Vartuin lapsuuteni maa seudulla jossa etäisyydet olivat pitkiä. Lapsuus kaverit asuivat pitkien matkojen päässä joten kovin monesti ei tullut heidän luokseen lähdettyä maalla olo aikanani. Isäni on alkoholisti jota kautta tapahtui kaikenlaisia huonoja asioita. Oli huutamista, perhe väkivaltaa, piiskaamista, ulos heittämistä ja muuta. Suurin osa kohdistui minuun sen jälkeen kun siskoni oli muuttanut muualle ja jäin vanhempana ennen sikoani ja veljeäni. Tuntui että melkein joka päivä oli jotain hässäkkää ja ainakin joka viikonloppu. Minuun jäi syvät henkiset arvet lapsuudesta ja teini iästä jotka vaivaavat vielä tänäkin päivänä. Sosiaaliset taidot ovat melko surkeat varsinkin naisten parissa. Tyttöystävää minulla ei ole ollut koskaan.Varsinaista työpaikkaakaan ei ole ollut muutamaa pientä kesäpätkää lukuun ottamatta. Koulu meni kohtalaisesti huolimatta elämän varrella olleita tapahtumia, lukio jäi kesken 4 vuoden jälkeen yhden aineen takia. Tällä hetkellä tilanteeni on parempaan päin menossa, vaikka paljon on vielä tekemistä. Sosiaaliset taidot, itseluottamus ja luottamus muihin on vielä aika heikot. Onneksi armeijan jälkeen aloin harrastaa liikunta ja se on auttanut jaksamaan elämääni. Omianne kokemuksia ja kommentteja otetaan vastaan.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Selkäpiitä karmaisi koska vaikka meillä ei alkoholismia ole niin mieheni on juuri tuollainen kuin kuvasit isääsi... Tosin ei hän piiskaa lapsia tms mutta huutaa jatkuvasti jostain ja on isompaa likkaa heittänyt ulos riidan päätteeksi jonka seurauksena meille tulee riita ja minä haen tytön sisälle. miehelläni ei ole itsellään mitään sosiaalisia taitoja, hän on joutunnut pärjäämään alkoholismiäidin kanssa ja muuttanut omilleen 16v.... Nyt kun lapsia on neljä ja nuorin vasta 4kk isommat koulussa pelottaa että lapset muistavat koko lapsuutensa yhtenä ikävänä huutona :-( muutimme kaupungista maalle 3v sitten. mieheni ei osallistunut juuri ollenkaan lasten kasvatukseen ja nyt yhtäkkiä on alkanut "osallistua" ainoa että hänellä ei ole siihen taitoja eikä minulla tunnu olevan enää taitoja selvittää näitä riitoja....
Tilanne tuntuu lohduttomalta koska en tuollaisen miehen kanssa tänne muuttanut... Lisäksi useista huomautuksista huolimatta hän ei vietä lainkaan aikaa tyttöjen kanssa mutta poika pääsee jokapaikkaan mukaan. Poika purkaa kaiken pahan olon sitten minuun koska ei uskalla isälleen tunteitaan näyttää, on raskasta olla aina se joka saa kaiken p***n niskaan.... Toivottavasti tämä tarina ei pääty kuten sinun... Minkä uskot eniten vaikuttaneen itsetunto ongelmaasi? 12v tytölläni meinaan sellainen on :( Hän on erittäin sosiaalinen ja herkkä mutta ei saa ystävyyssuhteita kestämään ja suree niitä aina. Muut käyttävät helposti hyväkseen
Uskosin että huutaminen minulle vaikutti itsetuntooni heikentävästi. Se etten osannut mitään oikein useasti tai tein jotain väärää. Johtui varmaan myös siitä että olin vanhin isosiskoni muuton jälkeen Lisäksi kun mihinkään muualle en päässyt kuin kouluun etäisyyksien takia niin en saanut sosiaalista kontaktia. Kaikki pyhät meni pieleen alkoholin käytön takia. Lisäksi oli ryyppy kavereita jotka kävi meillä ryypiskelemässä ja joskus älisemässä Nykysin en tykkää isäni luona käydä kun tietää että se kuitenkin siellä ottaa alkoholia ja tupakoi. Ei ole paljoa tunteita häntä kohtaan. Muista siskoista ja veljestä tuli ihan suhteellisen normaaaleja mitä pystyn itse havaitsemaan. Itse viihdyn tällä hetkellä parhaiten välillä omassa rauhassa mutta myös liikuntaharrastuksissa kavereitten kanssa. Parempaan päin olen elämässäni menossa mutta tekemistä riittää.
Jaksamisia taina12 !