iloitsen tuosta eläimestä suunnattomasti. Koira elää yhdessä perheeni kanssa kaikessa touhuissa, missä se vain voi olla mukana ja seurailee touhujani erittäin tarkaan, minä puhelen sille asioita (eihän se ymmärrä mutta vaistoaa surun ja ilon) ja kun laulan, se riehaantuu ja laulaa mukana.

Kumpa kaikki ajattelisivat noin eläimistä. Huonolla kohtelulla ei saa, kuin pahaa aikan. Kyllä se on täysin vastavuoroista, mitä enemmän huomiota eläin saa, sitä enemmän se palvoo isäntäänsä/emäntäänsä.