Kristityt ovat maailman parhaita hinduja

Prarabdha Karma opettaa, että sielun asuinpaikka ei ole ihmisen omassa kontrollissa. Aiempien elämien aikana tehdyt hyvät ja pahat teot määräävät millaiset vanhemmat saa, millaisiin elinolosuhteisiin syntyy, minkälaisen terveyden saa huomenlahjakseen, kuinka valistuneeseen yhteiskuntaa ja yhteisöön syntyy jne. Koska kristityissä länsimaissa nämä kaikki ovat korkeammalla tasolla ja huomattavasti paremmassa järjestyksessä kuin esimerkiksi 1.1 miljardin hindun kotimaassa, Intiassa, voidaan loogisesti päätellä, että karman laki ohjaa ihmisiä hinduismista kristinuskon piiriin. Ironista, eikö totta?
211185
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

...on se, että näissä ns. kristityissä maissa Euroopassa on vallinnut hyvinvointi ja vauraus vasta kun uskonnon hirmuvalta kukistui valistuksen ja tieteen ajan koitettua...

Äänestä
  • ..on, että erään arvostetun tutkimuksen mukaan maailman onnellisimmat ihmiset elävät Bangladeshissa, mikä on yksi maailman köyhimpiä maita. Vieläkin ironisempaa on, että saman tutkimuksen mukaan maailman onnettomimmat ihmiset elävät USA:ssa, vaikka ovatkin aineellisesti todella vauraita.

    Ero länsimaiden ja Intian välillä on, että Intiassa ihmiset ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä. Länsimaissa ihmiset sen sijaan tahtovat aina vain lisää ja lisää ja eivät koskaan ole tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin. Todellinen onnellisuus on sisäistä. Ulkoinen vauraus ei tee ketään onnelliseksi.

    Joku Intialainen ehkä nukkuu kadulla. Suomessa taas joku toinen nukkuu 2000 euron sängyssä. Kuitenkin kummatkin nukkuvat. Nukkuessaan he eivät tiedosta sitä, missä nukkuvat. Ainoa ero heidän välillään on se, että suomalaisen pitää käydä ainakin 40-tuntia viikossa töissä ylläpitääkseen elämisen standardinsa ja vakuutukset. Kadulla asuva intialainen sen sijaan tekee juuri sen verran töitä, että saa päivittäiset banaanit ostettua.

    Intialaisella ei ole stressiä varkaista, koska hänellä ei ole mitään varastamisen arvoista. Hänellä ei myöskään ole stressiä huomisesta, koska hän tietää, että Krishna tai Shiva järjestää hänelle aterian seuraavana päivänä. Intiassa ihmiset keskittyvät enemmän henkiseen elämään ja vähemmän kehon tarpeisiin ja ovat siksi onnellisia. Länsimaissa ihmiset sen sijaan ovat onnettomia, koska he tiedostavat vain kehon tarpeet, mutta unohtavat sielun.

    Äänestä

  • Topi kirjoitti:

    ..on, että erään arvostetun tutkimuksen mukaan maailman onnellisimmat ihmiset elävät Bangladeshissa, mikä on yksi maailman köyhimpiä maita. Vieläkin ironisempaa on, että saman tutkimuksen mukaan maailman onnettomimmat ihmiset elävät USA:ssa, vaikka ovatkin aineellisesti todella vauraita.

    Ero länsimaiden ja Intian välillä on, että Intiassa ihmiset ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä. Länsimaissa ihmiset sen sijaan tahtovat aina vain lisää ja lisää ja eivät koskaan ole tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin. Todellinen onnellisuus on sisäistä. Ulkoinen vauraus ei tee ketään onnelliseksi.

    Joku Intialainen ehkä nukkuu kadulla. Suomessa taas joku toinen nukkuu 2000 euron sängyssä. Kuitenkin kummatkin nukkuvat. Nukkuessaan he eivät tiedosta sitä, missä nukkuvat. Ainoa ero heidän välillään on se, että suomalaisen pitää käydä ainakin 40-tuntia viikossa töissä ylläpitääkseen elämisen standardinsa ja vakuutukset. Kadulla asuva intialainen sen sijaan tekee juuri sen verran töitä, että saa päivittäiset banaanit ostettua.

    Intialaisella ei ole stressiä varkaista, koska hänellä ei ole mitään varastamisen arvoista. Hänellä ei myöskään ole stressiä huomisesta, koska hän tietää, että Krishna tai Shiva järjestää hänelle aterian seuraavana päivänä. Intiassa ihmiset keskittyvät enemmän henkiseen elämään ja vähemmän kehon tarpeisiin ja ovat siksi onnellisia. Länsimaissa ihmiset sen sijaan ovat onnettomia, koska he tiedostavat vain kehon tarpeet, mutta unohtavat sielun.

    Vastauksestasi paistoi hyvinvoivalle länsimaiselle ihmiselle tyypillinen ns. eksoottis-romanttinen asenne. Luulotauti, se sama, jota tarvitaan turismiteollisuuden ylläpitoon. Tai menneisuuden ihannointiin. Me kuvittelemme, että on olemassa joku toinen, oleellisesti erilainen. Sori, ei ole.

    Olisi niin mukava, kun ihmiset Samoalla tai Intiassa olisivat jotenkin aidompia ja henkisempiä, afrikkalaiset välittömiä hetken lapsia. Eivät ole. Kun mennään ihmisten arkeen, sama olemassaolon taistelu löytyy kaikkialta.

    Intiassakin ihmiset haluavat aina lisää ja lisää. He eivät keskity yhtään enempää henkisiin asioihin kuin Suomessa, oikeasti paljon paljon vähemmän. Vähänkin koulutusta saanut intialainen alkaa hamuilla Brittein saarille tai Amerikkaan. Rahaa yritetään kerätä kuin viimeistä päivää.

    Köyhät raatavat pitkän päivän baanaaniensa eteen. Kerjäläisten ja läpiköyhien ihmisten kaikkialta löytyvää apaattisuutta ei tule sekoittaa johonkin filosofiseen elämänasenteeseen. Ehkä heillä on vain nälkä. Joskus "onnellisuus" ilmentää vauvaiässä aliravitsemuksen seurauksena saatua vähälahjaisuutta.

    Olen asunut monessa kehitysmaassa, useita vuosia kerrallaan. Olen pariin otteeseen vieraillut Intiassa, josta ostin Shakunthala Jagannathanin kirjoittaman "Hinduism, an Introduction", josta poimin kuvauksen karman ensimmäisestä lajityypistä.

    Köyhyys on aina köyhyyttä. Sadoissa miljoonissa luettavien massojen elämä Intiassa on ihan oikeasti karmeeta. Lepratautiset ja runnellut ihmiset koittavat pärjätä muruilla. Taistelu kaduilla ja köyhien välillä on armotonta. Pieniä tyttöjä myydään prostituutioon. Ihmisiä kuolee erilaisiin tuskallisiin tauteihin. Koulutuksen puutteessa ihmiset jäävät tietämättömyyteen, monet eivät osaa lukea. Taikausko rehoittaa.

    Ihmisten on pakko tehdä välttämättömyydestä hyve. Absoluuttisessa, ei itse valitussa köyhyydessä ei ole kerrassaan mitään ihannoimista.

    Mielestäni karman laki ei kerro, että positiivista karmaa entisessä elämässä tehneistä tulisi "onnellisia", tietämättömiä elämän raskauttamia köyhiä vaan "the choice of parents, the environment of the home, and the physical condition of the new-born are the result of the sum total of favourable and unfavourable acts performed in previous life....".

    Äänestä

  • Topi kirjoitti:

    ..on, että erään arvostetun tutkimuksen mukaan maailman onnellisimmat ihmiset elävät Bangladeshissa, mikä on yksi maailman köyhimpiä maita. Vieläkin ironisempaa on, että saman tutkimuksen mukaan maailman onnettomimmat ihmiset elävät USA:ssa, vaikka ovatkin aineellisesti todella vauraita.

    Ero länsimaiden ja Intian välillä on, että Intiassa ihmiset ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä. Länsimaissa ihmiset sen sijaan tahtovat aina vain lisää ja lisää ja eivät koskaan ole tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin. Todellinen onnellisuus on sisäistä. Ulkoinen vauraus ei tee ketään onnelliseksi.

    Joku Intialainen ehkä nukkuu kadulla. Suomessa taas joku toinen nukkuu 2000 euron sängyssä. Kuitenkin kummatkin nukkuvat. Nukkuessaan he eivät tiedosta sitä, missä nukkuvat. Ainoa ero heidän välillään on se, että suomalaisen pitää käydä ainakin 40-tuntia viikossa töissä ylläpitääkseen elämisen standardinsa ja vakuutukset. Kadulla asuva intialainen sen sijaan tekee juuri sen verran töitä, että saa päivittäiset banaanit ostettua.

    Intialaisella ei ole stressiä varkaista, koska hänellä ei ole mitään varastamisen arvoista. Hänellä ei myöskään ole stressiä huomisesta, koska hän tietää, että Krishna tai Shiva järjestää hänelle aterian seuraavana päivänä. Intiassa ihmiset keskittyvät enemmän henkiseen elämään ja vähemmän kehon tarpeisiin ja ovat siksi onnellisia. Länsimaissa ihmiset sen sijaan ovat onnettomia, koska he tiedostavat vain kehon tarpeet, mutta unohtavat sielun.

    Tietysti kuvailusi on hieman romantisoitu, mutta pitää silti ydinkohdiltaan kutinsa.

    Äänestä

"Aiempien elämien aikana tehdyt hyvät ja pahat teot määräävät millaiset vanhemmat saa, millaisiin elinolosuhteisiin syntyy, minkälaisen terveyden saa huomenlahjakseen, kuinka valistuneeseen yhteiskuntaa ja yhteisöön syntyy jne"

Teet tässä sen ajatusvirheen, että samaistat kaikki kuvailemasi elämäntasoa nostattavat tekijät paremmiksi länsimaissa. Näinhän ei asia todellakan ole!

Esim vanhemmat, joilla on kaikkein suurin vaikutus lapsen myöhempäänkin elämään; siis vanhemmat ovat suurin yksittäinen tekijä lapsen mieltä, tunne-elämää ja psyykettä muovaavista yksittäisistä tekijöistä....

Niin varakkuus tai köyhyys on vain yksi tekijä, joka määrittelee vanhempien arvoa lapsen hyödyn kannalta. Vaikka vanhemmat olisivat varakkaita,
voivat he silti olla arvottomia tai haitallisia lapsen kasvulle ja kehitykselle, vaikka ruoan saisikin kultalautaselta ja isi antaisi Vuosikortin Disneylandiin...johon lapsi sitten menee yksin.Varakkaita on toki monenlaisia vanhempinakin.

Eli lapsen -joka ei ole materialisti -kannalta katsottuna tärkeimmät asiat vanhemmissa ovat jotain ihan muuta: läsnäolo, huomio, hyväntuulinen seura, tukeminen, ymmärrys jne.

Sama pätee kaikkeen muuhunkin esiintuomaasi:
vaikka länsimaissa on jossain mielessä kehittyneempi terveydenhuolto, sen vastapainona on elintasosairauksia ja myös sairauksia, joita ei-teollistuneissa maissa ei edes ole, tai joita on vähäisissä määrin.

Mitä tulee valistuneeseen yhteiskuntaan, niin kaikilla mailla on omat vahvuutensa, eivätkä länsimaiset valtiot ole edes kristillisen takapajuisia. Takapajuisuutta länsimaissakin tietysti on, mutta se ei ole varsinaisesti kristillistä takapajuisuutta.

Esim. miestä, jota vaivaa yletön sukupuolihimo, ei hoideta lääkärissä kristillisesti.
Kristillinen hoitohan olisi repiä penis irti, ja heittää se luotaan pois, sillä toki on parempi mennä peniksettömänä taivaaseen kuin kyrvän kanssa helvettiin.

Länsimaat eivät siis edes ole kristillisiä.

Tietysti hieman, mutta eipä voi sanoa, että raamatun ohjeet olisivat laajamittaisesti länsimaissa käytössä. Enemmänkin suuntaudutaan terveen järjen mukaan.

Eli saamme seuraavan arvojärjestyksen:

-alimapana kastina fanattinen ja sairas kristillisyys; uskonto sairautena ja syntynyt sairaasta ja kehittymättömästä mielestä, jota vaivaa suuri tietämättömyys ja sokea pelko.

- keskimmäisenä kastina ei-kristilliset länsimaat. Materialismi, järjen ylikorostaminen ja yletön egoismi haittapuolina, mutta hyvänä puolena ohjautuminen ja pyrkimys rationaalisuuteen eli ei-kristillisyyteen.

- ylimpänä kastina Aasia. Terveitä uskontoja, vanhat toimivat kulttuurit, rationalismin ja uskonnon tervehenkinen sulautuminen. Kehittynyt kulttuurielämä kaikin puolin. Haittapuolena Aasiassa liiallinenkin keskittyminen henkiseen elämään, joten "maanpäälinen mukavuus" on kärsinyt.

Tosin Aasia on länsimaistumassa kovalla vauhdilla, joten Aasia tulee vedetyksi amerikkalais-eurooppalaiseen kulttuuripiiriin, valitettavasti.

Äänestä
  • Hyvin monenlaisia maita ja olosuhteita... mutta otetaan esimerkiksi joku iloinen heimo, joka vielä kunnioittaa perinteitään ja luonnonuskontoaan... Mihin kastiin laitat? Entäpä intiaanit Amerikassa, heilläkin on hienoa henkistä perinnettä...

    Äänestä

  • Mamaki kirjoitti:

    Hyvin monenlaisia maita ja olosuhteita... mutta otetaan esimerkiksi joku iloinen heimo, joka vielä kunnioittaa perinteitään ja luonnonuskontoaan... Mihin kastiin laitat? Entäpä intiaanit Amerikassa, heilläkin on hienoa henkistä perinnettä...

    jaa-a, kylläpä on vaikea kysymys....

    Intiaaneilla on oma mahtava kulttuuriperintönsä ja upea viisautensa; senhän jokainen järkevä ihminen tietää, joilla on lisäksi ripaus henkeä ellei peräti toinenkin...(ripaus)

    Jokainen tietysti valitsee sellaisen kulttuurin, josta ammentaa, joka jotenkin koskettaa sydäntä -jos ei ole liian pahasti aivopesty. Eli valitakseen ihmisellä täytyy olla riittävän vapaa mieli, jolla voi valita sen, mikä oikeasti koskettaa.

    Afrikkalaisesta kulttuurista en paljoa mitään tiedäkkään, mutta kadehdittavan vapautuneesti, iloisestikkin ja kehotietoisestihan he kyllä elävät.
    Afrikkalaisia viisaita ei ole tullut luettua, mutta upeita satuja heillä kyllä on.

    Sanan "satu" ei tietenkään pidä antaa johtaa harhaan; elämänviisaus siis pääpointtina.

    No, enpä osaa mihinkään kasteihin niitä laittaa!

    Äänestä

  • Mamaki kirjoitti:

    Hyvin monenlaisia maita ja olosuhteita... mutta otetaan esimerkiksi joku iloinen heimo, joka vielä kunnioittaa perinteitään ja luonnonuskontoaan... Mihin kastiin laitat? Entäpä intiaanit Amerikassa, heilläkin on hienoa henkistä perinnettä...

    Mistä tämä iänikuinen käsitys afrikkalaisista iloisina (idiootteina)???

    Ei siinä paljon naurata kun silvotaan jo lapsukaisena - ts. tyttöjen ympärileikkaus on varsin yleistä Afrikassa... Taitavatkin olla enempi miehenpuolet jotka siellä nauraa viirottavat.

    (Tämmöinen välihuomautus vain, nyt en ehdi aiheesta enempää vääntää, jos joku alkaa vastaanväittämään, sori.)

    Äänestä

  • Qadesha kirjoitti:

    Mistä tämä iänikuinen käsitys afrikkalaisista iloisina (idiootteina)???

    Ei siinä paljon naurata kun silvotaan jo lapsukaisena - ts. tyttöjen ympärileikkaus on varsin yleistä Afrikassa... Taitavatkin olla enempi miehenpuolet jotka siellä nauraa viirottavat.

    (Tämmöinen välihuomautus vain, nyt en ehdi aiheesta enempää vääntää, jos joku alkaa vastaanväittämään, sori.)

    En todellakaan pidä afrikkalaisia ystäviäni iloisina idiootteina...

    Hmm, tarkoitin siis alkuperäisheimoja, joiden spontaania elämäniloa kristillinen Harmageddonin pelko ei ole päässyt lutistamaan...

    Afrikassa muslimit silpovat tyttölapsiaan, se on heidän kulttuuriaan.

    Äänestä

  • Mamaki kirjoitti:

    En todellakaan pidä afrikkalaisia ystäviäni iloisina idiootteina...

    Hmm, tarkoitin siis alkuperäisheimoja, joiden spontaania elämäniloa kristillinen Harmageddonin pelko ei ole päässyt lutistamaan...

    Afrikassa muslimit silpovat tyttölapsiaan, se on heidän kulttuuriaan.

    Itä-Afrikassa tyttölapsia silpovat ihan yhtä lailla muslimit, kristityt ja pakanat. Kyse on pakanallisesta tavasta, joka ei kadonnut kristinuskon eikä islamin myötä.

    Äänestä

  • Olen asunut Aasiassa 8 vuotta, eri maissa. En ymmärrä mistä puhut. Eivät ihmiset täällä keskity henkisiin tai hengellisiin asioihin siinäkään määrin kuin Suomessa. Mitä köyhempää, sen enemmän ollaan kiinnostuneita rahasta ja tavarasta. Valtauskonto kaikkialla on "luck" - onni, jota etsitään uskonnon kautta ja uskonnon avulla. Onni ilmenee siten, että saa paljon rahaa tai pystyy keräämään varallisuutta. Epäonnea vastaan taistellaan monenlaisin menoin. Tätä taustaa vasten rikasta ja menestynyttä ihmistä pidetään samalla hyvänä ihmisenä. Kulttuurielämä ei ole useimmissa Aasian maissa lainkaan kehittynyt, vaikka temppeleitä onkin runsaasti, niin kuin Suomessa kirkkoja, mutta ei se mikään erityinen kulttuurin merkki ole.

    Mitä tulee vanhemmuuden ja rikkauden suhteeseen, olen kanssasi samaa mieltä. Mutta olisi haaveilua sanoa, että ko asia olisi täällä Aasiassa jotenkin paremmalla tolalla. Psyykkisesti terveet ihmiset hoitavat luonnostaan lapsiaan hyvin, kaikkialla maailmassa ja kaikissa kulttuureissa. Täällä on paljon parantamisen varaa lapsipsykologian kohdalla. Esimerkiksi ruumiillinen kuritus on yleistä, lapsille asetetaan hurjia koulumenestysvaatimuksia tai köyhimmissä kansanluokissa lapset työllistetään liian varhain, tai heitä treidataan pois, esimerkiksi seksiteollisuuden käyttöön.

    Äänestä

  • Okari kirjoitti:

    Olen asunut Aasiassa 8 vuotta, eri maissa. En ymmärrä mistä puhut. Eivät ihmiset täällä keskity henkisiin tai hengellisiin asioihin siinäkään määrin kuin Suomessa. Mitä köyhempää, sen enemmän ollaan kiinnostuneita rahasta ja tavarasta. Valtauskonto kaikkialla on "luck" - onni, jota etsitään uskonnon kautta ja uskonnon avulla. Onni ilmenee siten, että saa paljon rahaa tai pystyy keräämään varallisuutta. Epäonnea vastaan taistellaan monenlaisin menoin. Tätä taustaa vasten rikasta ja menestynyttä ihmistä pidetään samalla hyvänä ihmisenä. Kulttuurielämä ei ole useimmissa Aasian maissa lainkaan kehittynyt, vaikka temppeleitä onkin runsaasti, niin kuin Suomessa kirkkoja, mutta ei se mikään erityinen kulttuurin merkki ole.

    Mitä tulee vanhemmuuden ja rikkauden suhteeseen, olen kanssasi samaa mieltä. Mutta olisi haaveilua sanoa, että ko asia olisi täällä Aasiassa jotenkin paremmalla tolalla. Psyykkisesti terveet ihmiset hoitavat luonnostaan lapsiaan hyvin, kaikkialla maailmassa ja kaikissa kulttuureissa. Täällä on paljon parantamisen varaa lapsipsykologian kohdalla. Esimerkiksi ruumiillinen kuritus on yleistä, lapsille asetetaan hurjia koulumenestysvaatimuksia tai köyhimmissä kansanluokissa lapset työllistetään liian varhain, tai heitä treidataan pois, esimerkiksi seksiteollisuuden käyttöön.

    Olen asunut Aasiassa 8 vuotta, eri maissa. En ymmärrä mistä puhut.
    ----------------

    Huomaan kyllä kirjoittamastasi, ettet ymmärrä paikallista elämää ja elämäntapaa lainkaan.

    ________________________

    Eivät ihmiset täällä keskity henkisiin tai hengellisiin asioihin siinäkään määrin kuin Suomessa
    __________________________

    On aika summittaista mennä esittämään tuollaisia karkeita heittoja, varsinkaan jos ei ole tajua siitä kulttuurista, jossa elää. Suomihan on materialistinen maa, jossa henkisiä asioita harjoitetaan todella vähän -poikkeuksia tietysti löytyy, mutta he eivät kuulu valtavirtaan.
    Aasian maissa mm. uskonnoilla on kuitenkin suurehko merkitys vieläkin, paljon suurempi kuin Suomessa.

    ______________________

    Materialismia tietysti esiintyy myös aasiassa, mutta nehän ovatkin länsimaistumassa kovaa vauhtia -huono homma heille.
    ______________________________

    Kulttuurielämä ei ole useimmissa Aasian maissa lainkaan kehittynyt
    ____________________

    Väite on niin älytön, ettei ansaitsi edes kommenttia. Musiikki, uskonnon harjoittaminen, tanssi, taiteet ylipäätään, kirjoitusten tutkiminen -kaikki ne ovat kulttuuria.
    Mutta jos pidät kulttuurina vain läsimaista kulttuuria, niin sitten kulttuuria ei sinulle siellä ole.
    ______________________--

    Esimerkiksi ruumiillinen kuritus on yleistä, lapsille asetetaan hurjia koulumenestysvaatimuksia tai köyhimmissä kansanluokissa lapset työllistetään liian varhain, tai heitä treidataan pois, esimerkiksi seksiteollisuuden käyttöön.
    ________________________

    Ruumillinen kuritus on Suomessakin varsin yleistä, menestymispaineet suomalaislapsilla ovat suuret -ei tosin japanilaisten luokkaa, siellä on menty ihan älyttömyyksiin sen asian kanssa.

    Varmasti löytyy asioita, jotka aasiassa ovat kehnommin kuin länsimaissa, mutta myös toisinpäin.

    Kuitenkin monet länsimaalaiset viihtyvät idässä, ja arvostavat sitä kulttuuria missä elävät, ja saavat irti siitä paljon -osaavat tavallaan hyödyntää sitä hyvää, mitä niissä maissa on.

    Äänestä

  • kyllä kirjoitti:

    Olen asunut Aasiassa 8 vuotta, eri maissa. En ymmärrä mistä puhut.
    ----------------

    Huomaan kyllä kirjoittamastasi, ettet ymmärrä paikallista elämää ja elämäntapaa lainkaan.

    ________________________

    Eivät ihmiset täällä keskity henkisiin tai hengellisiin asioihin siinäkään määrin kuin Suomessa
    __________________________

    On aika summittaista mennä esittämään tuollaisia karkeita heittoja, varsinkaan jos ei ole tajua siitä kulttuurista, jossa elää. Suomihan on materialistinen maa, jossa henkisiä asioita harjoitetaan todella vähän -poikkeuksia tietysti löytyy, mutta he eivät kuulu valtavirtaan.
    Aasian maissa mm. uskonnoilla on kuitenkin suurehko merkitys vieläkin, paljon suurempi kuin Suomessa.

    ______________________

    Materialismia tietysti esiintyy myös aasiassa, mutta nehän ovatkin länsimaistumassa kovaa vauhtia -huono homma heille.
    ______________________________

    Kulttuurielämä ei ole useimmissa Aasian maissa lainkaan kehittynyt
    ____________________

    Väite on niin älytön, ettei ansaitsi edes kommenttia. Musiikki, uskonnon harjoittaminen, tanssi, taiteet ylipäätään, kirjoitusten tutkiminen -kaikki ne ovat kulttuuria.
    Mutta jos pidät kulttuurina vain läsimaista kulttuuria, niin sitten kulttuuria ei sinulle siellä ole.
    ______________________--

    Esimerkiksi ruumiillinen kuritus on yleistä, lapsille asetetaan hurjia koulumenestysvaatimuksia tai köyhimmissä kansanluokissa lapset työllistetään liian varhain, tai heitä treidataan pois, esimerkiksi seksiteollisuuden käyttöön.
    ________________________

    Ruumillinen kuritus on Suomessakin varsin yleistä, menestymispaineet suomalaislapsilla ovat suuret -ei tosin japanilaisten luokkaa, siellä on menty ihan älyttömyyksiin sen asian kanssa.

    Varmasti löytyy asioita, jotka aasiassa ovat kehnommin kuin länsimaissa, mutta myös toisinpäin.

    Kuitenkin monet länsimaalaiset viihtyvät idässä, ja arvostavat sitä kulttuuria missä elävät, ja saavat irti siitä paljon -osaavat tavallaan hyödyntää sitä hyvää, mitä niissä maissa on.

    Joo kyllä mä luulen tuntevani tän meiningin Aasiassa hieman paremmin kuin joku muu. Turistit ja reppureissulaiset kun ottaa näiden turistikohteiden tanssiesitykset ja kulttuurishow:t ihan tosissaan. Ihan kivaa ja jännää, mutta ihmisten elämä kun ei ole sellaista. Se mitä turisteille esitetään on teatteria niinkuin muuallakin.

    Luulen ymmärtäväni työtovereitani ja muita paikallisia tuttujani ihan hyvin; näihin on kuulunut hinduja, buddhalaisia ja muslimeja; joka lähtöön. Etupäässä perheen ihmissuhteet ja rahan tekeminen on etualalla. Näkemykseni on, että ihmisten perustarpeet ovat kaikkialla hyvin samanlaiset. Suomessa vaan idealisoidaan tiettyjä aasialaisia kulttuurimuotoja, koska ne ovat vanhoja ja niin erilaisia. "Kirkossa" käydään enemmän; eli temppelissä tai Indonesiassa ja Malesiassa moskeijassa. Kuitenkin uskonto ja monet vanhat kulttuurimuodot on enimmäkseen museoitu ja elävät vanhoille naisille ja niille poikalapsille, jotka perhe laittaa munkeiksi. En edelleenkään näe suurta hengellisyyttä vaikka näenkin paljon uskonnollisia menoja. Ei taksissa taustapeilistä roikkuvat talismanit paljosta kerro. On osattava erottaa kulttuuri, uskonnolliset tavat ja hengellisyys toisistaan.

    "Musiikki, uskonnon harjoittaminen, tanssi, taiteet ylipäätään, kirjoitusten tutkiminen" Joopa joo. Kyllä mä oon edelleen sitä mieltä, että kutakin ko lajityypeistä harjoitetaan Suomessa suhteellisesti enemmän kuin esimerkiksi yhdessä Bombayn ja Beijingin 5 miljoonan asukkaan lähiössä. Käykääpä ystävät katsomassa Laosissa, Vietnamissa, Medanissa, Mumbaissa, Kantchanaburissa tai Sri Lankassa miten paljon ihmiset arkielämässään tosissaan noita hyveitä harjoittavat ja lopettakaa unelmointi. Kyllä minusta enemmän näyttää kuin kansan enemmistö ko paikoissa hoidettuaan työnsä ja iltapalansa menevät enimmäkseen nukkumaan tai sitten katsovat telkkaria tai roikkuvat paikallisessa baarissa.

    Äänestä

  • kyllä kirjoitti:

    Olen asunut Aasiassa 8 vuotta, eri maissa. En ymmärrä mistä puhut.
    ----------------

    Huomaan kyllä kirjoittamastasi, ettet ymmärrä paikallista elämää ja elämäntapaa lainkaan.

    ________________________

    Eivät ihmiset täällä keskity henkisiin tai hengellisiin asioihin siinäkään määrin kuin Suomessa
    __________________________

    On aika summittaista mennä esittämään tuollaisia karkeita heittoja, varsinkaan jos ei ole tajua siitä kulttuurista, jossa elää. Suomihan on materialistinen maa, jossa henkisiä asioita harjoitetaan todella vähän -poikkeuksia tietysti löytyy, mutta he eivät kuulu valtavirtaan.
    Aasian maissa mm. uskonnoilla on kuitenkin suurehko merkitys vieläkin, paljon suurempi kuin Suomessa.

    ______________________

    Materialismia tietysti esiintyy myös aasiassa, mutta nehän ovatkin länsimaistumassa kovaa vauhtia -huono homma heille.
    ______________________________

    Kulttuurielämä ei ole useimmissa Aasian maissa lainkaan kehittynyt
    ____________________

    Väite on niin älytön, ettei ansaitsi edes kommenttia. Musiikki, uskonnon harjoittaminen, tanssi, taiteet ylipäätään, kirjoitusten tutkiminen -kaikki ne ovat kulttuuria.
    Mutta jos pidät kulttuurina vain läsimaista kulttuuria, niin sitten kulttuuria ei sinulle siellä ole.
    ______________________--

    Esimerkiksi ruumiillinen kuritus on yleistä, lapsille asetetaan hurjia koulumenestysvaatimuksia tai köyhimmissä kansanluokissa lapset työllistetään liian varhain, tai heitä treidataan pois, esimerkiksi seksiteollisuuden käyttöön.
    ________________________

    Ruumillinen kuritus on Suomessakin varsin yleistä, menestymispaineet suomalaislapsilla ovat suuret -ei tosin japanilaisten luokkaa, siellä on menty ihan älyttömyyksiin sen asian kanssa.

    Varmasti löytyy asioita, jotka aasiassa ovat kehnommin kuin länsimaissa, mutta myös toisinpäin.

    Kuitenkin monet länsimaalaiset viihtyvät idässä, ja arvostavat sitä kulttuuria missä elävät, ja saavat irti siitä paljon -osaavat tavallaan hyödyntää sitä hyvää, mitä niissä maissa on.

    "Kuitenkin monet länsimaalaiset viihtyvät idässä, ja arvostavat sitä kulttuuria missä elävät, ja saavat irti siitä paljon -osaavat tavallaan hyödyntää sitä hyvää, mitä niissä maissa on."

    Kuulostaa taas ihan söpöltä.

    Valitettavasti kokemukseni mukaan parhaiten länsimaalaisista täällä tuntuvat viihtyvän seuraavat kaksi ihmisluokkaa:
    1. Ne jotka ovat täällä töissä tai haluavat tehdä rahaa ja bisnestä
    2. Eri tavoin addiktoituneet henkilöt, jotka haluavat käyttää hyödyksi kehitysmaiden naisten alistettua asemaa, eli erimuotoiset seksituristit ja -addiktit.

    Harvoin törmää länsimaisiin näiden ihmisluokkien ulkopuolelta. Henkisiä arvoja etsivät tai uskontoon syventyvät länkkärit ovat täällä erinomaisen harvinaisia. Joitakin haahuilijoita silloin tällöin tapaa. Useimmat ovat palanneet pettyneinä takaisin.

    Äänestä

Pari huomautusta tekstistäsi:

1) Enemmistö maailman kristityistä asuu ymmärtääkseni kehitysmaissa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Kristinusko ei siis ole se, mikä tekee kansakunnasta vauraan.

2) Vaikka Intiassa onkin varmaan jo 1,1 miljardia ihmistä, vain noin 85% heistä on hinduja. Lisäksi monet kaikkein köyhimmistä intialaisista lukeutuvat itse asiassa kristittyihin. Kuten kaikkialla maailmassa, uskontoa on käytetty Intian hindujenkin keskuudessa ihmisten sortamisen välineenä. Katkeroituneet ihmiset ovat sankoin joukoin kääntyneet kristityiksi toivoen, että sillä tavalla elintaso kohenisi. Ikävä kyllä eipä ole useimpien kohdalla kohentunut, ja Bhagavad Gitan vastainen kastisortokin on jatkunut ennallaan. Intian "ylempää syntyperää" edustavat kristityt syrjivät laajasti käännynnäisiä ja heidän jälkeläisiään.

3) Hindulaisuuden korkein päämäärä ei ole syntyä aina vaan rikkaampiin elinolosuhteisiin, vaan päästä pois jälleensyntymän kiertokulusta. Tästä näkökulmasta parhaat elinolosuhteet ovat siellä, missä ihminen voi rauhassa syventyä hengellisiin asioihin, missä ne ovat osa jokapäiväistä elämää. Omien kokemusteni mukaan länsimaat ovat kaiken kaikkiaan koko maailman mittakaavassa melkoisen epähengellistä aluetta.

Äänestä
  • Oikeastaan puhun kristinuskosta kulttuurisena ilmiönä samoin kuin hindulaisuus Intiassa tai buddhalaisuus Thaimaassa. Tätä taustaa vasten Karman lain voi nähdä suosivan nimenomaan länsimaista kristillistä, protestanttista kulttuuripiiriä. Kristinusko on muokannut ja mahdollistanut tapahtuneen positiivisen muutoksen länsimaissa. Kristinusko on evolutionäärinen uskonto vaikka useimmat kristitytkään eivät sitä myönnä. Siinä on tapahtunut monia radikaaleja muutoksia vuosisatojen varrella. Perussanomassa on ollut voimakkaasti yhteiskuntaa muuttavia elementtejä, sisäistä dynamiikkaa, mm lasten ja naisten aseman suhteen. Max Weberin tulkinta protestanttisen etiikan ja kapitalismin synnyn suhteesta, kuvaa ilmiötä hyvin.

    Länsimaissa ei ole kyse vain rikkaudesta. On kyse myös yksilön vapaudesta, arvoista, oikeuksista, demokratiasta ja monimuotoisuudesta. Esimerkiksi Pohjoismaissa on maailman korkein yhteisvastuullisuuden ilmapiiri. Länsimaat ovat siirtyneet Maslovin tarvehierarkiassa korkealle tasolle - ihmisten perustarpeet on täytetty, jolloin ovi on auki henkisille ja hengellisille asioille. Vapauden pohjalta uskonnollinen elämä on monimuotoistunut: filosofioihin, itämaisiin uskontoihin, erilaiseen huuhaahan, viihdeteollisuuden kultteihin ja psykologismiin. Kun on vaatteet päällä ja maha täynnä on maailman mittakaavassa otollisin mahdollisuus elää omaa uskoaan, vaikka hinduismia. Tähän Intian hindutkin pyrkivät.

    Vielä yksi asia eri alueiden hengellisyydestä: monissa kehitysmaissa ihmiset elävät vielä samanlaista yhteinäiskulttuurin aikaa kuin Suomessa pari sataa vuotta sitten, jolloin kirkon opetukset ja opetetut tosiasiat todellisuuden luonteesta nivoutuivat saumattomasti tavallisten pulliaisten elämään. Ei Intian tai Thaimaan uskonnollisuus ole sen kummempaa. Esimerkiksi Thaimaassa tavallisen kansan buddhalaisuudella ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä Buddhan oppien kanssa, joita tutkii tosissaa ehkä noin 5% väestöstä, eli sama määrä, joka Suomessa on ns aktiiviuskovaisia.

    Äänestä

  • Okari kirjoitti:

    Oikeastaan puhun kristinuskosta kulttuurisena ilmiönä samoin kuin hindulaisuus Intiassa tai buddhalaisuus Thaimaassa. Tätä taustaa vasten Karman lain voi nähdä suosivan nimenomaan länsimaista kristillistä, protestanttista kulttuuripiiriä. Kristinusko on muokannut ja mahdollistanut tapahtuneen positiivisen muutoksen länsimaissa. Kristinusko on evolutionäärinen uskonto vaikka useimmat kristitytkään eivät sitä myönnä. Siinä on tapahtunut monia radikaaleja muutoksia vuosisatojen varrella. Perussanomassa on ollut voimakkaasti yhteiskuntaa muuttavia elementtejä, sisäistä dynamiikkaa, mm lasten ja naisten aseman suhteen. Max Weberin tulkinta protestanttisen etiikan ja kapitalismin synnyn suhteesta, kuvaa ilmiötä hyvin.

    Länsimaissa ei ole kyse vain rikkaudesta. On kyse myös yksilön vapaudesta, arvoista, oikeuksista, demokratiasta ja monimuotoisuudesta. Esimerkiksi Pohjoismaissa on maailman korkein yhteisvastuullisuuden ilmapiiri. Länsimaat ovat siirtyneet Maslovin tarvehierarkiassa korkealle tasolle - ihmisten perustarpeet on täytetty, jolloin ovi on auki henkisille ja hengellisille asioille. Vapauden pohjalta uskonnollinen elämä on monimuotoistunut: filosofioihin, itämaisiin uskontoihin, erilaiseen huuhaahan, viihdeteollisuuden kultteihin ja psykologismiin. Kun on vaatteet päällä ja maha täynnä on maailman mittakaavassa otollisin mahdollisuus elää omaa uskoaan, vaikka hinduismia. Tähän Intian hindutkin pyrkivät.

    Vielä yksi asia eri alueiden hengellisyydestä: monissa kehitysmaissa ihmiset elävät vielä samanlaista yhteinäiskulttuurin aikaa kuin Suomessa pari sataa vuotta sitten, jolloin kirkon opetukset ja opetetut tosiasiat todellisuuden luonteesta nivoutuivat saumattomasti tavallisten pulliaisten elämään. Ei Intian tai Thaimaan uskonnollisuus ole sen kummempaa. Esimerkiksi Thaimaassa tavallisen kansan buddhalaisuudella ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä Buddhan oppien kanssa, joita tutkii tosissaa ehkä noin 5% väestöstä, eli sama määrä, joka Suomessa on ns aktiiviuskovaisia.

    Bhagavad-gitassa sanotaan, että joogi joka lankeaa asemastaan syntyy hyvään perheeseen seuraavassa elämässä ja saa näin mahdollisuuden jatkaa siitä mihin jäi. Länsimaisilla ihmisillä olisi siis hyvät mahdollisuudet käyttää aikansa henkisessä elämässä edistymiseen. Valitettavasti useimmat vain hukkaavat tämän ainutlaatuisen tilaisuuden ja etsivät sen sijaan onnellisuutta sukupuolielämästä ja päihteistä. Jotkut myös omistavat koko elämänsä jo ennestään korkean elintasonsa parantamiseen ymmärtämättä kuitenkaan, että he menettävät tämän kaiken kuoleman hetkellä. Seuvassa elämässä he syntyvät sitten köyhiin oloihin Afrikkaan, tai huonoimmassa tapauksessa saavat eläimen kehon.

    Äänestä

  • Okari kirjoitti:

    Oikeastaan puhun kristinuskosta kulttuurisena ilmiönä samoin kuin hindulaisuus Intiassa tai buddhalaisuus Thaimaassa. Tätä taustaa vasten Karman lain voi nähdä suosivan nimenomaan länsimaista kristillistä, protestanttista kulttuuripiiriä. Kristinusko on muokannut ja mahdollistanut tapahtuneen positiivisen muutoksen länsimaissa. Kristinusko on evolutionäärinen uskonto vaikka useimmat kristitytkään eivät sitä myönnä. Siinä on tapahtunut monia radikaaleja muutoksia vuosisatojen varrella. Perussanomassa on ollut voimakkaasti yhteiskuntaa muuttavia elementtejä, sisäistä dynamiikkaa, mm lasten ja naisten aseman suhteen. Max Weberin tulkinta protestanttisen etiikan ja kapitalismin synnyn suhteesta, kuvaa ilmiötä hyvin.

    Länsimaissa ei ole kyse vain rikkaudesta. On kyse myös yksilön vapaudesta, arvoista, oikeuksista, demokratiasta ja monimuotoisuudesta. Esimerkiksi Pohjoismaissa on maailman korkein yhteisvastuullisuuden ilmapiiri. Länsimaat ovat siirtyneet Maslovin tarvehierarkiassa korkealle tasolle - ihmisten perustarpeet on täytetty, jolloin ovi on auki henkisille ja hengellisille asioille. Vapauden pohjalta uskonnollinen elämä on monimuotoistunut: filosofioihin, itämaisiin uskontoihin, erilaiseen huuhaahan, viihdeteollisuuden kultteihin ja psykologismiin. Kun on vaatteet päällä ja maha täynnä on maailman mittakaavassa otollisin mahdollisuus elää omaa uskoaan, vaikka hinduismia. Tähän Intian hindutkin pyrkivät.

    Vielä yksi asia eri alueiden hengellisyydestä: monissa kehitysmaissa ihmiset elävät vielä samanlaista yhteinäiskulttuurin aikaa kuin Suomessa pari sataa vuotta sitten, jolloin kirkon opetukset ja opetetut tosiasiat todellisuuden luonteesta nivoutuivat saumattomasti tavallisten pulliaisten elämään. Ei Intian tai Thaimaan uskonnollisuus ole sen kummempaa. Esimerkiksi Thaimaassa tavallisen kansan buddhalaisuudella ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä Buddhan oppien kanssa, joita tutkii tosissaa ehkä noin 5% väestöstä, eli sama määrä, joka Suomessa on ns aktiiviuskovaisia.

    Tätä taustaa vasten Karman lain voi nähdä suosivan nimenomaan länsimaista kristillistä, protestanttista kulttuuripiiriä.
    -------------------------------

    Minusta olet ymmärtänyt tämän väärin: kun joku kertoo että syntyäkseen rikkaaseen länsimaahan on täytynyt ansaita hyvää karmaa, se on totta. Mutta jos ilman tuota hyvää karmaa olisi syntynyt afrikkaan huonoihin oloihin, niin kieltämättä eläminen vaikkapa keskiverto amerikkalaisperheessä on miellyttävämpi vaihtoehto.

    Mutta jos ihminen on ansainnut todella hyvän karman, hän saattaa syntyä aasiaan -kaikkein parhaimmalla karmalla ansaitaan elinolot, joissa henkinen kehittyminen on kaikkein suotuisinta -mitä se materialismi-uskonnon hallitsemissa länsimaissa ei todellakaan ole.
    _____________________________
    Kristinusko on muokannut ja mahdollistanut tapahtuneen positiivisen muutoksen länsimaissa.
    ________________________

    Kristinusko on ollut todella jarruttava tekijä länsimaissa, vasta kun tiede taisteli itsensä vapaaksi kristinuskosta, pääsi länsimaiden vaurastuminen ja ulkoisen hyvinvoinnin lisääntyminen todella kasvamaan -siis teollistumisen myötä. kristinuskolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Jos tiede ei olisi taistellut itseään vapaaksi kristinuskon otteesta, eläisimme 1800- luvun oloissa vieläkin.
    Siinä on se kristinuskon osuus länsimaiden kehittymiseen.

    Länsimaat ovat siis vaurastuneet ja kehittyneet kristinuskosta huolimatta. tai paremminkin: länsimaat kehittyivät, kun kristinuskonnosta käytännössä luovuttiin, ja otettiin materia-uskonto tilalle.
    ________________________

    Kun on vaatteet päällä ja maha täynnä on maailman mittakaavassa otollisin mahdollisuus elää omaa uskoaan, vaikka hinduismia

    :::::::::::::::::::::::::::

    Näkemyksesi on materialistinen, ja kaiken lisäksi totuudenvastainen. Länsimaissa päinvastoin nähdään se kehitys, että vaikka masu on täynnä yms, niin ahnehditaan yhä enemmän lisää, tullaan yhä maallisemmiksi ja kovemmiksi, hyödynnetään luontoa yhä enemmän ja enemmän -lyhyesti: länsimaalainen ihminen on egoistisempi, narsistisempi ja itsekkäämpi kuin koskaan.

    Lopuksi sanon, että sinä ilmiselvästi sekoitat länsimaiden teollistumisen tuoman vaurastumisen ja sitä kautta lisääntyneen ulkoisen hyvinvoinnin ja kristinuskon keskenään.

    Äänestä

  • Okari kirjoitti:

    Oikeastaan puhun kristinuskosta kulttuurisena ilmiönä samoin kuin hindulaisuus Intiassa tai buddhalaisuus Thaimaassa. Tätä taustaa vasten Karman lain voi nähdä suosivan nimenomaan länsimaista kristillistä, protestanttista kulttuuripiiriä. Kristinusko on muokannut ja mahdollistanut tapahtuneen positiivisen muutoksen länsimaissa. Kristinusko on evolutionäärinen uskonto vaikka useimmat kristitytkään eivät sitä myönnä. Siinä on tapahtunut monia radikaaleja muutoksia vuosisatojen varrella. Perussanomassa on ollut voimakkaasti yhteiskuntaa muuttavia elementtejä, sisäistä dynamiikkaa, mm lasten ja naisten aseman suhteen. Max Weberin tulkinta protestanttisen etiikan ja kapitalismin synnyn suhteesta, kuvaa ilmiötä hyvin.

    Länsimaissa ei ole kyse vain rikkaudesta. On kyse myös yksilön vapaudesta, arvoista, oikeuksista, demokratiasta ja monimuotoisuudesta. Esimerkiksi Pohjoismaissa on maailman korkein yhteisvastuullisuuden ilmapiiri. Länsimaat ovat siirtyneet Maslovin tarvehierarkiassa korkealle tasolle - ihmisten perustarpeet on täytetty, jolloin ovi on auki henkisille ja hengellisille asioille. Vapauden pohjalta uskonnollinen elämä on monimuotoistunut: filosofioihin, itämaisiin uskontoihin, erilaiseen huuhaahan, viihdeteollisuuden kultteihin ja psykologismiin. Kun on vaatteet päällä ja maha täynnä on maailman mittakaavassa otollisin mahdollisuus elää omaa uskoaan, vaikka hinduismia. Tähän Intian hindutkin pyrkivät.

    Vielä yksi asia eri alueiden hengellisyydestä: monissa kehitysmaissa ihmiset elävät vielä samanlaista yhteinäiskulttuurin aikaa kuin Suomessa pari sataa vuotta sitten, jolloin kirkon opetukset ja opetetut tosiasiat todellisuuden luonteesta nivoutuivat saumattomasti tavallisten pulliaisten elämään. Ei Intian tai Thaimaan uskonnollisuus ole sen kummempaa. Esimerkiksi Thaimaassa tavallisen kansan buddhalaisuudella ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä Buddhan oppien kanssa, joita tutkii tosissaa ehkä noin 5% väestöstä, eli sama määrä, joka Suomessa on ns aktiiviuskovaisia.

    Länsimaissa ei ole kyse vain rikkaudesta. On kyse myös yksilön vapaudesta, arvoista, oikeuksista, demokratiasta ja monimuotoisuudesta
    _____________________________

    Kommentoin vielä tämän. On totta, että länsimaissa on nuo ihanteet, ja niitä pyritään toteuttamaan, mutta tosiasia on kuitenkin, että nuo ihanteet on omaksuttu kerikkalaisesta kulttuurista.

    Jeesus ylipäätään ohitti kaikki yhteiskunnalliset ja "maalliset" asiat -hänen asiansa oli Jumala ja Jumalan hengessä pysyminen; uskossa pysyminen ja Jumalan tahdon seuraaminen joka hetki -ja kaiken kruununa ns. sovituskuolema.

    Jeesusta on toisinaan kuvattu poliittisena ja yhteiskunnallisena radikaalina, mutta tämä on karkea väärinkäsitys. Jeesus oli tosin radikaali, mutta ei lainkaan yhteiskunnallis-poliittisessa mielessä.Radikaali hän oli siksi, että Jumalan henki oli hänessä niin elävä ja voimakas, ja hän seurasi sitä tinkimättömän rauhallisesti koko uskonsa voimalla. Hän ei tehnyt kompromisseja aikansa vallanpitäjien ja mahtimiesten kanssa. Siksi hän joutui vaikeisiin kahnauksiin näiden kanssa. Kaikkialla hän vain saarnasi, paransi ja teki sitä, minkä hän koki Jumalalle otolliseksi.
    Näin hän tahtomattaan tuli astuneeksi KAIKKIEN varpaille: kaikilla oli oma lehmä ojassa. Ja tässä oli Jeesuksen "radikalismin" merkitys: hän ei ollut rettelöitsijä, ei kansankiihottaja; ei mitään muuta kuin Jumalan mies koko sydämestään.

    Jeesuksen asia oli siis täysin taivaan valtakunnan asia: ei mikään yhteiskunnan elinolojen parantaminen, demokratian aikaansaaminen eikä mitään muutakaan sellaista.

    Tietysti jeesus tiedosti sen, että jos ihmiset ovat kunnollisia ja rehellisiä; Jumalalle otollisia, niin myös olot ihmisten kesken paranevat.

    Mutta jeesus ei ollut mikään haihattelija: hän tiesi selkeästi, että kun ihmiset sisäisesti muuttuvat ja puhdistuvat, niin myös maailma muuttuu paremmaksi. Rauha siis saadaan aikaan sillä, että ihmisten sielussa vallitsee rauha; muutoin se ei ole mahdollista.
    -------------
    Jos tutkit historiaa, niin sinulle selviää, että
    vuosisatoja kreikkalainen kulttuuri elähdytti länsimaita todella paljon; myös uskontoa.

    Nykyään on vaikeata -näissä oloissa -enää ymmärtää ilman historiantutkimista, minkälainen valtava innostus kreikkalaisuuden löytäminen länsimaille aikoinaan oli: kreikklaisesta ajattelusta, heidän periaatteistaa yms tuli kulttuuria hallitseva tekijä länsimaissa.

    Myös kirkonmiehet omaksuivat platonilta ja aristoteleeltä paljon, muista(ei-uskovaisista) nyt puhumattakaan. Itse asiassa kävi niin, että kirkonmiehet omaksuivat aristotelisen ja platonisen ajattelutavan, ja sen kautta alkoivat tulkita ja muodostaa näkemyksiä raamatun ilmoittamista asioista.



    Länsimaisen kulttuurin kehto on siis pitkälle kreikka: sieltä löytyvät länsimaisen vapauden ja demokratian ihanteet ja perusteet, samoin tieteen.

    Ei voi kieltää, etteikö kristinuskolla olisi joitain hyviäkin puolia, ja etteivät nämä puolet olisivat vaikuttaneet myös positiivisesti länsimaissa, mutta silloin kun puhutaan vapaudesta, demokratiasta, filosofiasta, tieteestä ja oikeuslaitoksesta -silloin puhutaan kreikan vaikutuksesta.

    Eli tietämättäsi ylistät kreikkaa, kun ylistät noita länsimaalaisuuden arvoja, ja luulottelet niiden olevan kristinukon peruja.

    Mikä on ollut kristinuskon hyvää vaikutusta -kaiken kammottavan suvaitsemattomuuden, tietämättömyyden ja kauhean uskonkiihkoilun lisäksi -on ollut köyhistä huolehtiminen, tuskin mitään muuta.

    Lisään tähän, että Jeesus, raamattu ja kristinusko ovat kolme eri asiaa. Jeesus ei ole kirjoittanut raamattua, joten raamatun tekstit eivät ole jeesuksen vastuulla. Ja kristinusko on sitä, mitä ihmiset ovat siitä tehneet -tietysti osittain myös jeesuksen hengessä -niin: osittain.


    Omana kokonaisarviona esitän, että kokonaisuudessaan kristinusko on ollut länsimaille enemmän onnettomuus kuin siunaus.

    Yleensä kristinuskon mukana on tullut niin paljon pahaa, etten voinut laittaa selkeästi plussan puolelle kuin tuon köyhistä huolehtimisen -onhan sitä jonkin verran ollut.

    Toki kristinukso on ylläpitänyt moraalia ja siveellisyyttä (sana laajasti käsitettynä), mutta yleensä kaikkeen tähän on sekoitunut niin paljon typeryyttä, ahdasmielisyyttä yms, että tulos on ollut: jonkin verran hyvää, paljon pahaa.

    Äänestä

  • kyllä kirjoitti:

    Länsimaissa ei ole kyse vain rikkaudesta. On kyse myös yksilön vapaudesta, arvoista, oikeuksista, demokratiasta ja monimuotoisuudesta
    _____________________________

    Kommentoin vielä tämän. On totta, että länsimaissa on nuo ihanteet, ja niitä pyritään toteuttamaan, mutta tosiasia on kuitenkin, että nuo ihanteet on omaksuttu kerikkalaisesta kulttuurista.

    Jeesus ylipäätään ohitti kaikki yhteiskunnalliset ja "maalliset" asiat -hänen asiansa oli Jumala ja Jumalan hengessä pysyminen; uskossa pysyminen ja Jumalan tahdon seuraaminen joka hetki -ja kaiken kruununa ns. sovituskuolema.

    Jeesusta on toisinaan kuvattu poliittisena ja yhteiskunnallisena radikaalina, mutta tämä on karkea väärinkäsitys. Jeesus oli tosin radikaali, mutta ei lainkaan yhteiskunnallis-poliittisessa mielessä.Radikaali hän oli siksi, että Jumalan henki oli hänessä niin elävä ja voimakas, ja hän seurasi sitä tinkimättömän rauhallisesti koko uskonsa voimalla. Hän ei tehnyt kompromisseja aikansa vallanpitäjien ja mahtimiesten kanssa. Siksi hän joutui vaikeisiin kahnauksiin näiden kanssa. Kaikkialla hän vain saarnasi, paransi ja teki sitä, minkä hän koki Jumalalle otolliseksi.
    Näin hän tahtomattaan tuli astuneeksi KAIKKIEN varpaille: kaikilla oli oma lehmä ojassa. Ja tässä oli Jeesuksen "radikalismin" merkitys: hän ei ollut rettelöitsijä, ei kansankiihottaja; ei mitään muuta kuin Jumalan mies koko sydämestään.

    Jeesuksen asia oli siis täysin taivaan valtakunnan asia: ei mikään yhteiskunnan elinolojen parantaminen, demokratian aikaansaaminen eikä mitään muutakaan sellaista.

    Tietysti jeesus tiedosti sen, että jos ihmiset ovat kunnollisia ja rehellisiä; Jumalalle otollisia, niin myös olot ihmisten kesken paranevat.

    Mutta jeesus ei ollut mikään haihattelija: hän tiesi selkeästi, että kun ihmiset sisäisesti muuttuvat ja puhdistuvat, niin myös maailma muuttuu paremmaksi. Rauha siis saadaan aikaan sillä, että ihmisten sielussa vallitsee rauha; muutoin se ei ole mahdollista.
    -------------
    Jos tutkit historiaa, niin sinulle selviää, että
    vuosisatoja kreikkalainen kulttuuri elähdytti länsimaita todella paljon; myös uskontoa.

    Nykyään on vaikeata -näissä oloissa -enää ymmärtää ilman historiantutkimista, minkälainen valtava innostus kreikkalaisuuden löytäminen länsimaille aikoinaan oli: kreikklaisesta ajattelusta, heidän periaatteistaa yms tuli kulttuuria hallitseva tekijä länsimaissa.

    Myös kirkonmiehet omaksuivat platonilta ja aristoteleeltä paljon, muista(ei-uskovaisista) nyt puhumattakaan. Itse asiassa kävi niin, että kirkonmiehet omaksuivat aristotelisen ja platonisen ajattelutavan, ja sen kautta alkoivat tulkita ja muodostaa näkemyksiä raamatun ilmoittamista asioista.



    Länsimaisen kulttuurin kehto on siis pitkälle kreikka: sieltä löytyvät länsimaisen vapauden ja demokratian ihanteet ja perusteet, samoin tieteen.

    Ei voi kieltää, etteikö kristinuskolla olisi joitain hyviäkin puolia, ja etteivät nämä puolet olisivat vaikuttaneet myös positiivisesti länsimaissa, mutta silloin kun puhutaan vapaudesta, demokratiasta, filosofiasta, tieteestä ja oikeuslaitoksesta -silloin puhutaan kreikan vaikutuksesta.

    Eli tietämättäsi ylistät kreikkaa, kun ylistät noita länsimaalaisuuden arvoja, ja luulottelet niiden olevan kristinukon peruja.

    Mikä on ollut kristinuskon hyvää vaikutusta -kaiken kammottavan suvaitsemattomuuden, tietämättömyyden ja kauhean uskonkiihkoilun lisäksi -on ollut köyhistä huolehtiminen, tuskin mitään muuta.

    Lisään tähän, että Jeesus, raamattu ja kristinusko ovat kolme eri asiaa. Jeesus ei ole kirjoittanut raamattua, joten raamatun tekstit eivät ole jeesuksen vastuulla. Ja kristinusko on sitä, mitä ihmiset ovat siitä tehneet -tietysti osittain myös jeesuksen hengessä -niin: osittain.


    Omana kokonaisarviona esitän, että kokonaisuudessaan kristinusko on ollut länsimaille enemmän onnettomuus kuin siunaus.

    Yleensä kristinuskon mukana on tullut niin paljon pahaa, etten voinut laittaa selkeästi plussan puolelle kuin tuon köyhistä huolehtimisen -onhan sitä jonkin verran ollut.

    Toki kristinukso on ylläpitänyt moraalia ja siveellisyyttä (sana laajasti käsitettynä), mutta yleensä kaikkeen tähän on sekoitunut niin paljon typeryyttä, ahdasmielisyyttä yms, että tulos on ollut: jonkin verran hyvää, paljon pahaa.

    Mitä tulee kreikkalaisten pitämiin orjiin, niin totean seuraavaa:

    Usein heillä oli varsin hyvät olot, ja osaa kohdeltiin melkein kuin perhenjäseniä.

    Ja vaikka orjuus näennäisesti on poistettu länsimaista -ihmistä kuitenkin orjuutetaan nykyäänkin -ja luultavasti enemmän kuin koskaan.

    Orjuus on vain piilotettu valtarakenteisiin niin, että tyhmempi ei sitä huomaa. Myös tottumuksen voima on sellainen tekijä, joka estää huomaamasta asioiden oikeata tilaa.

    Äänestä

Tervehdys.

Kyllä karma on olemassa ja juuri se määrittää millaiseen ruumiiseen asetut seuraavassa elämässä.

Sinulle esitetään tiettyjä valintoja ja niistä saat valita ruumiin itsellesi. Kehittyminen tulee elämän kokemisesta.

Joka inkarnaatiossa opitaan jotakin uutta, jonka sielu on ottanut tehtäväkseen oppia. Jos ihmiset ovat valinneet, että siirtyvät vaikka uskonnosta toiseen, johtuu se siitä, että on ei-tietoisesti valinnut kehittyvänsä toiseen suuntaan elämiensä välissä. Millään sielulla matka ei ole sama.

Karma kertyy tai vähenee ihmisten tekojen mukaan. Tässä on tärkeää ottaa yhteyttä omaan suojelushenkeensä, joita on tullut maanpiiriin useita viime aikoina.

Yhä useampaan otetaan yhteyttä, joillekin kuten minulle se tapahtui pyytämättä. Nämä oppaat opettavat mm. miten karmaa saa alenemaan.

Tosin en minäkään kaikkea karmasta tiedä, tuo ylläoleva oli vain mitä minulle kerrottiin.

Lucis.
"Karma is very true.!"

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Okari kirjoitti:

Prarabdha Karma opettaa, että sielun asuinpaikka ei ole ihmisen omassa kontrollissa. Aiempien elämien aikana tehdyt hyvät ja pahat teot määräävät millaiset vanhemmat saa, millaisiin elinolosuhteisiin syntyy, minkälaisen terveyden saa huomenlahjakseen, kuinka valistuneeseen yhteiskuntaa ja yhteisöön syntyy jne. Koska kristityissä länsimaissa nämä kaikki ovat korkeammalla tasolla ja huomattavasti paremmassa järjestyksessä kuin esimerkiksi 1.1 miljardin hindun kotimaassa, Intiassa, voidaan loogisesti päätellä, että karman laki ohjaa ihmisiä hinduismista kristinuskon piiriin. Ironista, eikö totta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu