hoito kodit

En ole hoidettava,mutta vein eilen hoidettavani hoitoon.Oli vähän ihmeellinen vastaanotto,hoitaja kinusi vaan missä ne lääkkeet,ei katsonut edes kohti,ei kätellyt saatikka toivottanut tervetulleeks hoidettavaani.Koitin itse neuvoa omaistani ,missä huone on,täällä voit istua ,tässä vessa jne.Hoitaja hävisi heti tietsikan ääreen lasiruudun taakse,ei kysynyt onko mitään erityistä,hoidettavallani.Sanoin että jos joudatte ,kertokaa millo telkus urheilua,olisi jotain muuta tekemistä kuin kävellä käytäviä pitkin,katseli ja huokaili,ihan kuin olisin kuuta taivaalta pyytänyt.
Eikö olisi tärkeätä,että omaisesta tuntuisi siltä että ,nyt hoidettavallani hyvä olla hoidossa,turvassa ja hänestä huolehditaan??
Minulle jäi nyt semmonen tunne,kuin olisin koiraa vienyt hoitoon ja jättänyt häkkiin.
Hoitajien olisi kyllä aika opetella vähän ihmisläheisyyttä,toisen kohtaamista ja ajatella vaikkapa,miten vaikeaa on tuoda rakastaan vieraaseen ympäristöön.
Asennetta hoitajat,tai vaihtakaa alaa,kyllä on pilvein pimein näitä itseensä kyllästyneitä hoitureita,muutama jolla sydän mukana enään!!
Turha tulla valittamaan palkasta ja työvoimapulasta,sitä oli 20 v sitten ,asenne on nykyään niin ylimielistä ,että oksettaa!!
Nyt mun pitäisi sitten nauttia lomastani,mutta koko ajan mietin ,miten hoidettavani pärjää ,kun ei kukaan kerkee yhtään mitään????

Eihän sitä jaksa työ elämässä, kun ei jaksa edes itsensä kanssa. Omat asiat kuntoon, niin jaksaa olla empaattinen myös hoidettaviaan kohtaan. Elämän mielekkyys löytyyy omasta itsestään ensiksi niin, että on myös annettavaa ja jaettavaa muille, jotka tarvitsevat kanssa ihmistään.
Jos lähimmäisen kohtaaminen tuntuu vastenmieliseltä, niin kannattaa hoitajan varmasti jo kiiruuusti vaihtaa alaa, olet silloin arvioinut ammatin valintasi täysin väärin.