Mitä mieltä olette perus- ja sairaanhoitajat nuorista (ja vanhemmista) lääkäreistä. Oletteko heille ystävällisiä vai herättävätkö kateutta? Töppäilevätkö jatkuvasti? Entä millainen ilmapiiri teidän työpaikallanne on hoitajien kesken?
Sana vapaa. Kysyn erityisesti tunnoista, en järjellä...
Sana vapaa. Kysyn erityisesti tunnoista, en järjellä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Töissä sairaalassa yksikössä, jossa vaihtuvia sairaalalääkäreitä paljon. Kateutta ei herätä. Nuorilla lekureilla meillä varsinkin vaikuttaa olevan ihan hirvee homma, eivät oikeen tutustu toisiinsa, ovat työpaikalla aina siis aika "yksin". (Puhumattakaan siis siitä, että ei lääkärin työ kiinnostais mua ammattina, miksi olisin kateellinen?) Eivät jostain syystä uskalla tulla meidän hoitajien kanssa kahvipöytään, paitsi joskus kun on vanhempia lääkäreitä mukana, eikä heihin oikeen tutustu, mikä varmaan helpottais heidänkin oloaan. Koitan olla ystävällinen, tietenkin, niinkuin kaikille ihmisille.
Ei kukaan meillä ainakaan tahallaan töppäile. Välillä tekevät päätöksiä (tai siirtävät niitä), mitkä ärsyttää itseä, kun kokee, että potilas tarvitsis jotain muuta, mutta ei siinä se lääkäri ärsytä vaan se päätös tai päättämättä jättäminen.
Hoitajien kesken meidän työpaikalla on ihan tosi hyvä ilmapiiri ja toivois, että lääkäritkin "uskaltautuis" hieman enemmän mukaan ns. omalla persoonalla eikä vaan lekurin takin suojassa.
Olen suurimmaksi osaksi törmännyt todella mukaviin, ammattitaitoisiin ja potilaan ja muun hoitohenkilökunnan huomioon ottavia lääkäreitä. Heidän kanssa on ilo tehdä töitä ja hommat luistaa. Sitten joskus harvoin pamahtaa näitä todella ylimielisiä, osaamattomia tai hälläväliä-tyyppejä. Sellaisten kanssa se työ on turhauttavaa ja raskasta. Joskus vaan ajattelee, että miten tuollainenkin voi olla lääkäri, kun tuntuu ettei mistään mitään tajua ja jättää kaikki duunit hoitajien vastuulle...
Yleensä nämä nuoret (uudet) lääkärit ovat vähän sellaisia, että antavat vanhemman ja kokeneen hoitajan sanella mitä tehdään... Jotkut taas räjähtävät ihan pienestäkin hoitajan päsmäröinnistä "hoitsut ei mun varpaille astu!"... Ja sitten kuitenkin asiat on ihan päin peetä... Hohhoi... Mutta jokainen meistä on omanlainen yksilönsä ja tällä alalla pääasiahan on se potilas...
Niin ja kateutta en ole koskaan lääkärin työstä tuntenut. Raskasta ja todella vastuullista duunia johon minulla ei todellakaan ole haluja tai taitoja ryhtyä.