Hiihtotaitokin on unohtuva urheilulaji.

Nostampa tämän talvisen aiheen tähän poliitttisten kirjoitusten piristeeksi.
Saimme viimei pakkaset ja nyt kyselenkin, oletteko kokeilleet monen vuoden jälkeen hiihtoa ja luistelua.
Siis, tarkoitan monen vuoden jälkeen.
Minä en ole huomannut pyöräilyssä samaa, mutta olen pyöräilyt aina silloin tällöin, että se varmaan pitää yllä osaamista.
Empä tiedä, mutta kertokaa kokemuksista, kuinka monta "mäkiakkaa olette tehneet"

Tulimpa tähän kirjoittamaan, kun harvat ovat vastanneet kuinka itse hiihdon tässä iässä kokevat.
Onko moniakin vielä, jotka lähtevät hiihtolenkille?
Minäkin kokeilin yhtenä päivänä hiihtotaitoni verestämistä ja kokemus oli aivan sama kuin kirjoituksen alottajan.
Huomasin kuitenkin pahimman syyn olevan näissä nykyisissä suksissa, en osannut niillä hiihtää.
Minulla on vintillä vanhat puusukset, ja voi niillä sain hiihdettyä paremmin.
Puusuksilla on vaikeaa hiihtää näillä koneen avaamilla kapeilla laduilla.
Pitää varmaan opetella hiihtämään nykyajan suksilla ei tässä muu auta jos mielin hiihtämään.

Marketissa katselin tänään suksia. Aivan olemattomiksi ne on kutistunu, side valmiina paikoillaan. Käyttömukavuus on varmaan hyvä, jos sukset muuten kestävät vähän ylipainoisen ison miehen. Ihmeissään porukat katseli, meinaako, onko tuo ukko tosissaan kiinnostunu suksista?

Urheiluliikkeessä pitää mennä käymään, jos siellä ymmärtäsivät meikäläistä paremmin.

Minultakin on hiihtotaito varmaan hukassa ja sukset ihan tuntemattomat, viimeinen hiihtolenkki vuonna 1973.
Olin 6 vuotiaan kanssa ladulla, sain sairauskohtauksen ja poika hiihti kotiin hakemaan apua.
Sen jälkeen en ole suksia edes kokeillut, nähnyt olen ja kädessä pitänyt, kevyitä ovat ja kapeita, aivan erimallisiakin kuin entiset sälesukset!
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ja se koskee suksiakin.

Eipä siinä hiihtotaidossa ole mitään kummempia kirjoitettavia, ei kun sukset alle ja sauvat käteen ja painellaan latua pitkin menemään!
Kaunis talvinen luonto rauhoittaa ja onnellistuttaa ihmistä.
Suksia ei tarvitse enää onneksi voidella, en osaa sitä, koska poikapuoliset perheenjäsenet ovat siitä huolehtineet ennen aikaan.

Edustus talviurheilumme on pahimmassa notkossa moniin vuosiin. No eipä hätää meikäläiseltä mielenkiinto on häippässy niitä kohtaan.
Jotkut lumilautajutut vielä sentään suomalaisiltakin onnistuvat. Ja luistimillakin kulkee.
Pikaluistelija kiilaa vielä kovien kärkimiesten joukkoon. Taitaa olla Pekka Koskela.

Satuin näkemään eilen sorja Kiira Korpemme taidokkaan kisaohjelmansa. Nuori kaunis nainen - kuin satuolento.