Come Undone

Ja älä anna väärää valaa vaan pysy toisasioissa ja tunnusta sisimpäsi ;)

Mun sisin on ehkä vähän ruvella liiallisen työkuorman tuomasta uuvuttavasta efektistä, jota vastaan yritän paraikaakin taistella ;)

Ei kuitenkaan enempää itseaiheutettuja latteuksia tähän päivään!

Hyvää päivänjatkoa Aada-Maria

Aina miettinyt, missä se raja menee ihmisellä, joka on joskus sanonut tahdon?

Siis ylämäet ja alamäet, lupaus rakastaa elämän loppuun...ja sitten ei käykkään niin tai ei anna tai saa riittävästi sitä mihin on sitoutunut tai ymmärtänyt itsensä laittavan. Se rajan rikkominen on elämään ja ihmisuhteeseen "vakavasti" suhtautuvalle aina kova paikka...silti elämän perusteisiin kuuluu rakkaus ja sen puute on kyllä yksi pahimmista mitä voi kuvitella elämän mittaiseksi tilaksi. Ja tämä ei ollut millään lailla moralisointia tai sormen helistelyä vaan yleinen ajatuksen tuoma toteamus.

Silti minä pidän avioliittoa pyhänä eli en voisi kuvitella avioliiton ja mahdollisen eron jälkeen uusia avioliittoja mahdollisena. Mikään ei silti estäisi rakkaudellisen symbioosin löytymistä, mutta uutta siunausta siihen ei enää mielestäni tarvita.

Uskon myös siihen, että sellainen joka ei ole itse kokenut raastavaa liittoa, ei varmasti ymmärrä ja pysty samaistumaan mistä siinä oikeasti puhutaan. Kaikki ymmärtää puheen, mutta monikaan ei ymmärrä käytäntöä. Se on vähän kuin työmaailmassa, kirjatiedolla monikin asia näyttää selvältä ja käytännössä lopputulos vaatii uskomattoman panoksen, jossa halu, kokemus ja sinnikkyys on puoli ruokaa.

Kiitos sinulle miss.fire

Eremita kirjoitti:

Aina miettinyt, missä se raja menee ihmisellä, joka on joskus sanonut tahdon?

Siis ylämäet ja alamäet, lupaus rakastaa elämän loppuun...ja sitten ei käykkään niin tai ei anna tai saa riittävästi sitä mihin on sitoutunut tai ymmärtänyt itsensä laittavan. Se rajan rikkominen on elämään ja ihmisuhteeseen "vakavasti" suhtautuvalle aina kova paikka...silti elämän perusteisiin kuuluu rakkaus ja sen puute on kyllä yksi pahimmista mitä voi kuvitella elämän mittaiseksi tilaksi. Ja tämä ei ollut millään lailla moralisointia tai sormen helistelyä vaan yleinen ajatuksen tuoma toteamus.

Silti minä pidän avioliittoa pyhänä eli en voisi kuvitella avioliiton ja mahdollisen eron jälkeen uusia avioliittoja mahdollisena. Mikään ei silti estäisi rakkaudellisen symbioosin löytymistä, mutta uutta siunausta siihen ei enää mielestäni tarvita.

Uskon myös siihen, että sellainen joka ei ole itse kokenut raastavaa liittoa, ei varmasti ymmärrä ja pysty samaistumaan mistä siinä oikeasti puhutaan. Kaikki ymmärtää puheen, mutta monikaan ei ymmärrä käytäntöä. Se on vähän kuin työmaailmassa, kirjatiedolla monikin asia näyttää selvältä ja käytännössä lopputulos vaatii uskomattoman panoksen, jossa halu, kokemus ja sinnikkyys on puoli ruokaa.

Kiitos sinulle miss.fire

Lue lisää

Tuli mieleen, miten vähän me tiedämmekään toisistamme, noin yleisesti, jopa naapureista, sukulaisista. Niin kuin sanoit. Osaako sitä edes kertoa ulkopuoliselle kaikista vaikeuksista niin että hänkin tuntee sen sielussaan? On niin helppoa nousta muiden yläpuolelle ja tuomita, vaikka ei tiedä... Meistä jokainen syyllistyy siihen, minäkin.

Mun omien vanhempien elämä on ollut kuin pahin saippuaooppera ever, ja vaikka suht läheltä ;) olen seurannut, vasta nyt valkenee miten vaikeaa isällä on ollut. Hän on miehisesti vaan ottanut ja vaiennut. Ei tietty syytön hänkään, mutta kuka on...

Ja never say never :) Olen myös ajatellut etten lähde enää omaisuuttani tuhlaamaan eroon, mutta... taas isukki esimerkkinä, meni uudestaan naimisiin 70 vuotiaana, sekä rakkaudesta että juridisista syistä. Ei sitä koskaan tiedä mistä ittensä löytää.