Mikä lukemasi kirja on jäänyt elävästi mieleen ? Minkä kirjan haluaisit lukea ? Perustelutkaan eivät ole kiellettyjä vaan jopa suotavia. Hyviä lukuvinkkejä otetaan rajattomasti vastaan.
Itselleni rakkainta on Kalle Päätalon II-Joki sarja. Myös Kaari Utrion tuotanto .
Kirjakahvila
123
469
Vastaukset
- 1943
Minulle tuli ensin mieleen Kukka-Maaria Karjalaisen "Isä", joka kertoo Ahti Karjalaisesta tyttären näkökulmasta. Hiljattain olen lukenut myös Erkki Tuomiojan "Häivähdys punaista", joka kertoo Hella Wuolijoesta. Elämänkerroista käy ilmi, että totuus on monta kertaa tarua ihmeellisempää. Lukioikäisenä luin paljon, sitten tuli monen vuosikymmenen tauko, kun piti opiskella ja päivittää tietojaan työn vuoksi. Vieläkään en ole ehtinyt kirjoja ahmimaan, kun on niin paljon muuta, joka ei muistuta leipätyötä.
- meeriamanda
Eikö olekin mielenkiintoista kuinka käsitys voi muuttua kun lukee elämäkerran, läheisten kertomana?
Nehän ne nykyisin minunkin reppuuni lähtee, ja Hella Wuolijoesta olen myös lukenut. Lähisukulaisestaan Erkki Tuomioja kirjoittaa.
On aikoja kun ei kirjat maistu, sitten taas melkein ahmimalla. alan lukeen jonkun tuotantoa... ihanaa että kirjasto tilaa jostain toisesta jollei itellä ole, haluan lukea kronologisessa järjestyksessä tapahtumat, en ees´taas. ;))
- meeriamanda
Muistan erään kirjan koskettavan minua, sitäpä ei luettukaan hetkessä vaikkei paksu ollutkaan. Olin alle kolmekymppinen kun kirja kirjastossa osui käteeni.
Pysäkille asti kaikki on selvää: raportti alkoholistin parantumisesta
Kirjoittaja Raimo Juhani sivuja 213.
Yritin ymmärtää lapsuudessa saamiani pelkoja - antaa anteeksi. - eeti
Enpä osaa lukemattomia lukemiani kirjoja muistella, mikä niistä on eniten mieleen jäänyt, Paasilinnasta Waltariin, Kivestä Carpelaniin.
Yleensä otan kirjani kirjastossa viimeksi palautettujen lomasta.
Nyt aion lukea Aniaran, Harry Martinsonin kirjan Telluksemme asukkaiden pakenemisestä Marsiin. Niinhän ennusti viime sunnuntaina 70-vuotta täyttänyt nero,
Stephen Hawking. Siinäpä ihminen, mikä ihmeen potilas on ihminen, vaikkakin pyörätuolissa, mutta aivot terävämmät, kuin partaterä.
Aniaran on Aila Meriluoto suomentanut, tuhat pointsia jo siitä.- meeriamanda
Olen jotain lukenut tästä S. Hawkingista ja nerona häntä pidetään, on vain viimeistentietojen mukaan huonossa kätveessä tänäpäivänä.
Aila Meriluoto on tuttua. - eeti
meeriamanda kirjoitti:
Olen jotain lukenut tästä S. Hawkingista ja nerona häntä pidetään, on vain viimeistentietojen mukaan huonossa kätveessä tänäpäivänä.
Aila Meriluoto on tuttua.Ikävä kyllä, niin lienee.
Nyt kun hetken aivoni painivat aloituksessasi, tuli mieleen John Irving, hänen kirjojaan olen lukenut, ja ihmeen hienot leffat on tehty, vaikkapa Garpin maailmasta ja Kaikki isäni hotellit-kirjasta.
Niin, kirjat ovat tietenkin vielä parempia.
Upeita, mielikuvituksellisia, hupaisia, itkettäviä, vieläpä naurettavia, hyvällä.
Erikoisen onnistuneita, yleensä elokuva ei tee kunniaa kirjalle, johon se perustaa.
Elävästi mieleeni ei juurikaan jää mitään vaan jokin yksityskohta kirjassa, johdattelee minut sisään aikaan tai paikkaan, josta minulla itselläni on jonkin asteen kokemus.
Arto Paasilinnan Sotahevonen oli fantasiaani kutittava kirja, jossa mm. eräs urani alkuaikojen työpaikka oli hauskassa osassa Kajaanin Seurahuone. Kirjan päähenkilöiden tarpomat maisemat, kylät ja konnut taas veivät minut lapsuuteni leikkikentille.
Luin kirjan Hollannissa mikä antoi lisäfiiliksiä Suomea kohtaan.- meeriamanda
Minullakin on joitain Paasilinnan kirjoja hyllyssäni, ne on huumorilla kirjoitettuja... olen kai ´iloton´ mut ei kolahda. Kirjan pitää nostaa ainakin silmät kosteaksi, muuten se ei ole ´mun juttu´ :))
meeriamanda kirjoitti:
Minullakin on joitain Paasilinnan kirjoja hyllyssäni, ne on huumorilla kirjoitettuja... olen kai ´iloton´ mut ei kolahda. Kirjan pitää nostaa ainakin silmät kosteaksi, muuten se ei ole ´mun juttu´ :))
Niin olen toki ymmärtänyt musiikkiketjua hieman toisella silmällä seuranneena, että mellankolisuus on suomalaista kosteutta, itkua ja kyyneleitä, tuskaa ja empatian etsimistä joka taas ei sovi minulle. Huumori ja sarkasmi on sitä mikä minuun puree.
Edessäni on kirja, jota en ole vielä lukenut sain sen joululahjaksi ja tietty se on rakastamaani Arto Paasilinnaa ja hänen upeaa huumoriaan. Elävänä omissa hautajaisissa. Luen sen sitten kun tiedän, että aikaa on löhötä ja lukea.
Ikään kuin maiskuttelen sillä onnella aloittaa sen lukeminen.- eeti
korppis kirjoitti:
Niin olen toki ymmärtänyt musiikkiketjua hieman toisella silmällä seuranneena, että mellankolisuus on suomalaista kosteutta, itkua ja kyyneleitä, tuskaa ja empatian etsimistä joka taas ei sovi minulle. Huumori ja sarkasmi on sitä mikä minuun puree.
Edessäni on kirja, jota en ole vielä lukenut sain sen joululahjaksi ja tietty se on rakastamaani Arto Paasilinnaa ja hänen upeaa huumoriaan. Elävänä omissa hautajaisissa. Luen sen sitten kun tiedän, että aikaa on löhötä ja lukea.
Ikään kuin maiskuttelen sillä onnella aloittaa sen lukeminen.Empatia on osa ihmistä, sinuakin. :))
Minusta empatia ja rakkaus ovat sisaruksia, toista ei ole ilman toista.
Sarkasmia ilman antamista, tuskin tavoittaa.
Musiikkiketju on palstamme suosituin, miksi, Herra tietää, ehkäpä musiikin rakkaudesta?
Olkoon niin, eipä minua haittaa. Rakastan hyvää musiikkia. - meeriamanda
korppis kirjoitti:
Niin olen toki ymmärtänyt musiikkiketjua hieman toisella silmällä seuranneena, että mellankolisuus on suomalaista kosteutta, itkua ja kyyneleitä, tuskaa ja empatian etsimistä joka taas ei sovi minulle. Huumori ja sarkasmi on sitä mikä minuun puree.
Edessäni on kirja, jota en ole vielä lukenut sain sen joululahjaksi ja tietty se on rakastamaani Arto Paasilinnaa ja hänen upeaa huumoriaan. Elävänä omissa hautajaisissa. Luen sen sitten kun tiedän, että aikaa on löhötä ja lukea.
Ikään kuin maiskuttelen sillä onnella aloittaa sen lukeminen.Sanopa muuta. Miksi näin on minunkin kohalta, en tiedä? Väheksymätä silti toisenlaistakaan tapaa / makua.
Minussahan on hiukka slaavilaistaverta, mummonihan oli puoliksi venäläinen :) ja meillä soi gramafoonissa venäläistä musiikkia niin nuoreta kun muistan.
Kuuntelen tuubista usein venäläistä musaa, se vain ärsyttää musaketjussa joitain joten harvoimpa niitä sinne tuon.
Jopa teatteri kappaleet valitsen sen mukaan, ettei ole turhan nauramista. Se pitää ajatteluttaa pitkän aikaa sen jälkeenkin, silloin se on best. - piipiloo
korppis kirjoitti:
Niin olen toki ymmärtänyt musiikkiketjua hieman toisella silmällä seuranneena, että mellankolisuus on suomalaista kosteutta, itkua ja kyyneleitä, tuskaa ja empatian etsimistä joka taas ei sovi minulle. Huumori ja sarkasmi on sitä mikä minuun puree.
Edessäni on kirja, jota en ole vielä lukenut sain sen joululahjaksi ja tietty se on rakastamaani Arto Paasilinnaa ja hänen upeaa huumoriaan. Elävänä omissa hautajaisissa. Luen sen sitten kun tiedän, että aikaa on löhötä ja lukea.
Ikään kuin maiskuttelen sillä onnella aloittaa sen lukeminen.On muuten hyvä kirja,luin sen vuosia sitten.En muista sen kirjan nimeä mutta johan miehellä taas huumori leikkaa.
Ja muutenkin Paasilinna puree minuunkin,kuin myöskin Tommy Helstenin syvälliset jutut tasapainoksi.
Luin just Rosa Liksomin uusimman,se ei -ikävä kyllä,kolahtanut. - Korppis*
meeriamanda kirjoitti:
Sanopa muuta. Miksi näin on minunkin kohalta, en tiedä? Väheksymätä silti toisenlaistakaan tapaa / makua.
Minussahan on hiukka slaavilaistaverta, mummonihan oli puoliksi venäläinen :) ja meillä soi gramafoonissa venäläistä musiikkia niin nuoreta kun muistan.
Kuuntelen tuubista usein venäläistä musaa, se vain ärsyttää musaketjussa joitain joten harvoimpa niitä sinne tuon.
Jopa teatteri kappaleet valitsen sen mukaan, ettei ole turhan nauramista. Se pitää ajatteluttaa pitkän aikaa sen jälkeenkin, silloin se on best.Huomenta!
Teatterin koen erilailla kun kirjan lukemisen. Teatteriesitys kestää noin kaksituntia ja haluan jälkipureskelua illan jälkeen siksi valitsen puhuttelevia teatteriesityksiä. Viimeisin oli Paha lapsi. Mietitytti vaikka olen lukenutkin erojen, alkoholin väärinkäyttäjien ja uusioperheiden tarinoita.
Kirjan lukeminen on taas rentoa ajankulua kirjan voi keskeyttää hyvään kohtaan ja jatkaa kun mieli etsii viihdettä.
En kuuntele musiikkia kuin hyvin harvoin. Ei jaksa, musiikki voi masentaa jos elämä koettelee. Muistan kun erosin ensimmäisestä avosuhteestani elin kuukausia itsesäälissä kuunnellen lällymusiikkia. ; )
Musiikki puree minuun voimakkaasti tunnetasolla ja siksi en jaksa enää. On helpompi elää jalat tukevasti maassa. - Korppis*
eeti kirjoitti:
Empatia on osa ihmistä, sinuakin. :))
Minusta empatia ja rakkaus ovat sisaruksia, toista ei ole ilman toista.
Sarkasmia ilman antamista, tuskin tavoittaa.
Musiikkiketju on palstamme suosituin, miksi, Herra tietää, ehkäpä musiikin rakkaudesta?
Olkoon niin, eipä minua haittaa. Rakastan hyvää musiikkia.Läpälässyn lässyn lää ; )
- k-kotton
Ulkomaiseen menee, eniten mieleen jäänyt kirja.
Se on Okalinnut.
On kai tullut sarjana telkkarista, en ole katsonut.
Siitä on aikaa kun sen luin, voisin lukea uudelleen, en vaan ole löytänyt.
En kyllä ole hikipäässä etsinytkään.- meeriamanda
Voi , Okalinnut oli ihana myös leffana. Mieshahmoa näytteli iki-ihana Camber.... jotain en muista loppuosaa nimestään.
Niin... tuli myös sarjana telkusta. Mut kirjana parempi. - eeti
meeriamanda kirjoitti:
Voi , Okalinnut oli ihana myös leffana. Mieshahmoa näytteli iki-ihana Camber.... jotain en muista loppuosaa nimestään.
Niin... tuli myös sarjana telkusta. Mut kirjana parempi.Eikö se ollut itse tohtori Kildare? Richard Chamberlain.
- virva-tuulia***
Oletko kysellyt kirjastosta kaukolainana?
Okalinnut minäkin luin kauan aikaa sitten sairaslomalla ollessani. Sitä ennen olin sen katsonut tv-sarjana.
Joitakin Paasilinnan kirjoja olen lukenut, joskus Päätaloakin, Veikko Huovista, Steinbekin Vihan hedelmät, Tuulen viemää.
Noista Tuulen viemää ja Okalinnut ovat eniten jääneet mieleen.
Lapsena ja nuorena luin paljon enemmän kuin nykyisin. Enid Blytonin Viisikko-sarjaa ainakin luin, kaikkia nuorten kirjoja en enää muistakaan.
Viime aikoina en ole ehtinyt kirjoja lueskelemaan. Joitakin tuolla hyllyssä odottelee lukijaansa. - meeriamanda
eeti kirjoitti:
Eikö se ollut itse tohtori Kildare? Richard Chamberlain.
Justiins, nii olikin :)) Aivan söpösöpö :D
- eeti ;)
meeriamanda kirjoitti:
Justiins, nii olikin :)) Aivan söpösöpö :D
Nuoruuteni ihanne oli hän. :))
http://www.chartstats.com/images/thumbs/300/1817.jpg - meeriamanda
virva-tuulia*** kirjoitti:
Oletko kysellyt kirjastosta kaukolainana?
Okalinnut minäkin luin kauan aikaa sitten sairaslomalla ollessani. Sitä ennen olin sen katsonut tv-sarjana.
Joitakin Paasilinnan kirjoja olen lukenut, joskus Päätaloakin, Veikko Huovista, Steinbekin Vihan hedelmät, Tuulen viemää.
Noista Tuulen viemää ja Okalinnut ovat eniten jääneet mieleen.
Lapsena ja nuorena luin paljon enemmän kuin nykyisin. Enid Blytonin Viisikko-sarjaa ainakin luin, kaikkia nuorten kirjoja en enää muistakaan.
Viime aikoina en ole ehtinyt kirjoja lueskelemaan. Joitakin tuolla hyllyssä odottelee lukijaansa.Voi kuule...;) Viisikot oli pakko saada sitämukaa kuin niitä ilmestyi. Myös Anni Polvalla oli muistaakseni joku Tiina-sarjakin? Helena -sarjat, Anseliquet... ne oli nuoruutta ja pitipä jopa piilotella äidiltä :))
- virva-tuulia***
meeriamanda kirjoitti:
Voi kuule...;) Viisikot oli pakko saada sitämukaa kuin niitä ilmestyi. Myös Anni Polvalla oli muistaakseni joku Tiina-sarjakin? Helena -sarjat, Anseliquet... ne oli nuoruutta ja pitipä jopa piilotella äidiltä :))
Niinpä.. Catherine- sarja, Zane Greyn-, Jane Austenin-, Anqelika-, ja paljon muita sarjoja.
Anni Polvan Tiina- kirjat on luettu, Helena-, Anna ystävämme-, Pieni Runotyttö- sarjat.
Joitakin hömppä-kirjoja ei edes äidille näytetty. ;) - meeriamanda
eeti ;) kirjoitti:
Nuoruuteni ihanne oli hän. :))
http://www.chartstats.com/images/thumbs/300/1817.jpgMiten niin... onhan hän viäkin :)) Näin jossain telkussa tulleessa ellussa hänet jo ns. iäkkäämpänä ja sydämiä vaan hänelle edelleen ;D
Ihana kuva, kiitti . - meeriamanda
virva-tuulia*** kirjoitti:
Niinpä.. Catherine- sarja, Zane Greyn-, Jane Austenin-, Anqelika-, ja paljon muita sarjoja.
Anni Polvan Tiina- kirjat on luettu, Helena-, Anna ystävämme-, Pieni Runotyttö- sarjat.
Joitakin hömppä-kirjoja ei edes äidille näytetty. ;)Muistatko sen ulkomaisen kirjasarjan, siihen kuului 27 kirjaa ja se kertoi uudisraivaajista jotka mertapitkin menivät uuteen maahan. Koko ajan on ´tullakseen´ en vaan saa kiinni. Sukutarina moneen polveen.
Olen varma kun lakkaan ajattelemasta se tupsahtaa mieleen. No niin... kun mietin tuskallisesti ja aloin tuijottaa telkkua se tuli... Jalna - sarja.
Luin sen jokuvuosi sitten uusiksi, ja hieman hymyilytti :)) - maagikko
meeriamanda kirjoitti:
Muistatko sen ulkomaisen kirjasarjan, siihen kuului 27 kirjaa ja se kertoi uudisraivaajista jotka mertapitkin menivät uuteen maahan. Koko ajan on ´tullakseen´ en vaan saa kiinni. Sukutarina moneen polveen.
Olen varma kun lakkaan ajattelemasta se tupsahtaa mieleen. No niin... kun mietin tuskallisesti ja aloin tuijottaa telkkua se tuli... Jalna - sarja.
Luin sen jokuvuosi sitten uusiksi, ja hieman hymyilytti :))Jalna sarjan luin kun odotin esikoistani. päätin että jos lapsi on poika niin mieluimmin punatukkainen ?! Kuten Rennykin siinä sarjassa. Tuli tyttö joka ei perinyt isänsä hiuksien väriä. Kulkee silti punatukkaisena.
Kummisedän haluaisin lukea uudestaan. Silloin kun se tuli myyntiin sain sen pomolta lainaksi. Illalla laitoin lapsen nukkumaan, aamulla lopetin ja töihin. Vielä jäi kymmenkunta sivua lukematta, seuraavana iltana kirjan lopetin. Filmit olen nähnyt moneen kertaan.
- Rakkausromaanit aikoinaan pelasti mielenterveyteni, niihin oli helppo upottaa surunsa. - o je
On olemassa legenda linnusta joka laulaa vain kerran elämässään, suloisemmin kuin mikään muu olento maan päällä. Siitä hetkestä kun se lähtee pesästä sse etsii okaista puuta, eikä lepää ennen kuin sen löytää. Puun julmien oksien keskellä laulaen se keihästää itsensä pisimpään ja terävimpään okaan. Ja kuollessaan se kohoaa oman tuskansa yläpuolelle ja laulaa kauniimmin kuin kiuru tai satakieli. Yhden suurenmoisen laulun jonka hintana on elämä. Mutta koko maailma pysähtyy kuuntelemaan ja Jumala hymyilee taivaassaan. Sillä paras on saavutettavissa vain suuren tuskan kautta... Niin ainakin legendassa väitetään. -The Thorn Birds, Colleen McCullough 1977-
- virva-tuulia***
meeriamanda kirjoitti:
Muistatko sen ulkomaisen kirjasarjan, siihen kuului 27 kirjaa ja se kertoi uudisraivaajista jotka mertapitkin menivät uuteen maahan. Koko ajan on ´tullakseen´ en vaan saa kiinni. Sukutarina moneen polveen.
Olen varma kun lakkaan ajattelemasta se tupsahtaa mieleen. No niin... kun mietin tuskallisesti ja aloin tuijottaa telkkua se tuli... Jalna - sarja.
Luin sen jokuvuosi sitten uusiksi, ja hieman hymyilytti :))Jalna-sarja jäi melkein kokonaan lukematta koska tuli muuta tekemistä siishen aikaan, eikä ole sen jälkeenkään enää kiinnostanut. Pari kirjaa alusta luin.
Victoria Holtilla oli mielenkiintoisia nummi-vanhoja linnoja kirjoja, ne kiinnostivat. Victoria Holttia luin joskus viikkolehtien jatkokertomuksina.
Mieleeni on jäänyt jostakin Norjan tuntureille tuleva uudisasukas, joka rakensi sinne majan vaimonsa kanssa, sai lapsia, elätti itsensä ja perheensä metsästyksellä ja kalastuksella. Eräällä turkisten myyntireissulla oli hukkua lumimyrskyyn, mutta pelastui kaivautumalla lumeen. Näki nälkää perheensä kanssa, jolloin pyydydysti nälkäiselle perheelleen jopa hiiriä ravinnoksi. Taisi karhu syödä ainoan lehmänkin. Lukemisesta on niin kauan että en muista miten kirja loppui. Kirjan nimi ja kirjoittja ei tule mieleen sitten millään. Olen kirjaa etsinyt kirjastosta ja kirjastoautosta. - k-kotton
o je kirjoitti:
On olemassa legenda linnusta joka laulaa vain kerran elämässään, suloisemmin kuin mikään muu olento maan päällä. Siitä hetkestä kun se lähtee pesästä sse etsii okaista puuta, eikä lepää ennen kuin sen löytää. Puun julmien oksien keskellä laulaen se keihästää itsensä pisimpään ja terävimpään okaan. Ja kuollessaan se kohoaa oman tuskansa yläpuolelle ja laulaa kauniimmin kuin kiuru tai satakieli. Yhden suurenmoisen laulun jonka hintana on elämä. Mutta koko maailma pysähtyy kuuntelemaan ja Jumala hymyilee taivaassaan. Sillä paras on saavutettavissa vain suuren tuskan kautta... Niin ainakin legendassa väitetään. -The Thorn Birds, Colleen McCullough 1977-
Noin siinä kirjan alussa muistaakseni sanotaan.
Ja kyllä se monen taiteilijan kohdalla totta on myös ihmisillä.
Suurimmasta tuskasta syntyvät usein parhaat maalaukset ja musiikkiesitykset.
Ja harva taiteilija näistä tuskan helmistä kovin vanhaksi nauttii. - k-kotton
virva-tuulia*** kirjoitti:
Oletko kysellyt kirjastosta kaukolainana?
Okalinnut minäkin luin kauan aikaa sitten sairaslomalla ollessani. Sitä ennen olin sen katsonut tv-sarjana.
Joitakin Paasilinnan kirjoja olen lukenut, joskus Päätaloakin, Veikko Huovista, Steinbekin Vihan hedelmät, Tuulen viemää.
Noista Tuulen viemää ja Okalinnut ovat eniten jääneet mieleen.
Lapsena ja nuorena luin paljon enemmän kuin nykyisin. Enid Blytonin Viisikko-sarjaa ainakin luin, kaikkia nuorten kirjoja en enää muistakaan.
Viime aikoina en ole ehtinyt kirjoja lueskelemaan. Joitakin tuolla hyllyssä odottelee lukijaansa.Enemmän olen katsellut divareista, jos vaikka omaan hyllyyn saisi. En ole ollut kirjaston asiakas.
Aika paljon tullut luettua kirjoja. Viime vuosina on jäänyt vähemmälle, ei oikein jaksa keskittyä, ikä varmaan painaa
Leon Uriksella on joitain kirjoja, jotka avartavat maailmaa, ainakin minulle. - k-kotton
meeriamanda kirjoitti:
Voi , Okalinnut oli ihana myös leffana. Mieshahmoa näytteli iki-ihana Camber.... jotain en muista loppuosaa nimestään.
Niin... tuli myös sarjana telkusta. Mut kirjana parempi.Olen minä jonkun jakson katsonut sarjana telkusta Okalintuja, mutta kirjassa oli se elämän suolainen maku, joka sarjoista puuttui.
- meeriamanda
k-kotton kirjoitti:
Enemmän olen katsellut divareista, jos vaikka omaan hyllyyn saisi. En ole ollut kirjaston asiakas.
Aika paljon tullut luettua kirjoja. Viime vuosina on jäänyt vähemmälle, ei oikein jaksa keskittyä, ikä varmaan painaa
Leon Uriksella on joitain kirjoja, jotka avartavat maailmaa, ainakin minulle.Sama vika rahikaisella... :) huomaan että käännän sivuja muistamati yhtään mitä olin lukenut. Silloin on parasta pitää taukoa.
Nuorempana kuuluin vuosikausia kirjakerhoon, kuten meistä varmaan moni muukin. Kirjoja tuli säännöllisin välein, kyllä minunkin askeleeni käy divarille ja usein löytyy sitäkin mitä ei etsi :)) - meeriamanda
maagikko kirjoitti:
Jalna sarjan luin kun odotin esikoistani. päätin että jos lapsi on poika niin mieluimmin punatukkainen ?! Kuten Rennykin siinä sarjassa. Tuli tyttö joka ei perinyt isänsä hiuksien väriä. Kulkee silti punatukkaisena.
Kummisedän haluaisin lukea uudestaan. Silloin kun se tuli myyntiin sain sen pomolta lainaksi. Illalla laitoin lapsen nukkumaan, aamulla lopetin ja töihin. Vielä jäi kymmenkunta sivua lukematta, seuraavana iltana kirjan lopetin. Filmit olen nähnyt moneen kertaan.
- Rakkausromaanit aikoinaan pelasti mielenterveyteni, niihin oli helppo upottaa surunsa.maagikko, Renny oli se ihqu ... mut kovat huolet oli hänellä elättää niin isoa refohkaa.
Pitäisiköhän koklata, ´menisikö´ vielä ns. kepeänä lukemisena? Tuntuu et voisi ollakin :))
Muistan tuonkin et ei malttanut lopettaa lukemista vaikka nukkuakin pitäisi...
Oikeastaan dekkarit ovat ainoita joita en kelpuuta kirjavalikoimiini, ...mun on pakko lukea kuka teki mitä...ja se on sitten siinä :))
- the.-man
Anré Brinkin Tuokio tuulessa. Lue se jos vaikka kirjastosta löydät. Toinen vaikuttava kirja on Victor Hugon Kurjat.
- meeriamanda
Kiitti, toi Tuokio tuulessa pitää kirjoittaa muistiin, Kurjat olen lukenutkin.
- Lorena*
meeriamanda kirjoitti:
Kiitti, toi Tuokio tuulessa pitää kirjoittaa muistiin, Kurjat olen lukenutkin.
Sivulla monet kirjat ovat samoja jotka olen lukenut, ovat herättäneet miettimään elon kulkua milloin missäkin. Arne Brinkin kirjojen uskollinen lukija olen ollut, kuten monen muunkin.
Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen etsii kortteeria, oli niin kutkuttava kertomus Konstan etsiessä itselleen vanhuskotia, siellä selkosten maisemissa. Löytyihän sopiva pihamökki.
Panu Rajala on kirjoittanut hyvällä maulla, hauskasti ja mukaansa tempaavasti kirjan Aila Meriluodon elämästä kirjan Lasinkirkas hullunrohkea, pääasiallisesti runojen tulkinnan kautta. Tekstit tuovat hyvin esille missä elämäntilanteessa runo on kirjoitettu ja runot antavat lukijallekin täyden tunnelatauksen. Kaikille tuttu runo, Jälkeenpäin syntyi Aila Meriluodon menettäessä nuoruuden aikaisen kirjeenvaihtokaverin sodassa, jää mielikuva nuoren tytön kaukorakkaudesta luutnanttiin, jota ei ollut koskaan tavannut. Tunteet kuitenkin paloivat, kuten runon sisältö selvääkin selvemmin tuo esille. Voisiko rakkauttaan ja menetystä tämän paremmin kuvata,
http://tahmatassukka.wordpress.com/2008/05/31/runo-aila-meriluoto/
. - the.-man
meeriamanda kirjoitti:
Kiitti, toi Tuokio tuulessa pitää kirjoittaa muistiin, Kurjat olen lukenutkin.
meeriamanda
Tuokio tuulessa on ensimmäinen Brinkin kirja, jonka olen lukenut. Siinä oli sellaista karua kauneutta ja myös julmuutta, joka sai miettimään mikä ihminen oikeastaan on. Paljonko meissä on kulttuuriemme tuomaa pahuutta ja typeryyttä ja paljonko luontaista hyvyyttä.
Toinen aikoinaan sykähdyttänyt kirja oli Ruoho laulaa. Doris Lessingin kirjoittama. - meeriamanda
Lorena* kirjoitti:
Sivulla monet kirjat ovat samoja jotka olen lukenut, ovat herättäneet miettimään elon kulkua milloin missäkin. Arne Brinkin kirjojen uskollinen lukija olen ollut, kuten monen muunkin.
Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen etsii kortteeria, oli niin kutkuttava kertomus Konstan etsiessä itselleen vanhuskotia, siellä selkosten maisemissa. Löytyihän sopiva pihamökki.
Panu Rajala on kirjoittanut hyvällä maulla, hauskasti ja mukaansa tempaavasti kirjan Aila Meriluodon elämästä kirjan Lasinkirkas hullunrohkea, pääasiallisesti runojen tulkinnan kautta. Tekstit tuovat hyvin esille missä elämäntilanteessa runo on kirjoitettu ja runot antavat lukijallekin täyden tunnelatauksen. Kaikille tuttu runo, Jälkeenpäin syntyi Aila Meriluodon menettäessä nuoruuden aikaisen kirjeenvaihtokaverin sodassa, jää mielikuva nuoren tytön kaukorakkaudesta luutnanttiin, jota ei ollut koskaan tavannut. Tunteet kuitenkin paloivat, kuten runon sisältö selvääkin selvemmin tuo esille. Voisiko rakkauttaan ja menetystä tämän paremmin kuvata,
http://tahmatassukka.wordpress.com/2008/05/31/runo-aila-meriluoto/
.Voi kyllä, Huovinen on loistava kirjailija, sanoisin et kirjoja lukiessa ikäänkuin näkee maisemat, tapahtumat sielunsilmin.
Tulipa mieleeni kysäistä kirjoittelijat, avautuuko teille Anja Kauranen / Snelmannin romaanit? Olen Pitänyt ohjeena et ainakin kolme kirjaa on kirjailijalta luettava ennenkuin sanon pidänkö vai en hänen tuotoksistaan.
Tämän Anjan kirjat eivät minulle aukea, ei yrittämälläkään.
- maarina1
Viimeksi luin Kaija Juurikkalan, Varjojen taika. Mielenkiintoinen...
Nyt on tilauksessa kirjastosta Arja Saijonmaan, "Mikis ja Minä" sekä Niina - Matilda Juholan, Näkijä.
Oma lukunsa on sitten kirjasarja Jean M. Untinen - Auelin kirjasarja "Maanlapset" . 6 erittäin paksua kirjaa, kertoo ihmiskunnan historiaa aikojen alusta. Mielenkiintoista luettavaa, vieläkö lienee 7 osa tulossa. Kirjoittaja kun on iäkäs, mutta toivotaan.
Jalna-sarja on luettu, sekä Marianne-sarja. Niitä oli 70-luvulla useita samantyyppisiä, romanttisia sarjoja. Kaikki olen lukenut.
Järkyttävin teos "Hiljaa virtaa Don" on vieläkin lukematta, sen viimeinen osa oli niin huikea. Pitäs joskus ottaa se käsiin ja lukea loppuun...- meeriamanda
Samojahan me olemme kaikin lukeneet nuoruusaikoina :))
Jokuaika sitten käsiini osui teos ; Lapsesi eivät ole sinun. En muista kirjailijaa, vaan hyvin kauan kesti senkin lukeminen, koskettava ja realistinen yhtäkaikki.
- Hojo hojo
Ehdottomasti paras kirja on ollut juutalaisten raamattu.
Jossa käsitellään heihin kohdistuvaa vainoa. - silläoliseikkailuja
Papalla oli nuo Päätalot kaikki kun se tykkäsi niistä.
Itsellä tuollainen, Salvador Dalin päiväkirja, se surrealistimaalari, ihmeellisia temppuja silläkin oli, kerran onnistui tiputtamaan jonkun taulun kaivoon, ja sitten nuorempana lähettivät kakkaa vihamiehille kirjekuorissa.
Se lahjakas taulun tipauttaminen kaivoon liittyi sellaiseen siinä muistaakseni, että se piti maalata se taulu jossain tietyssä valossa ja sen takia maalasi sitä kaivon päällä ja se taulu sitten tipahti sinne vahingossa.
Sittemmin se teki vanhana omia nimikirjoituksia kopiokoneella ja möi niitä.- ukkeli*
Väinö Linna onTuntemattoman ja Pohjantähtisarjan kautta minulle merkittävin kirjailija. Toki maailmankirjallisuudesta löytyy moniakin loistavia teoksia mutta suomalaisuuden ymmärtäminen on kuitenkin suomalaiselle "kotietu".
Viimeksi on Raumalainen Tapio Koivukari kirjoillaan jättänyt itsestään kuvan taitavana tulkkina.
Ikivanhoista teoksista lukekaapa Sally Salmisen: Katriina voitte yllättyä jos pidättte elämänkerroista. - meeriamanda
ukkeli* kirjoitti:
Väinö Linna onTuntemattoman ja Pohjantähtisarjan kautta minulle merkittävin kirjailija. Toki maailmankirjallisuudesta löytyy moniakin loistavia teoksia mutta suomalaisuuden ymmärtäminen on kuitenkin suomalaiselle "kotietu".
Viimeksi on Raumalainen Tapio Koivukari kirjoillaan jättänyt itsestään kuvan taitavana tulkkina.
Ikivanhoista teoksista lukekaapa Sally Salmisen: Katriina voitte yllättyä jos pidättte elämänkerroista.Väinö Linna tuo hyvin pulavuosien, kapinan ajat esille; Täällä Pohjantähden alla teoksissaan. Kirjat ovat aina moninkerroin parempia kuin niistä tehdyt elokuvat, mun mielestäni. Näkemyksiä hajoitetaan elluissa liiaksi, ja paljon jää hyvääkin materiaalia pois.
- meeriamanda
Nuo Päätalot ovat minullakin. Alkupään sain poisviemisen hinnalla :) ja sitten aloin kiertää divareita, tai sain lahjaksi.
Omanelämäkerrat ovat minun mielestäni kuin kirjojen aatelia.
Milloinkahan tää kirjajuttu oli viimeksi..2010?
No sama vastaus kai pätee vieläkin:
John P. Marquand, Vilpittömästi teidän.
Päätalo tuli ja meni, muistan kertoneeni siitä sarjasta että mikään
Antikvariaatti ei tahtonut sitä huolia, koska heillä oli varastossaan jo monta kappaletta kirja-sarjasta ja nuoria se ei enää kiinnostanut. Olisnkohan saanut siitä ihan 20 €.
Minä tykkäsin Päätalosta.
Mutta yritetääs uudistaa tätä vanhaa ketjua.
Nyt on minulla jäljellä enää kaksi viimeistä Harry Potter BluRayta.
Onneksi ostin kunnon näytön tietokoneelleni, täysi 1080.
Minä luin ne kaikki kirjat, en pahemmin pettynyt, en edes siihen että J.R.R.Tolkien paistoi niistä havaittavasti läpi, kuten monista muistakin nykyajan tarina/satu- kirjoista.
Tyylikkäästi oli Rowlings hakenut uutta ajatusmaailmaa.
Tolkien, tietysti jäi paljon velkaa Grimmin veljesten tarinoille ja kansantarustoille, paljolti "meidän" Kalevalallemme.
Haluaisin lukea Leninin ja Stalinin kootut muistelmat, rehellisesti kirjoitetut senlaiset, vaan taitaa se jäädä kuolemani jälkeiseen maailmaan.
Minä aikasti luulen että herrat eivät ihqusti haluaisi kertoa ihan yksityiskohtaisesti. :)
H.
Loppukevennys:
Tietysti Utrio ja Polva, B.Cartland jne. ovat sydäntäni lähellä,
ilman heitä olisin saattanut alkaa ymmärtää naisia.- ::::::::::::
Laskehan joutessasi kummasta on tehty aloituksia enemmän, kirjoista vai musiikista. Mahtuuhan näitä.
- eeti
Mitä halvatun helvattia, vaikka samasta asiasta olisi joka päivä monta aloitusta?
Alashan ne vaipuvat, jos ei ole jatkajia
Osta Ollin Oppivuodet, by Anni Swan! - the.-man
:::::::::::: kirjoitti:
Laskehan joutessasi kummasta on tehty aloituksia enemmän, kirjoista vai musiikista. Mahtuuhan näitä.
Niin. Haittaako se joitain typpejä, että keskustelupalstalla on aloituksia?
- =:))))
Monestiko Rowlings matki sinua, ja miltä vuodelta?
- ::::::::::::::::
the.-man kirjoitti:
Niin. Haittaako se joitain typpejä, että keskustelupalstalla on aloituksia?
Haittaa ainakin tuota yhtä tyyppiä jonka mielestä palstan pitäisi pyöriä hänen mielitekojensa mukaan.
:::::::::::: kirjoitti:
Laskehan joutessasi kummasta on tehty aloituksia enemmän, kirjoista vai musiikista. Mahtuuhan näitä.
".... jne."
Enpä näe sitä tarpeelliseksi.
Kunpiakin on ainaski miljoona.
Ja miljoona kertaa uusinnat tympivät minua.
Minä toivon aina uusia tuulia ja raikkaita aloituksia, en kopioita vanhoista.
Jos ei ole mielikuvitusta, niin olkaa hiljaa siellä.
H.- valintakysymys..
hunksz kirjoitti:
".... jne."
Enpä näe sitä tarpeelliseksi.
Kunpiakin on ainaski miljoona.
Ja miljoona kertaa uusinnat tympivät minua.
Minä toivon aina uusia tuulia ja raikkaita aloituksia, en kopioita vanhoista.
Jos ei ole mielikuvitusta, niin olkaa hiljaa siellä.
H.Meoe sitten välillå räksyttämään musiikkialoitukseen että tää oli viimeeksi viikko sitten.
eeti kirjoitti:
Mitä halvatun helvattia, vaikka samasta asiasta olisi joka päivä monta aloitusta?
Alashan ne vaipuvat, jos ei ole jatkajia
Osta Ollin Oppivuodet, by Anni Swan!"eeti"
Minä en pidä 60 palstaa vanhuksien paikkana.
Minä pidän tätä vähemmän nuorten paikkana.
Joten inhoan kaikkea vanhojen muisteloja.
Vanhojen kirjojen sijaan haluaisin kuulla kuka osaa ottaa ja antaa Paavin inhoamia ehkäisyvälineitä, haluaisin kuulla kuka liittyy sekakuoroon, tarkoituksella laulaa kutsuhuutoja.
Kuten jossakin kirjoitin, uudistukaa harmaahapset, heevetti!
H.- Korppis*
hunksz kirjoitti:
".... jne."
Enpä näe sitä tarpeelliseksi.
Kunpiakin on ainaski miljoona.
Ja miljoona kertaa uusinnat tympivät minua.
Minä toivon aina uusia tuulia ja raikkaita aloituksia, en kopioita vanhoista.
Jos ei ole mielikuvitusta, niin olkaa hiljaa siellä.
H.Hunksz elämä on ainaista ympäripyörittämistä esim. 60-luvun hippimuoti niin musikissa kuin pukeutumisessakin tulee uudestaan, uudella teknikalla höystettynä, mutta vanhaa kopioiden.
Uusia kirjoja kirjoitetaan ja uutta musiikkia sävelletään joten jutusteltavaa riittää.
Odotan mielenkiinnolla uutta raikasta aloitustasi, mutta jätä turha puheen löpinä ja arvuuttelu pois ja mene asiaan silleen, että tyhmempikin tajuaa mitä aloituksillasi tarkoitat. - Korppi*
hunksz kirjoitti:
"eeti"
Minä en pidä 60 palstaa vanhuksien paikkana.
Minä pidän tätä vähemmän nuorten paikkana.
Joten inhoan kaikkea vanhojen muisteloja.
Vanhojen kirjojen sijaan haluaisin kuulla kuka osaa ottaa ja antaa Paavin inhoamia ehkäisyvälineitä, haluaisin kuulla kuka liittyy sekakuoroon, tarkoituksella laulaa kutsuhuutoja.
Kuten jossakin kirjoitin, uudistukaa harmaahapset, heevetti!
H.Hunksz Mitä me kondomeilla tehdään? Mikä niissä meitä enää kiinnostaa?
- eeti
hunksz kirjoitti:
"eeti"
Minä en pidä 60 palstaa vanhuksien paikkana.
Minä pidän tätä vähemmän nuorten paikkana.
Joten inhoan kaikkea vanhojen muisteloja.
Vanhojen kirjojen sijaan haluaisin kuulla kuka osaa ottaa ja antaa Paavin inhoamia ehkäisyvälineitä, haluaisin kuulla kuka liittyy sekakuoroon, tarkoituksella laulaa kutsuhuutoja.
Kuten jossakin kirjoitin, uudistukaa harmaahapset, heevetti!
H.Hipsheijjakkaa.
Puhallellaanko kortsuja Vappupalloiksi? Paavin vai vaavin kunniaksi?
Kirjoitin sinulle jo pitkän sonetin, mutta koneeni pieraisi sen bittiavaruuteen.
Vanhuksia olemme, ei sitä mikään voita, vaikka voi on aina voita.
Karvaa kasvaa varmaan sinunkin nokkasi? Minun ei, kasvaako naisten korvat karvaa, minun ei ainakaan?
Maa ilman historiaa, on kuin dementoitunut ihminen, ihminen ilman eilispäivää.
Ihminen ilman tuntoa ja tunnetta, ihminen, ilman syvyyttä ja taitoa rakastaa.
Uudistu itse, ilman ikiaikaista tautofoniaasi! valintakysymys.. kirjoitti:
Meoe sitten välillå räksyttämään musiikkialoitukseen että tää oli viimeeksi viikko sitten.
"valintakysymys.."
Minulla on kyllä omat viehtymykseni, muun muassa maarina.
Ja... jääköön kertomatta, Kuopiosta kun ovat.
Maarinan Musiikkialoitus ei ole vanhaa tarinaa vaikka sinne vanhatkin kirjoittavat ja nuorehkolitkin.
Jotkut aloitukset vain ovat niin hyviä että hyvä kun kirjoittamalla saa.
H.:::::::::::: kirjoitti:
Laskehan joutessasi kummasta on tehty aloituksia enemmän, kirjoista vai musiikista. Mahtuuhan näitä.
".... jne."
Enpä näe sitä tarpeelliseksi.
Kunpiakin on ainaski miljoona.
Ja miljoona kertaa uusinnat tympivät minua.
Minä toivon aina uusia tuulia ja raikkaita aloituksia, en kopioita vanhoista.
Jos ei ole mielikuvitusta, niin olkaa hiljaa siellä.
H.Korppi* kirjoitti:
Hunksz Mitä me kondomeilla tehdään? Mikä niissä meitä enää kiinnostaa?
"korppi*"
Osta laatikko Legoja.
H.=:)))) kirjoitti:
Monestiko Rowlings matki sinua, ja miltä vuodelta?
"=:))))"
Pitäisi pystyä muistamaan 60-lukua.
Hippejä kun olimme ja Tolkien jonkinlainen Raamattu.
Vaan en enää muista kun sauvan, joka muistutti Gandalfia. :)
Punertava oli sauvani päästään.
Nyt on se sinertävä, kun Veri ei enää kierrä vanhaan malliin.
"Tulkius vakeusis" vai miten se meni,
AH! Auttaisi edes Hermione :)
H.- =:))))
hunksz kirjoitti:
"=:))))"
Pitäisi pystyä muistamaan 60-lukua.
Hippejä kun olimme ja Tolkien jonkinlainen Raamattu.
Vaan en enää muista kun sauvan, joka muistutti Gandalfia. :)
Punertava oli sauvani päästään.
Nyt on se sinertävä, kun Veri ei enää kierrä vanhaan malliin.
"Tulkius vakeusis" vai miten se meni,
AH! Auttaisi edes Hermione :)
H.Jaa, olitte, me emme olleet.
En edes polttanut rintsikoitani, saati syönyt e-piltsuja, en juonut valkkarii, saati pulkkarii, en kussut puskiin, en oksentanut kadulle.
Kiltisti kävin lukiota.
Jätskiä söin, harvemmin jästiä.
Vaikka jästipää minusta tulikin. - MBUAAAHHHAAAHHAAAAAA
Korppi* kirjoitti:
Hunksz Mitä me kondomeilla tehdään? Mikä niissä meitä enää kiinnostaa?
;)
- meeriamanda
Oli ollut tai ollut olemata, sinulta viimeksi tulen neuvoja / lupaa kysymään.
Onhan palstalla tilaa, hän on hyvä vaan! - meeriamanda
meeriamanda kirjoitti:
Oli ollut tai ollut olemata, sinulta viimeksi tulen neuvoja / lupaa kysymään.
Onhan palstalla tilaa, hän on hyvä vaan!Vastaus oli Hunkzille.
- lukemisen ystävä
Ei mitään pysyvää, tulee uusia kirjoittajia, vanhatkin ovat saattaneet lukea uusia kirjoja ja osaa vaivaa muistisairaus joten he eivät enään ketjua muistakkaan. Annetaan vaan kakkien kukkien kukkia.
- meeriamanda
Oikein ovat mietteesi, olisipa eläminen tylsää jos olisimme toistemme glooneja kaikessa ja kaikkialla.
Mukavia lukuhetkiä jokaiselle :))
- Anceli
* * *
Vuonna 1980 odottaessani esikoistani luin kirjan "Talvilapset", tanskalaisen kirjalijan teos, nimeään en nyt muista, kirja on jossain kirjahyllyni uumenissa.
Kirja kertoo sairaalan synnytysosastosta, lapsen odottamisen iloista ja suruista.
Jostain
Olen lukenut kyseisen kirjan vähintään viisi kertaa, mulle voisi pitää pistokokeen sen sisällöstä. :)
Itselläni on kaksi talvilasta ja jostakin syystä aihe on jälleen ajankohtainen.
Onhan toki paljon muitakin hyviä kirjoja ja uusia painetaan jatkuvasti.- meeriamanda
Noihan se menee et kun paljon lukee eivät pysy kirjoittajien nimet mielessä.Eriasia jos vasiten hakee tietyn kynäilijän teoksia.
Pitääpä katsastaa tuo Talvilapset, saahan kuukkelista selville lisätietoja.
Tuossa kirjastossa on kyllä loistoväkeä , monta teosta ovat hakeneet ontuvan selostukseni jälkeen :)) - the.-man
meeriamanda kirjoitti:
Noihan se menee et kun paljon lukee eivät pysy kirjoittajien nimet mielessä.Eriasia jos vasiten hakee tietyn kynäilijän teoksia.
Pitääpä katsastaa tuo Talvilapset, saahan kuukkelista selville lisätietoja.
Tuossa kirjastossa on kyllä loistoväkeä , monta teosta ovat hakeneet ontuvan selostukseni jälkeen :))Kirjaston henkilökunta osaa yleensä asiansa. Kerran menin sinne hakemaan kirjaa, jonka tekijää en muistanut. Muistin vaan kansikuvan. Heti se kirjastonhoitaja muisti nimen. Eli Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli oli kyseinen kirja.
- saimaantaka*
the.-man kirjoitti:
Kirjaston henkilökunta osaa yleensä asiansa. Kerran menin sinne hakemaan kirjaa, jonka tekijää en muistanut. Muistin vaan kansikuvan. Heti se kirjastonhoitaja muisti nimen. Eli Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli oli kyseinen kirja.
Hei, fanitan, tämä kirja oli minustakin hieno, kaikkien kannattaisi lukea jos kohdalle sattuu. Jatko-osakin siihen on mutta ei enää koskettanut ihan yhtä väkevästi.
Oma vastaukseni aloitukseen on Harper Leen kirja Kuin surmaisi satakielen. - meeriamanda
saimaantaka* kirjoitti:
Hei, fanitan, tämä kirja oli minustakin hieno, kaikkien kannattaisi lukea jos kohdalle sattuu. Jatko-osakin siihen on mutta ei enää koskettanut ihan yhtä väkevästi.
Oma vastaukseni aloitukseen on Harper Leen kirja Kuin surmaisi satakielen.Kiitos, menee lainaukseen... minulla on jo pitkähkö lista vinkeistänne, kiitti niistä.
Tämän luen muutamanvuoden välein ; Alex Haley - Juuret, se on kuin ikivihreä , en kyllästy. - the.-man
saimaantaka* kirjoitti:
Hei, fanitan, tämä kirja oli minustakin hieno, kaikkien kannattaisi lukea jos kohdalle sattuu. Jatko-osakin siihen on mutta ei enää koskettanut ihan yhtä väkevästi.
Oma vastaukseni aloitukseen on Harper Leen kirja Kuin surmaisi satakielen.saimaantaka
Tuosta Kuin surmaisi satakielen- kirjasta on tehty todella hieno elokuva. Pääosaa näytteli Gregory Peck. En ole kirjaa lukenut. - saimaantaka*
the.-man kirjoitti:
saimaantaka
Tuosta Kuin surmaisi satakielen- kirjasta on tehty todella hieno elokuva. Pääosaa näytteli Gregory Peck. En ole kirjaa lukenut.theman
Luulisin että kirja on parempi... kirja kun pistää oman mielikuvituksen peliin. Kirjasta muistan vieläkin monta vaikuttavaa kohtaa, monen monen vuoden jälkeen.
Muistelen että elokuva on tullut telkkarista joskus, ehkä jo ennen kuin luin kirjan, mutta siitä ei jäänyt paljon mieleen. Onneksi, olisi voinut sitoa mielikuvitusta liikaa kirjaa luettaessa.
- virva-tuulia***
Toki niitä uusiakin kirjoja luetaan ja on viime syksynä ilmestynyt kirja vielä lukematta hyllyssä. Joka vuosihan todellakin ilmestyy uusia pilvin pimein mutta lieneekö tarkoituskaan että ne kaikki uutuudet tulisi luetuiksi. Jokainen valitsee mieleisensä.
- demeter
Ei kai meeri vielä ole sulkenut kahvilaansa ? Sehän voisi olla aina auki - kirjoista riittää kyllä juttua.
Olen lukenut tuhottomasti, kuten kai useimmat meistä, mutta muutamat kirjat ovat tulleet uudelleen lähelle ja kummasti ne palaavat siihen elämänpiiriin, missa pitkään eli. Teuvo Saavalainen (edesmennyt), Eeva-Maija Poijärvi (edesmennyt),Sisko Istanmäki (elää), Orvokki Autio (elää).
Saavalainen oli tunnustuksellinen kirjailija, kirjoitti siis omasta elämästään, käytti kirjoissaan henkilöiden oikeita nimiä. Jaan aika pitkälle Saavalaisen synkeän maailmankatsomuksen, mutta en jaa hänen uhoaan. Uho tosin taisi olla se voima, joka piti hänet koossa ja auttoi kantamaan sen ihmisen osan
joka hänelle lankesi: hänen molemmat lapsensa olivat itsetuhoisia ja
päätyivät itsemurhaan.
Myös Eeva-Maija Poijärvi kirjoitti vaikeista aiheista. "Perhosleikki" kuvasi aikuisen miehen ja kehitysvammaisen tytön keskinäistä kiintymystä
(rakkautta?) niin herkästi ja ymmärtäen, että siitä ei kyllä tule ensimmäisenä mieleen "hyväksikäyttö".
Sisko Istanmäki kirjoittaa mieleenjääviä tarinoita pienistä ihmisistä, joilla on luonnetta. Pidän myös hänen huumoristaan, mikä on pohjalaisen jäyhää.
"Viimeiset mitallit"- kirjaa lukiessa sai kyllä nauraa sydämensä kyllyydestä.
Myös Orvokki Aution romaanitrilogia (Viistotaival, Kotipesä, Merkki päällä)
kuvaa mahtavasti pohjalaista mielenmaisemaa, joka armottomuudessaan voi rikkoa ihmisen, mutta myös tehdä hänet lannistumattomaksi ja nöyräksi.- meeriamanda
Saahan kirjakahvila olla voimissaan niin kauan kun juttua piisaa :)) Tlilaa riittää , peremmälle vaan...:))
Poijärven kirjoja minullakin on useita, hänellä oli tapa kirjoittaa kuin vieden nuoruutta, kesk-ikää ja vanhuutta ripirinnan.
Orvokki Aution kirjat olen useimman kerran lukenut, muistatko Valokuvavarkaat ?
Olin katsomassa näytelmäänsä , hänellä oli juhlavuosi ja oli itsekin kutsuvieraana.
Muistaakseni näytelmän nimi oli Pesärikko... väliin taisi tulla itkua ja naurua samanaikaisesti. - demeter
meeriamanda kirjoitti:
Saahan kirjakahvila olla voimissaan niin kauan kun juttua piisaa :)) Tlilaa riittää , peremmälle vaan...:))
Poijärven kirjoja minullakin on useita, hänellä oli tapa kirjoittaa kuin vieden nuoruutta, kesk-ikää ja vanhuutta ripirinnan.
Orvokki Aution kirjat olen useimman kerran lukenut, muistatko Valokuvavarkaat ?
Olin katsomassa näytelmäänsä , hänellä oli juhlavuosi ja oli itsekin kutsuvieraana.
Muistaakseni näytelmän nimi oli Pesärikko... väliin taisi tulla itkua ja naurua samanaikaisesti.Valokuvarkaat olen mielestäni lukenut, (meeri) mutta ilmeisesti myös aika tarkkaan unohtanut.
Taisi olla aika lailla omaelämäkerrallinen, vai miten ?
Pesärikko tuli telkkaristakin joskus. Minttu Mustakallio oli siinä Armina ja Ritva Oksanen teki huiman roolityön Olavin äitinä. - meeriamanda
demeter kirjoitti:
Valokuvarkaat olen mielestäni lukenut, (meeri) mutta ilmeisesti myös aika tarkkaan unohtanut.
Taisi olla aika lailla omaelämäkerrallinen, vai miten ?
Pesärikko tuli telkkaristakin joskus. Minttu Mustakallio oli siinä Armina ja Ritva Oksanen teki huiman roolityön Olavin äitinä.Se sanonta... hillitte ittes.. oli niin osuvaa et saa hymyileen vieläkin :)
Valokuvavarkaat,
Hauska mutta syvältä riipaiseva tragikomedia äidistä ja kahdesta aikuisesta tyttärestä, joiden suhdetta varjostaa syyllisyys, ylpeys ja häpeä, menneisyyteen juuttuminen.
Näytelmän henkilöt ovat tyttäret Anelma, Ansa sekä heidän äitinsä Siviä. Anelma on sisaruksista nuorempi,epäsovinnainen oman tahtonsa toteuttaja, joka on äidin vastusteluista huolimatta ryhtynyt taidemaalariksi. Vanhempi sisar Ansa on seurannut äitiänsä kunnialliseen ammattiin, opettajaksi. Johtajaopettaja-isä on tyttöjen lapsuudessa kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Kovan elämän elänyt äiti yrittää säädellä tyttäriensä elämää kovalla kädellä, siinä kuitenkaan onnistumatta
...kopioitu O.Aution tuotannosta kertovalta sivulta. - demeter
meeriamanda kirjoitti:
Se sanonta... hillitte ittes.. oli niin osuvaa et saa hymyileen vieläkin :)
Valokuvavarkaat,
Hauska mutta syvältä riipaiseva tragikomedia äidistä ja kahdesta aikuisesta tyttärestä, joiden suhdetta varjostaa syyllisyys, ylpeys ja häpeä, menneisyyteen juuttuminen.
Näytelmän henkilöt ovat tyttäret Anelma, Ansa sekä heidän äitinsä Siviä. Anelma on sisaruksista nuorempi,epäsovinnainen oman tahtonsa toteuttaja, joka on äidin vastusteluista huolimatta ryhtynyt taidemaalariksi. Vanhempi sisar Ansa on seurannut äitiänsä kunnialliseen ammattiin, opettajaksi. Johtajaopettaja-isä on tyttöjen lapsuudessa kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Kovan elämän elänyt äiti yrittää säädellä tyttäriensä elämää kovalla kädellä, siinä kuitenkaan onnistumatta
...kopioitu O.Aution tuotannosta kertovalta sivulta.Tuo tuntuu kyllä ihan tutulta, meeri, olin vain unohtanut juonen. Pitääpä kerrata, jos kirja vielä löytyy. Sain nuo Aution mainitut kirjat kirjaston poistomyynnistä.
Heh, heh. "hillitte ittses" pohjalaista tosiaan. "mitä ny ihmisetkin siitä sanos" jne
Mun omat vanhemmat olivat kyllä aika epäsovinnaisia, mutta tuossa ilmapiirissähän sitä silti kasvoi...
- the.-man
Jospa listaisi vielä muutaman itseäni miellyttäneen kirjan.
William Wharton: Isä ja toinen kenties hänen kuuluisampi kirjansa Birdy
Stieg Larsson: Millenium-trilogia (Miehet jotka vihaavat naisia - Tyttö joka leikki tulella - Pilvilinna joka romahti)
Donald E. Westlake: Ne kirjat, joissa sählää epäonninen murtovaras Joh Dortmunder
Olavi Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana
Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Lawrence Block: Tanssi teurastamolla
Donna Leon: Brunetti-dekkarit- demeter
William Whartonin kirjaa (Isä) on suositeltu minulle ennenkin, mutta ei ole tarttunut kirjastosta käsiini - vielä (the man) .
Stieg Larssonin tiiliskivet olen lukenut. Täytyy ihailla, että intensiteetti pitää, vaikka sivuja oli tuhottomasti..))
Olavi Paavolaisen kirja(t) kuuluisivat varmasti yleissivitykseen, mutta en ole lukenut.
Painan kyllä aina palstalaisten suositukset mieleeni., mutta kun tämä aika, jota pitäisi nyt olla, pakkaa olemaan hupaa kuitenkin... demeter kirjoitti:
William Whartonin kirjaa (Isä) on suositeltu minulle ennenkin, mutta ei ole tarttunut kirjastosta käsiini - vielä (the man) .
Stieg Larssonin tiiliskivet olen lukenut. Täytyy ihailla, että intensiteetti pitää, vaikka sivuja oli tuhottomasti..))
Olavi Paavolaisen kirja(t) kuuluisivat varmasti yleissivitykseen, mutta en ole lukenut.
Painan kyllä aina palstalaisten suositukset mieleeni., mutta kun tämä aika, jota pitäisi nyt olla, pakkaa olemaan hupaa kuitenkin..."Demeter"
Noh, nyt kun kaikki ovat paljastaneet kykynsä korkeakulttuuriin, niin paljastan sitten minäkin omat kykyni:
Tietty J.R.R.Tokien, saattaa löytyä Googlesta.
Erkki-Mikael Salmi: Isaskar Keturi.
Ja sit tunnettu lastenvihaaja ja omituinen ihminen:
Enid Blyton: Viisikko- sarja.
H.hunksz kirjoitti:
"Demeter"
Noh, nyt kun kaikki ovat paljastaneet kykynsä korkeakulttuuriin, niin paljastan sitten minäkin omat kykyni:
Tietty J.R.R.Tokien, saattaa löytyä Googlesta.
Erkki-Mikael Salmi: Isaskar Keturi.
Ja sit tunnettu lastenvihaaja ja omituinen ihminen:
Enid Blyton: Viisikko- sarja.
H.Tolkun ihmisenä siis:
Tolkien
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
"Demeter"
Noh, nyt kun kaikki ovat paljastaneet kykynsä korkeakulttuuriin, niin paljastan sitten minäkin omat kykyni:
Tietty J.R.R.Tokien, saattaa löytyä Googlesta.
Erkki-Mikael Salmi: Isaskar Keturi.
Ja sit tunnettu lastenvihaaja ja omituinen ihminen:
Enid Blyton: Viisikko- sarja.
H.Kykynsä korkeakulttuuriin ? (hunksi). Mitä kykyä siihen tarvitaan ? Lukutaito vain ja sehän meillä kaikilla on. Vai onko?
- Jm-50.....
demeter kirjoitti:
William Whartonin kirjaa (Isä) on suositeltu minulle ennenkin, mutta ei ole tarttunut kirjastosta käsiini - vielä (the man) .
Stieg Larssonin tiiliskivet olen lukenut. Täytyy ihailla, että intensiteetti pitää, vaikka sivuja oli tuhottomasti..))
Olavi Paavolaisen kirja(t) kuuluisivat varmasti yleissivitykseen, mutta en ole lukenut.
Painan kyllä aina palstalaisten suositukset mieleeni., mutta kun tämä aika, jota pitäisi nyt olla, pakkaa olemaan hupaa kuitenkin...Suosittelen sinulle pieneksi iltalukemiseksi:
Asko Sahlberg : He
"Shakespearelaisiin mittoihin nouseva petoksen ja koston näytelmä." - demeter
Jm-50..... kirjoitti:
Suosittelen sinulle pieneksi iltalukemiseksi:
Asko Sahlberg : He
"Shakespearelaisiin mittoihin nouseva petoksen ja koston näytelmä."Onko se Sahlbergin uusin, JM-50 ? Olen kyllä lukenut muita, mutta en tätä -
muistaakseni. - the.-man
demeter kirjoitti:
William Whartonin kirjaa (Isä) on suositeltu minulle ennenkin, mutta ei ole tarttunut kirjastosta käsiini - vielä (the man) .
Stieg Larssonin tiiliskivet olen lukenut. Täytyy ihailla, että intensiteetti pitää, vaikka sivuja oli tuhottomasti..))
Olavi Paavolaisen kirja(t) kuuluisivat varmasti yleissivitykseen, mutta en ole lukenut.
Painan kyllä aina palstalaisten suositukset mieleeni., mutta kun tämä aika, jota pitäisi nyt olla, pakkaa olemaan hupaa kuitenkin...demeter
Ei kai tässä yleissivistyksestä olekaan kyse, vaan siitä millaisista kirjoista ihmiset pitävät.
Larssonin kirjat tosiaan pitivät otteessaan. Katsoin myös ruotsalaiselokuvat, jotka niiden pohjalta tehtiin, mutta vaikka ne mielestäni hyviä olivatkin, niin eivät yltäneen kirjojen tasolle. Tietysti niistä aina pitää filmatisoinnissa jättää jotain pois ja tiivistää.
Whartonin kirjasta Birdy on myös tehty elokuva. Siitä on vuosia kun olen sen nähnyt. - demeter
the.-man kirjoitti:
demeter
Ei kai tässä yleissivistyksestä olekaan kyse, vaan siitä millaisista kirjoista ihmiset pitävät.
Larssonin kirjat tosiaan pitivät otteessaan. Katsoin myös ruotsalaiselokuvat, jotka niiden pohjalta tehtiin, mutta vaikka ne mielestäni hyviä olivatkin, niin eivät yltäneen kirjojen tasolle. Tietysti niistä aina pitää filmatisoinnissa jättää jotain pois ja tiivistää.
Whartonin kirjasta Birdy on myös tehty elokuva. Siitä on vuosia kun olen sen nähnyt.Niin minäkin asiat näen (the man). Kiinnostus aihepiiriin ratkaisee, mitä tahtoo lukea. Sivistystaso voi vaikuttaa sillä tavoin, että esim. itse jätän tietellispainotteisen kirjallisuuden - vaikka sen Valtaojan - väliin, koska yleistietouteni on huono.
- Jm-50.....
demeter kirjoitti:
Onko se Sahlbergin uusin, JM-50 ? Olen kyllä lukenut muita, mutta en tätä -
muistaakseni.Tässä tarkennuksia , ole hyvä ystäväni.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/asko_sahlberg_he_45293.html#media=45297 - the.-man
demeter kirjoitti:
Niin minäkin asiat näen (the man). Kiinnostus aihepiiriin ratkaisee, mitä tahtoo lukea. Sivistystaso voi vaikuttaa sillä tavoin, että esim. itse jätän tietellispainotteisen kirjallisuuden - vaikka sen Valtaojan - väliin, koska yleistietouteni on huono.
Olen näin vanhemmiten alkanut kiinnostua tietokirjallisuudesta. En minä tietenkään voi millään ymmärtää tähtitieteestä vailla alan koulutusta, mutta on niitä mielenkiintoista lukea. Myös elämäkerrat kiinnostavat, sekä ns. asiakirjat, kuten vaikkapa Hitchensin, Dawkinsin, Dennetin, Harrisin ja Boyerin kirjat.
Kaari Utrio on myös kirjoittanut hienoja historiallisia kirjoja, enkä nyt tarkoita romaaneja, vaan tietokirjoja.
Joskus kauan sitten ostin antikasta Chaplinin omaelämäkerran. Hyvin mielenkiintoista tekstiä. - demeter
the.-man kirjoitti:
Olen näin vanhemmiten alkanut kiinnostua tietokirjallisuudesta. En minä tietenkään voi millään ymmärtää tähtitieteestä vailla alan koulutusta, mutta on niitä mielenkiintoista lukea. Myös elämäkerrat kiinnostavat, sekä ns. asiakirjat, kuten vaikkapa Hitchensin, Dawkinsin, Dennetin, Harrisin ja Boyerin kirjat.
Kaari Utrio on myös kirjoittanut hienoja historiallisia kirjoja, enkä nyt tarkoita romaaneja, vaan tietokirjoja.
Joskus kauan sitten ostin antikasta Chaplinin omaelämäkerran. Hyvin mielenkiintoista tekstiä.Elämäkerrat ovat ihan jees (the man) ja useinhan ne välittävät ajankuvaa ja historiaa samalla.
- demeter
Jm-50..... kirjoitti:
Tässä tarkennuksia , ole hyvä ystäväni.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/asko_sahlberg_he_45293.html#media=45297Kiitos, JM-50. Pistetään kirja hakuun...
Ikiystätäsi,
demeter - isoäiti*
the.-man kirjoitti:
Olen näin vanhemmiten alkanut kiinnostua tietokirjallisuudesta. En minä tietenkään voi millään ymmärtää tähtitieteestä vailla alan koulutusta, mutta on niitä mielenkiintoista lukea. Myös elämäkerrat kiinnostavat, sekä ns. asiakirjat, kuten vaikkapa Hitchensin, Dawkinsin, Dennetin, Harrisin ja Boyerin kirjat.
Kaari Utrio on myös kirjoittanut hienoja historiallisia kirjoja, enkä nyt tarkoita romaaneja, vaan tietokirjoja.
Joskus kauan sitten ostin antikasta Chaplinin omaelämäkerran. Hyvin mielenkiintoista tekstiä.Parhaillaan luen Hitcheninsin Hitch-22, upeaa tekstiä, sanataidetta parhaimmillaan.
- the.-man
isoäiti* kirjoitti:
Parhaillaan luen Hitcheninsin Hitch-22, upeaa tekstiä, sanataidetta parhaimmillaan.
Tuo pitää saada omaksi. Ei minulla ole kuin yksi Hitchensin kirja, mutta olen sitä moneen otteeseen lukenut. Terävää ja sivaltavaa tekstiä.
- isoäiti*
the.-man kirjoitti:
Tuo pitää saada omaksi. Ei minulla ole kuin yksi Hitchensin kirja, mutta olen sitä moneen otteeseen lukenut. Terävää ja sivaltavaa tekstiä.
Liian nuorena lähti hän, olisi häneltä toivonut vielä monta riviä.
RIP Chris! - the.-man
isoäiti* kirjoitti:
Liian nuorena lähti hän, olisi häneltä toivonut vielä monta riviä.
RIP Chris!Näin on. Näin hänen viimeisen esiintymisensä juutuubista. Huumori edelleen tallella, vaikka oli kuihtunut miltei olemattomaksi.
- Paloma.se.co
Ei mulla. Tai siis lukutaito, joo, kai, paitsi että on joitakin kirjottajia joiden sanat mä ymmärrän vain erikseen, mutta yhdesää niistä tulee jotain aivan käsittämätöntä, ninkuin joku marsilainen olisi imuroinut sanoja suomenkielestä ja hämmentänyt kauhalla, lisännyty pilkkuja ja laittanut isoja alkukirjaimia ihan mielensä mukaan ja sitten tarjoaa tätä kummallista sanasoppaa Suurena Kirjallisena Lahjakkuutena.
- demeter
Mainitse joku nimeltä, Paloma, niin tiedän jättää väliin..))
- Korppis*
demeter kirjoitti:
Mainitse joku nimeltä, Paloma, niin tiedän jättää väliin..))
Kävin tutkailemassa kirja alea ja kiinnostuin Fjodor Dostojevskin Idiootista kantsisko ostaa, vain 10 ekua? Onko jo menettänyt ajankohtaisuuden?
demeter kirjoitti:
Mainitse joku nimeltä, Paloma, niin tiedän jättää väliin..))
"demeter"
Uskoisin paloman olevan aikasti sivistynyt, ehkä ihastunutkin, joten ei hän varmaan kykene vihjailemaan mihinkään tai kenenkään suuntaan.
Pisa-tutkimuksen mukaan nuorisomme osaa vieläkin lukea, ainaskin yhtä hyvin kun me nuoriso-aikoinamme.
Mutta, meillä on kyky heitellä suuria nimiä: Gogol, Aristoteles, Homeros, Agatha Christie, HUNKSZ, ja myöskin tuntemattomampia nimiä.
Palstamme naiset saisivat lukea myös Tolkienia, siellä on yksi sankarikin.. ehkä tutunoloinen kainaloinen. :)
H.- demeter
Korppis* kirjoitti:
Kävin tutkailemassa kirja alea ja kiinnostuin Fjodor Dostojevskin Idiootista kantsisko ostaa, vain 10 ekua? Onko jo menettänyt ajankohtaisuuden?
Toiset tykkää Dostojevskistä. (korppis) Pitävät parhaana ihmissielun tuntijana. Puoliso on lukenut kaikki hänen kirjansa ja kehuu niitä. MInä luin Idioottia ja jaksoin puoleen väliin. Sitten alkoi tökkiä, jotenkin liian jahnaavaa minulle. Ajankohtainen voi olla, koska ei kai tämä ihmispolo ole noista ajoista paljonkaan muuttunut
- tummatyttönen
Viimeksi luin "Enkeleitä hiuksissani"
Oli mielenkiintoinen kokemus, mutta en tiedä voiko tuota kaikkea ihan uskoa todeksi? - 1943
Lukenutta porukkaa tuntuu täällä olevan. Onkohan kukaan muu lukenut jokaisen seuraavista kirjoista "Enkeli tulessa", "Satumaa" ja "Kuinka makkarasta tuli salonkikelpoinen". Kenestäköhän kirjat kertovat?
- meeriamanda
Noista olen lukenut Enkeli tulessa,
Mies, kaunotar ja häpeä Panu Rajalan elämäkerta edesmenneestä vaimostaan kertoo ajasta, joka olisi pitänyt elää toisin - demeter
Olen lukenut ainoastaan "Enkeli tulessa". Kirja kertoo Elina Ylivakerista, Panu Rajalan syöpään kuolleesta ensimmäisestä vaimosta. Rajala kirjoitti kirjaa
olleessaan naimisissa Katri-Helenan kanssa, joka paheksui asiaa. - 1943
demeter kirjoitti:
Olen lukenut ainoastaan "Enkeli tulessa". Kirja kertoo Elina Ylivakerista, Panu Rajalan syöpään kuolleesta ensimmäisestä vaimosta. Rajala kirjoitti kirjaa
olleessaan naimisissa Katri-Helenan kanssa, joka paheksui asiaa.En minäkään pitäisi siitä, että mieheni kuolemani jälkeen kirjoittaisi melko intiimejä juttuja yhteiselämästämme. Mitähän yhteiset lapset ovat asiasta ajatelleet?
- saimaantaka*
1943 kirjoitti:
En minäkään pitäisi siitä, että mieheni kuolemani jälkeen kirjoittaisi melko intiimejä juttuja yhteiselämästämme. Mitähän yhteiset lapset ovat asiasta ajatelleet?
Muistelen että Elina ja Panu olivat keskustelleet asiasta, siis kirjan kirjoittamisesta heidän yhteisestä elämästään, ja myös Elinan elämästä ennen sitä. Näin ainakin Rajalan kirjan mukaan, muistelen. Tiedän että moni on paheksunut Rajalaa kirjasta, mutta en osannut ottaa kirjaa samalla tavalla - ehkä juuri tuon Elinalta saadun "hyväksymisen" vuoksi.
Minusta kirja oli todella mielenkiintoinen, koska muistan hyvin kun Elina lähti malliksi New Yorkiin, ja loppujen lopuksi olin itse siellä samoihin aikoihin. Hänen mainoskuviaan oli usein sikäläisissä lehdissä - hyvin tunnistettava kasvo. Luin kirjan joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla, joten paljon lie unohtunutkin.
Näkyi ja kuuluihan kirjassa Panun itserakkaus, mutta minkäs ihminen itselleen voi... ;-/ - demeter
saimaantaka* kirjoitti:
Muistelen että Elina ja Panu olivat keskustelleet asiasta, siis kirjan kirjoittamisesta heidän yhteisestä elämästään, ja myös Elinan elämästä ennen sitä. Näin ainakin Rajalan kirjan mukaan, muistelen. Tiedän että moni on paheksunut Rajalaa kirjasta, mutta en osannut ottaa kirjaa samalla tavalla - ehkä juuri tuon Elinalta saadun "hyväksymisen" vuoksi.
Minusta kirja oli todella mielenkiintoinen, koska muistan hyvin kun Elina lähti malliksi New Yorkiin, ja loppujen lopuksi olin itse siellä samoihin aikoihin. Hänen mainoskuviaan oli usein sikäläisissä lehdissä - hyvin tunnistettava kasvo. Luin kirjan joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla, joten paljon lie unohtunutkin.
Näkyi ja kuuluihan kirjassa Panun itserakkaus, mutta minkäs ihminen itselleen voi... ;-/Tuota en tiennytkään (saimaantaka) että kirjalle oli saatu Elinan hyväksyntä.
Minä, kuten 1943, ajattelenkin enemmän lapsia ja sitä miltä heistää tuntuu
kun isä tarjoaa liittonsa intiimitkin puolet "koko maailman nähtäväksi".
Muistan ainakin Märtä Tikkasen lasten paheksuneen "Vuosisadan rakkaustarinaa" eli Märtan kuvausta Tikkasten perhehelvetistä. Tikkasen kirjan voi vielä katsoa
palvelevan muita samaistumiskohteena, mutta minusta Rajalan kirja ei siihen yllä, pinnallisuutensa vuoksi. Toisaalta voihan sen lukea kuvauksena mallimaailmasta ja pohjalaisesta "jalat-maassa" luonnosta, jota Elina tietysti osoitti palatessaan takaisin Suomeen ja asettuessaan "tavallisen" uraäidin rooliin. - 1943
demeter kirjoitti:
Tuota en tiennytkään (saimaantaka) että kirjalle oli saatu Elinan hyväksyntä.
Minä, kuten 1943, ajattelenkin enemmän lapsia ja sitä miltä heistää tuntuu
kun isä tarjoaa liittonsa intiimitkin puolet "koko maailman nähtäväksi".
Muistan ainakin Märtä Tikkasen lasten paheksuneen "Vuosisadan rakkaustarinaa" eli Märtan kuvausta Tikkasten perhehelvetistä. Tikkasen kirjan voi vielä katsoa
palvelevan muita samaistumiskohteena, mutta minusta Rajalan kirja ei siihen yllä, pinnallisuutensa vuoksi. Toisaalta voihan sen lukea kuvauksena mallimaailmasta ja pohjalaisesta "jalat-maassa" luonnosta, jota Elina tietysti osoitti palatessaan takaisin Suomeen ja asettuessaan "tavallisen" uraäidin rooliin.En muista yksityiskohtia minäkään. Tuon Tikkasen kirjan olen myös lukenut, taitaa hyllyssäni olla molemmat. Noihin elämänkertoihin lisäisin vielä "Lehtori ja hänen syrjähyppynsä" sekä uusimman "Michael Monroe". Olen alkanut lukea uudelleen tuota makkaraprofessorin elämänkertaa, on mielenkiintoinen.
- s-taka*
saimaantaka* kirjoitti:
Muistelen että Elina ja Panu olivat keskustelleet asiasta, siis kirjan kirjoittamisesta heidän yhteisestä elämästään, ja myös Elinan elämästä ennen sitä. Näin ainakin Rajalan kirjan mukaan, muistelen. Tiedän että moni on paheksunut Rajalaa kirjasta, mutta en osannut ottaa kirjaa samalla tavalla - ehkä juuri tuon Elinalta saadun "hyväksymisen" vuoksi.
Minusta kirja oli todella mielenkiintoinen, koska muistan hyvin kun Elina lähti malliksi New Yorkiin, ja loppujen lopuksi olin itse siellä samoihin aikoihin. Hänen mainoskuviaan oli usein sikäläisissä lehdissä - hyvin tunnistettava kasvo. Luin kirjan joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla, joten paljon lie unohtunutkin.
Näkyi ja kuuluihan kirjassa Panun itserakkaus, mutta minkäs ihminen itselleen voi... ;-/Hei, nyt täytyy korjata oma moka. Kirjoitin näin "Hänen mainoskuviaan oli usein sikäläisissä lehdissä - hyvin tunnistettava kasvo."
Jokin tuossa jäi eilen illalla vaivaamaan, ja sitten muistinkin että tuttu kasvo mainoksista oli Hellevi Keko, joka lähti Eileen Fordin mallitalliin NYC'iin 60-luvun lopulla. Hänet näin monissa isoissa mainoskuvissa, muistan että mainosti mm. Intimate-nimistä hajuvettä. Hellevi jäi sinne meren taakse ja meni naimisiin jonkun kiinteistönvälittäjän kanssa vai liekö lawyer ollut. Yksi lapsi, ainakin. Mitähän hänelle kuuluu? Muistelen että Hellevi oli kotoisin Kauhavalta, ehkä. No, tämä nyt meni taas ohi aiheen, sorry.
Olikohan Elina siellä hiukan myöhemmin, tai sitten ei ollut ihan yhtä suosittu malli? Elinahan taisi lähteä matkaan tarkoituksenaan haastatella gradunsa aiheena olevaa henkilöä - vaan ei tainnut koskaan ottaa tähän loppujen lopuksi yhteyttä? - demeter
s-taka* kirjoitti:
Hei, nyt täytyy korjata oma moka. Kirjoitin näin "Hänen mainoskuviaan oli usein sikäläisissä lehdissä - hyvin tunnistettava kasvo."
Jokin tuossa jäi eilen illalla vaivaamaan, ja sitten muistinkin että tuttu kasvo mainoksista oli Hellevi Keko, joka lähti Eileen Fordin mallitalliin NYC'iin 60-luvun lopulla. Hänet näin monissa isoissa mainoskuvissa, muistan että mainosti mm. Intimate-nimistä hajuvettä. Hellevi jäi sinne meren taakse ja meni naimisiin jonkun kiinteistönvälittäjän kanssa vai liekö lawyer ollut. Yksi lapsi, ainakin. Mitähän hänelle kuuluu? Muistelen että Hellevi oli kotoisin Kauhavalta, ehkä. No, tämä nyt meni taas ohi aiheen, sorry.
Olikohan Elina siellä hiukan myöhemmin, tai sitten ei ollut ihan yhtä suosittu malli? Elinahan taisi lähteä matkaan tarkoituksenaan haastatella gradunsa aiheena olevaa henkilöä - vaan ei tainnut koskaan ottaa tähän loppujen lopuksi yhteyttä?Heh. Nyt kun sanoit (s-taka) Hellevi Keon kasvot olivat minullakin mielessä.
Näin meidän kaunottaret katoaa isoon maailmaan. Vaan tulee osa takaisinkin, kuten "Vanhan veräjän tyttö", Eila Pienimäki, joka hänkin kuuluu sairastuneen syöpään. On tullut vähän seurattua hänen elämäänsä, kun on näitä Pohjanmaan tyttöjä, hänkin.
Michael Monroe on ilmiönä kiinnostava. En tiennytkään, että elämäkerta on jo kirjoitettu, nuorella miehellä. Ei ole sattunut silmiini sekään "tieto", miten isä Fagerholm suhtautuu poikaansa. - Metri-Heluna
demeter kirjoitti:
Olen lukenut ainoastaan "Enkeli tulessa". Kirja kertoo Elina Ylivakerista, Panu Rajalan syöpään kuolleesta ensimmäisestä vaimosta. Rajala kirjoitti kirjaa
olleessaan naimisissa Katri-Helenan kanssa, joka paheksui asiaa.Siksikö hän jätti Panun ?
- raakaa jännitystä???
Tuossa pöydänkulmalla näyttäis olevan Seppo Kämäräisen kirjoittama joku sotakirja. Taitaa jäädä minulta ainakin lukematta.
Miksikähän noita sodasta kertovia kirjoja kirjoitetaan niin paljon????- demeter
Eiköhän rakkaudesta kirjoiteta vähintäinkin yhtä paljon kuin sodasta(raakaa jännitystä???) Minulla taas on pöydänkulmalla Hannu Mäkelän kirja:
"Mikä sanomatta jää". Vaikeaa ja raakaa se rakkauskin voi olla
- ainakin tuon kirjan mukaan... - meeriamanda
demeter kirjoitti:
Eiköhän rakkaudesta kirjoiteta vähintäinkin yhtä paljon kuin sodasta(raakaa jännitystä???) Minulla taas on pöydänkulmalla Hannu Mäkelän kirja:
"Mikä sanomatta jää". Vaikeaa ja raakaa se rakkauskin voi olla
- ainakin tuon kirjan mukaan...Löysin hänen yhden runoistaan sivuiltaan... Onko hän sama kirjailija joka kertoi jokin aika sitten vaikeasta isäsuhteestaan?
Väliin olen yhä
Väliin olen yhä kuin lapsi
joka on eksynyt kaupunkiin, jäänyt talojen taa,
autojen saartamaksi eikä muista osoitettaan,
puhelimen numerosta puhumatta.
Ehkä sitä ei silloin edes vielä ollut?
Joku kuljettaa minua, puristaa kipeästi kädestä:
taas kerran se sama vihainen ja vanha hattupää nainen,
musta ja pelottava noita, joka otti minut kiinni,
kun heitin pulua kivellä, mitään ajattelematta.
Hän tahtoi tavata äitini, äiti paran, torua tätä
siitä miten huonosti minut oli kasvatettu.
Mutta hänet minä sittenkin eksytin,
tempauduin irti juuri talomme kohdalla
ja juoksin vapaana alas Porthaninkatua,
aina pitemmälle pois; etäämmälle, yhä kauemmas.
Koti jäi sinne myös, harmaaseinäinen talo,
jonne aina aina kaipaan takaisin,
jota etsin unessa ja valveilla, etsin tietämättäni
silloinkin kun ajattelen muuta;
koti, johon vertaan nyt sinua,
ja jonka luokse tyhjyyden tullen alan ikävöidä.
Mutta sinä kestät sen, ja senkin,
miten usein tästä puhun,
tahdot ymmärtää mitä etsin,
kaiken tahdot kun sanot:
Muuta osoitetta, asu sydämessäni. - demeter
meeriamanda kirjoitti:
Löysin hänen yhden runoistaan sivuiltaan... Onko hän sama kirjailija joka kertoi jokin aika sitten vaikeasta isäsuhteestaan?
Väliin olen yhä
Väliin olen yhä kuin lapsi
joka on eksynyt kaupunkiin, jäänyt talojen taa,
autojen saartamaksi eikä muista osoitettaan,
puhelimen numerosta puhumatta.
Ehkä sitä ei silloin edes vielä ollut?
Joku kuljettaa minua, puristaa kipeästi kädestä:
taas kerran se sama vihainen ja vanha hattupää nainen,
musta ja pelottava noita, joka otti minut kiinni,
kun heitin pulua kivellä, mitään ajattelematta.
Hän tahtoi tavata äitini, äiti paran, torua tätä
siitä miten huonosti minut oli kasvatettu.
Mutta hänet minä sittenkin eksytin,
tempauduin irti juuri talomme kohdalla
ja juoksin vapaana alas Porthaninkatua,
aina pitemmälle pois; etäämmälle, yhä kauemmas.
Koti jäi sinne myös, harmaaseinäinen talo,
jonne aina aina kaipaan takaisin,
jota etsin unessa ja valveilla, etsin tietämättäni
silloinkin kun ajattelen muuta;
koti, johon vertaan nyt sinua,
ja jonka luokse tyhjyyden tullen alan ikävöidä.
Mutta sinä kestät sen, ja senkin,
miten usein tästä puhun,
tahdot ymmärtää mitä etsin,
kaiken tahdot kun sanot:
Muuta osoitetta, asu sydämessäni.Hieno runo, kiitos meeri. Hannu Mäkelä kertoi tosiaan telkkarissa isästään. Aivan käsittämätön juttu. Ihme, että sellaisesta selviää, tai eihän sitä tiedä, onko selvinnyt.
Hannu MÄkelä kirjoitti kirjan myös äidistään. Luin senkin, mutta en muista kuin joitain yksityiskohtia. Hannu Mäkelähän erosi jokin aika sitten nuoresta vaimostaan, Anna Kortelaisesta ja uskon, että tässä kirjassa on aineksia siitäkin tarinasta.
- Mormor
Mieleeni on erityisesti jäänyt Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija -sarja. Syyt ovat monet. Ensinnäkin kirjailija kuvaa elävästi vanhoja kansantapoja ja arkielämän erilaisia töitä. Luonto on vahvasti esillä: Maija tulee Myrskyluodolle tuomen kukinta-aikaan ja ihastuu luotoon ikihyväksi, myrsky pitää perheen tiukasti saarella kun pois ei pääse. Luodolla on osattava ja tiedettävä miten tulla toimeen ja miten otetaan vastaan niin elämä kuin kuolemakin. Ihmiskuvaukset ovat hyviä: Maijan äiti on ankara, isä sen sijaan leppoisa. Janne on vahva, viisas ja rauhallinen mies, perheen ja Maijan tuki ja turva. Maijan piirinä ovat koti, lapset ja kaikki kodin työt. Hän ei juuri ympäröivän maailman asioista tiedä eikä oikeastaan välitäkään. Avioliitto on kuvattu varsin idylliseksi. Konflikteja ei kirjassa oikeastaan käsitellä lainkaan. Kun Janne menehtyy, Maija kasvaa henkisesti.
Kirjailija on erinomainen kertoja.- isotäti
Minäkin olen viimeaikoina lukenut muutaman Hannu Mäkelän kirja (Muistan, Isä ja Kivi ) "Äiti" on lukematta, joten se seuraavaksi. Pidän Mäkelän kirjoitustyylistään.
Nyt minulla on menossa , Jorma Ranivaaran "Valekirjailija".
Nauruhermoja kutkuttavaa savolaisilottelua. Välillä pitää lukea vähän kevyempää, ettei ihan talvimasennus pääsisi ottamaan otettaan.
Anni Bloqvistin , Myrskyluodon Maija- sarjan olen myös lukenut jokin vuosi sitten.
Myös minä pidin kirjailijan kerronnasta.
Myrskyluodon Maijastahan on tehty myös elokuva( Åke Lindmanin ohjaama) ja iki-ihana sävellys elokuvaan, jonka Lasse Mortesson on säveltänyt. Todella upeeta!
- isotäti
Korjaus Myrskyluodon Maijan säveltäjään,
po. Lasse Mårtenson. - the.-man
Marquez - Kukapa everstille kirjoittaisi.
- Romanttinen jännitys
Nuorena luetut Rebekka, Serkkuni Rakel, Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni.
- .
Viimeksi olen lukenut Austraalian Aborinaaleista, Austraalian alkuperäisistä kansoista.
Kirja on ilmestynyt viime kesänä.- .
Aboriginaaleista....
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1121814Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101754Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1121728Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541434Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341380Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii483998Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50955Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115903Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237894Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347858