Luet minua kuin Ilmestyskirjaa
pakenet hellintä kutsua
kiire kannoillasi, katseeltani
äkisti pimenevään metsään,
ketä siellä huhuilet?
Kujien viettävät pedonsanat
kylvävät rakkautta kiharapäin
korulauseiden kiikkerät varjot
saavat mielesi kaipaamaan
tunteiden salakapakoihin.
Minusta luet vääränjalanpäiviä
onnettomia alkuja, latteita loppuja
ajatusteni epävakaata valikoimaa,
sormeilet sivuja tulipatsaana
jalka kylmää lattiaa polkien.
Tahtoisin kiivetä torniisi, parvekkeellesi
istua runonselkää vasten
kurkistaa kaihdinten läpi:
saapuu lappu, keneltä tullut?
lähetys ruusuja, kenen lähettämät?
vilahdus sielustasi, heilautat puuhkaa
jalassa viininpunaiset villasukat.
pakenet hellintä kutsua
kiire kannoillasi, katseeltani
äkisti pimenevään metsään,
ketä siellä huhuilet?
Kujien viettävät pedonsanat
kylvävät rakkautta kiharapäin
korulauseiden kiikkerät varjot
saavat mielesi kaipaamaan
tunteiden salakapakoihin.
Minusta luet vääränjalanpäiviä
onnettomia alkuja, latteita loppuja
ajatusteni epävakaata valikoimaa,
sormeilet sivuja tulipatsaana
jalka kylmää lattiaa polkien.
Tahtoisin kiivetä torniisi, parvekkeellesi
istua runonselkää vasten
kurkistaa kaihdinten läpi:
saapuu lappu, keneltä tullut?
lähetys ruusuja, kenen lähettämät?
vilahdus sielustasi, heilautat puuhkaa
jalassa viininpunaiset villasukat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Totuudenmukainen runo :), vaikka myönnän vain yhdessä tapauksessa tehneeni elämässäni noin. Miehen mukana ei toimitettu sanakirjaa eli toimitus oli puutteellinen. Onneksi kyseinen yksilö löysi toisen ja viettää onnellista elämää perheensä kanssa.
Jee:) Vaihdoin nimimerkkiä, olen jotenkin levoton onnesta. Ja tyylini olen vaihtanut tiukkaan realismiin, ei enää mystisismiä tai symbolistista kukkaiskieltä.
Et ole siis lukenut Mies-Suomi-sanakirjaa? Itse kaipaisin tietoa naisen kielestä.. mitä tarkoittaa esim. "Ihan sama"?
Ihan sama = hetkellinen tunnelataus, kun mies kuitenkin tekee niin kuin tekee, suljetaan ajatukset koko asiasta ja ei puututa päätöksentekoon, huom! ei kannateta ajatusta
Luulen, että kukkaiskielelläsi oli kannattajansa :). Ihmisen on syytä uudistua, jos siltä tuntuu..
Kiitos:) Aina välillä tietysti miettii, ettei ole varmaan turhempaa hommaa keksitty maailmassa kuin tänne runojen rustailu. Välillä kuitenkin tulee aavistus (häilyvänä joskus, toisinaan voimallisempana), ajatus "joku jossakin diggaa aika hitosti tästä jutusta".. että tämä maailmankuva koskettaa jotakuta.. liekö sitten vain jokarunoilijan haavekuva sanasuhteesta ideaalilukijaan..
Se tarkoittaa ihan päinvastaista. ´:) Upea runo muuten. Itse olen välillä tuollainen pakenija mutta toivoisin että joku ottaisi ja pysäyttäysi, vaikka käyttäisinkin, sanoja, aivan sama.
Mulla olis kyllä aivan toisenlainen näkemys "ihan sama" -toteamuksesta. "Kerttu" ainakin kun sanoo painokkaasti "ihan sama", niin se tarkoittaa että "no kivan kun vihdoin älysit kysyä!" Sitten laimea ihan sama on vähän niin ku että "joo", mutta olisit kyllä voinut aiemminkin sen sanoa tai tehdä jopa toisin, eli ehdotettu asia ei välttämättä ole kiinnostava, mutta hän ei halua väitellä asiasta ja ohittaa konfliktin toteamalla "ihan sama". Tosin jos Kertun "ihan sama" on sellainen laiskahko, en kuuntele -tyyppinen, se tarkoittanee sitä, että asia on todellakin ihan sama.
Eli naisen "ihan sama" on melko moniulotteinen riippuen äänenpainosta. :D
Kiitos suomennoksesta:) Niin, usein suun sanat tai ulkoinen käytös ei ole sydämen kieltä tai sitä mitä oikeasti haluaisi tarkoittaa.
Olet kyllä ansiokkaasti perehtynyt naisen sielunelämään ja elintapoihin:)
.. aika menee vilkkaan, en ole ehtinyt kaikkea kommentoida mikä silmää on miellyttänyt, varsinkin tuolla rr-puolella.. Yhdestä runostasi tuli mieleen kysyä/ääneen pohtia, millainen yhteys tässä on verrattuna Timo Harjakaisen suhteessa omaan Kerttuunsa. Huumorilla tietysti, mutta en sitten tiennyt miten tällaiseen pohdintaan suhtauduttaisiin.. nämä keskustelut on ehkä tarkoitettukin jäämään sinne kahdenkeskisiin tuopinkalisteluihin.
Koska olemme miehiä, kaikkea mitä sanomme voidaan käyttää armotta meitä vastaan.. koska olemme miehiä.
Koska olemme miehiä, olemme kaikkeen syyllisiä, kunnes toisin todistetaan.. koska olemme miehiä..
Tämä oli loistava ilmestys, sanat jotka miellyttivät ja pitivät samalla sisällänsä ajatuksia herättävän mielenkiintoisen kertomuksen!
Luettuani jään kysymään miksi tai miksi ei?
Kiitos kannatuksesta. Jotenkin tässä tuntui, etten ihan omimmalla reviirilläni ole.. ja että tämä runo ei voi toimia muualla kuin suomi24-palstalla.. jotenkin toivoo (jos tämä epäonnistuisi) että lukijat pitävät tätä kieliposkenjuttuna tai sitten hetken tajunnanvirtana jossa järki saapuu kanootilla sata metriä perässä. Kun todellisuudessa kirjoitin tätä viikkotolkulla ja pääsin ilmestyksestä villasukkiin asti.. ja uskon tähän ilmestykseen:)
Loistavaa tekstiä sinulta :)
Sivu sivulta,
ahmien,
vauhdilla
ettei yksikään
sana,
lause,
piste ja pilkku,
rivien välit
eksyisi silmieni ohitse.
Pimeyden laskeutuessa
kapeille kaduille,
mukulakivien pinnoille,
huudan äänettömiä,
eleettömiä kutsuja.
Ojentuvat kädet
ottavat omakseen.
Vievät mukanaan.
Antavat omansa.
Salaiseen arkkuuni.
Mielen tyyneys saavutettuna.
Mustanpuhuvat ruusut
viininpunaisessa maljakossa.
Ovat minun.
Keijukainen hymyilee...
Kiitos, Keijukainen:)
Ansiokas on vastinerunosi, romanttinen.
Kun pimeys laskeutuu
mukulakiville
askel on keveä, hiljainen.
Sateen rivivälit luetaan salaa.
Ruusut kukoistavat hellässä huomassa.
Wau, jopas tämä oli, täynnä intoa ja tunnetta!
Pidin.
Kiitos, The One:)
Into onkin toinen nimeni ja kolmas on Tunne.
Runosi ei ole mitään kertalukema tarinaa. Ainakin minä olen lukenut sitä useaan otteeseen, ja juuri siitä syystä se on kiehtova.
Eli runon sisältö 'pienuudestaan' huolimatta huokuu runsautta.
Ps. Tuon 'ihan sama' sanonnan sisältöä ainankin itse latelen huippuunsa toteamalla, että 'aivan sama'.
Kiitos, Tähti:) Kiitos, että olet viihtynyt tässä runossa, viettänyt aikaa. Runolla on tänä päivänä paljon kilpailijoita viihdytyssaralla, televisiota ynnä muuta.. täytyy itsekin todeta, että on jotenkin "jalompi tunne" jos on viettänyt illan runoja lukien kuin näköradion parissa.. vaikka tietenkin katsoo vain niitä uutisia ja laatudokumentteja..
Itsekin vietin paljon aikaa runon maailmassa tätä tehdessäni.. aika elävästi muistan, millaista oli tunteiden salakapakoissa, miten jalka polki lattiaa ja tunnelman parvekkeella.. visualisointi tuo aina oman lisänsä kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Niin, nainen jos kuka varmaan pystyykin virittämään sanonnan sisällön huippuunsa.. hyvässä ja pahassa:)