Oliko elämälläni tarkoitus ?

Jo syntyessäni menetin vanhempani, isäni oli kuollut 2kk aikasemmin syntymääni syöpään, äitini kuoli synnyttäessään minua.

Kun kasvoin isoksi, kasvoin koko elämäni Isovanhempieni luona.

Isoisäni oli rauhaa rakastava mies, joten hän opetti minulle ettei saa riidellä koskaan, joten enpä riidellyt koskaan vaikka joku olisikin tullut haastamaan riitaa.

Rakastin Isovanhempiani kuin isänä ja äitinä.

Isoisäni oli minulle tärkein läheiseni, minulla ei ollut muita ystäviä taikka kavereita joten vietin aikani isoisäni seurassa.

Autoin paljon mm. töissä ja vapaa-ajalla muita ihmisiä.

Kun menin kouluun, en riidellyt, kinastellut tai muutenkaan ollut häirikkö.
Koulussa ensimmäiset 3 vuotta olin luokallani aina sijoituksissa top 5 (Oppilaita 28).
Mutta sitten isoisäni kuoli ennenkuin menin luokalle 4, minä tietenkin surin ja itkin asiaa. Mutta isoäitini sanoi minulle näin ''Kyllä sinä hänet vielä näet, taivaassa kun sinne itsekkin pääset.''

Kouluni alkoi luistua ala mäkeen...
sijoitukseni luokalla alkoi luistua viimeiseksi ja aloin esittää pelleä että saisin muitten huomion koulussa.
Seuraavat vuodet 6 luokalle asti pelleilin ja kiinnitin muiden huomion peittääkseni yksinäisyyden...
Mutta kun oli 6 luokalle päästy sain ensimmäisen ystäväni joka hyväksyi minut sellaisena kuin olen.
Sain itseluottamusta ja aloin elää omana itsenäni enkä jonain muuna ihmisenä.
Ystäväni antoi minulle uuden valon elämääni ja opetti minulle miten hauskaa elämä voi olla.
Kerran kun kysyin ''Miten ymmärrät minua niin hyvin?''
Hän vastasi ''Minun läheisiäni on myös kuolleet''
Aloin vain entistäkin enemmän oleskella hänen seurassaan ja me alettiin harrastaa muutamia asioita kuten: Jääkiekkoa ja lukemista [Japani sarjakuvaa [Manga]]
Kun pääsin 7 luokalle minulla oli vain tämä yksi ystävä kunnes luokat vaihtuivat.
Muutama muukin hyväksyi minut hiukan synkkänä ja ajoittain valoisena ihmisenä joka on ystävällinen.
Kun kerran olin saanut ystäviä niin en tahtonut katkoa välillämme olevaa sidettä joten en riidellyt heidän kanssaan ja autoin jos tarve vaati.
Tämän ystävän ansiosta numeroni alkoivat taas nousta ja sijoitukseni 7 luokalta 9 luokalle nousi top 3 (Oppilaita 16)
Minä ja ystäväni päästiin 9 luokalle ilman minkäänlaisia vaikeuksia.
Kummatkin haettiin liikunta alalle töihin.
Lopulta kun päästiin 9 luokalta, me haettiin hyvillä arvosanoilla liikunta alalle kuten liikunta ohjaajaksi tai opettajaksi.
Liikunta ohjaajaksi päästiin välittömästi - Kun kielitaito, käsitaidot olivat hyvät ja mikä parasta Liikunnan ja kunnon numero kummatkin [10].

Kun pääsin 16 vuotiaana tähän työhön ohjaajaksi ystäväni kanssa, ajattelin [Tässä on uusi alku, elämäni on saanut uuden mahdollisuuden]

Vieläkin ystäväni kanssa ollaan todella paljon, tätä nykyä olemme kämppä kavereita ja harrastamme vielä jääkiekkoa ja mangan lukemista.

Mielessäni käy yhä useammin isoisäni ja itken vieläkin menneisyyttäni.
Joskus mietin [Jos minulla olisi veli, olisikohan elämäni tämmöistä?]
Vieläkin toivon että saisin lapsuuteni takaisin vanhempieni seurassa ja tottakai että saisin saman parhaan ystävän.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elä elämäsi omana itsenäsi, elä esitä jotain muuta mitä et ole, ja jos esität kysy itseltäsi MIKSI ?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Jos elämästäni jäi epäselvää vastaus muutamaan asiaan.

Olenko uskovainen ? = Kyllä

Hylkäsinkö isoäitini ? = En, lähetän hänelle vieläkin rahaa kiitokseksi kaikesta.