Otsikko ei ole niin kauhean kuvaava, mutta osaisiko joku antaa neuvoja mitä mun pitäisi tehdä.
Olen opiskellut kohta 2 vuotta suurtalouskokiksi ja jo ykkösvuoden jälkeen tuntui siltä että tämä ei ole mun alani. Nyt työssäoppimispaikassani tää fiilis on vaan yltynyt. Haluan pois tuolta koulusta. En jaksa enkä halua opiskella alaa, koska iltaisin ja aamuisin minut valtaa valtava itku ja ahdistuskohtaus: en halua kouluun. Koulussa ja vapaalla mulla on kavereita, mutta ala ei kiinnosta pätkääkään ja nyt joka aamuinen ahdistuskohtaus on jo liikaa. Äitini käskee käymään koulun loppuun (mustakin olis toisaalta ikävää jättää 2v jälkeen kesken) mutta kun tuo ala ahdistaa niin paljon että en tiedä pystynkö käymään sitä loppuun. Tulevat keittiötunnit ja työssäoppimiset ahdistavat valtavasti ja haluaisin hakea tämän kevään yhteishaussa kauppikseen tai ihan mihin tahansa muuhun kuin jäädä tuonne. Pitäiskö mun kuunnella äitiä ja vetää koulu loppuun tän ahdistuksen kanssa? Haluaisin alaltani rutiinia, arkityötä, en vaihtelevia työvuoroja tai työtehtäviä. Uskaltaisinko mainita asiasta äidilleni ja millä tavalla se kannattaisi tehdä? Ajattelin ottaa yhteyttä koulukuraattoriin ja sitä kautta ammatinvalintapsykologiin. Vinkkejä kanssaihmisiltä?
Olen opiskellut kohta 2 vuotta suurtalouskokiksi ja jo ykkösvuoden jälkeen tuntui siltä että tämä ei ole mun alani. Nyt työssäoppimispaikassani tää fiilis on vaan yltynyt. Haluan pois tuolta koulusta. En jaksa enkä halua opiskella alaa, koska iltaisin ja aamuisin minut valtaa valtava itku ja ahdistuskohtaus: en halua kouluun. Koulussa ja vapaalla mulla on kavereita, mutta ala ei kiinnosta pätkääkään ja nyt joka aamuinen ahdistuskohtaus on jo liikaa. Äitini käskee käymään koulun loppuun (mustakin olis toisaalta ikävää jättää 2v jälkeen kesken) mutta kun tuo ala ahdistaa niin paljon että en tiedä pystynkö käymään sitä loppuun. Tulevat keittiötunnit ja työssäoppimiset ahdistavat valtavasti ja haluaisin hakea tämän kevään yhteishaussa kauppikseen tai ihan mihin tahansa muuhun kuin jäädä tuonne. Pitäiskö mun kuunnella äitiä ja vetää koulu loppuun tän ahdistuksen kanssa? Haluaisin alaltani rutiinia, arkityötä, en vaihtelevia työvuoroja tai työtehtäviä. Uskaltaisinko mainita asiasta äidilleni ja millä tavalla se kannattaisi tehdä? Ajattelin ottaa yhteyttä koulukuraattoriin ja sitä kautta ammatinvalintapsykologiin. Vinkkejä kanssaihmisiltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep, oon ollu samassa pisteessä sun kanssas. Itse opiskelin joku vuos sitten matkailualaa. Lähdin yo-pohjalta ja näin ollen koulutus kesti kaks vuotta.
Huvittavaa oli se, etten oikeastaan tiennyt koko alasta paljoa mitään ennen kuin aloin sitä opiskelemaan. Olin aikaisemmin hakenut yliopistoon lukemaan englantia pääaineena, mutten silloin ekalla kerralla ottanut sitä kauheen tosissaan niin ihmekös en päässyt.
No kummiskin, kävin sit matkailualan koulua puoltoista vuotta ennenku työharjoittelu osui kohdalle. Lähinnä toisen vuoden aikana mulle selvis, ettei tää ole mun juttu. Vanhemmat kummiski haluis, et kävisin ton loppuun ja niinhän siinä sit kävi, lopultakin.
Jouduin kummiski aika monta kertaa kuulemaan, et tää on mulle väärä ala. Mut jopa heitettiin pihalle ekasta harjoittelupaikasta, koska ne oli sitä mieltä, että mä vaan tuhlaan aikaani.
Kerroin niille yrittäneeni aikaisemmin yliopistoon enkkua lukemaan ja ne käski mun panostaa siihen ja lopulta erottiin hyvissä merkeissä. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain uuden harjoittelupaikan, mut siinä välissä mä kävin kirjastosta hakemassa enkun pääsykoekirjat ja lueskelin niitä kevään mittaan aika paljon.
Niinhän siinä sit lopulta kävi, että pääsin kuin pääsinkin yliopistoon englantia lukemaan, aika hilkulla tosin. Uuden harjoittelupaikan ansiosta sain matkailualan koulutuksen kans suoritettua, olin aika tyytyväinen.
Mut joo... varmaan sun kantsii yrittää käydä toi loppuun jos mitenkään jaksat. Yleensä se, että on suorittanut jonkinlaisen ammatillisen tutkinnon auttaa saamaan töitä paremmin. Sen jälkeen voit tehdä mitä haluut ja haistattaa pitkät kaikille niille, jotka rupee sua neuvomaan sun valinnoissa.
Sori et tuli aika paljon tavaraa. Kelasin vaan, että voin ehkä auttaa. Mä en väitä että mä tiedän, miltä susta tuntuu opiskella tuolla. Mut varmaankin meillä on jonkin verran yhteisiä kokemuksia.
Voimia jäbälle.
itseasiassa oon muija. Erona matkailualaan, kokkipuolella on tuplasti enemmän työharjoittelua. Mua kiinnostais merkonomin ura noin 100 kertaa enemmän kuin joku kokkiopiskelu. Musta on kamalaa että joudun opiskelemaan alaa jossa multa vaaditaan sellaisia asioita joita en osaa ja joka ei yksinkertaisesti motivoi mua yhtään. Oon luonteeltani sellanen että jos mua kiinnostaa joku juttu, niin yritan siinä parhaani. Mut sit jos ei kiinnosta, niin sit ei kiinnosta kylla yhtään. Ja haluisin vaihtaa alaa just siksi et mua ei kiinnosta ja en halua viedä kaikkea opiskelumotivaatiota sillä, että opiskelen hampaat irvessä itku kurkussa sellasta alaa, joka saa mut ahdistumaan ja voimaan pahoin. Mulle sanoi yksi opettaja aikoinaan, et pitää opiskella sitä alaa mistä tykkää, sillä jos hän ei rakastais sitä työtään niin eihän jaksais töihinkään tulla.
En tiedä minkä ikäinen olet, mut oletan että olet täysikäinen. Näin ollen sulla on oikeus tehdä omat ratkaisusi. Miks sun pitäis tuhlata aikaas alaan, joka tuntuu vastenmieliseltä eikä kiinnosta sua pätkääkään?
Uskoisin, että sun kannattais jättää toi kokkikoulu. Jos haaveilet merkonomin urasta niin panosta siihen. Sitäpaitsi nykyään saa jopa jatkaa keskenjääneitä koulutuksia myöhemmällä ajalla, toisin kuin joskus aikanaan.
Olen vielä 17, asun äitini luona. Yritin jutella äitin kanssa asiasta ja se sanoi suoraan, että heittää mut ulos jos vaihdan alaa. Että tervetuloa vaan ahdistus.
Tosi järkyttävää luettavaa. En ymmärrä tommosta ollenkaan. Periaatteessa on vanhemmilta oikein kannustaa lapsensa käymään koulunsa loppuun, mut tommonen uhkailu on ehdottomasti väärin omaa lasta kohtaan.
En oikein tiedä, mitä sanoa täs vaihees... ellet sitten pysty muuttamaan jonnekin muualle asumaan?
Eiks se sitäpaitsi ole lainvastaista että holhooja heittää oman lapsensa ulos asunnosta (jos tämä ei ole täysikäinen)?
Vaihtaisin itse ainakin alaa, jos ei tunnu mielekkäältä. En voisi mitenkään kuvitella tekeväni hyvillä mielin jotain, josta en pidä. Järkevää olisi varmaan keskustella just jonkun koulukuraattorin tmv. kanssa tilanteesta.
On todella järkyttävää, että äitisi tosiaan uhkailee noin. Muualle muuttaminen on tietty vaihtoehto kuten edellinen kirjoittaja totesi, mutta se ei onnistune kovin helposti.