Raha ja talous
järjestelmä
2119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lainattua tavaraa.
Valtionvarain ministeri Jutta Urpilainen totesi äskettäin (12.1.12), että välittömiä suurituloisten tulo- ja pääomaveroja pitää nostaa. Siitä ainakin radiotoimittajat heti kyselivät, että missä on suurten tulojen raja. Tässä taas saatiin näyttö toimittajien ammattitaidon puutteesta. Kun mistään suunnasta vastausta ei kuulunut, asiaa pitää auttaa.
Vanhan sanonnan mukaan verot kansan verta juo. Se pitää edelleen paikkansa olemattoman progression vuoksi. Luonnollisten henkilöiden maksuunpanotilastossa, jossa on seitsemän veroluokkaa, vuoden kaikkien tulojen keskimääräinen välittömien verojen veroaste oli 21,9 prosenttia.
Jos verot kerättäisiin oikein tulojen mukaan, veroaste voisi olla tuloluokittain keskimääräisen kuukausitulon perusteella seuraavanlainen (suluissa 2010):
1 369 e/kk, vero 14 % (15,9) 3 560 e/kk, vero 24 % (24,6) 5 244 e/kk, vero 34 % (29,4) 7 091 e/kk, vero 44 % (32,7)
9 867 e/kk, vero 54 % (35,5) 16 262 e/kk, vero 64 % (36,7) 56 220 e/kk, vero 74 % (32,5).
Uudessa progressiossa kahdessa alimmassa tuloluokassa, 93,3 prosentilla (!) tulonsaajista, vero hieman laskisi, mutta 6,7 prosentilla kasvaisi maksukyvyn mukaan. Siitä huolimatta alimmasta tuloluokasta ylimpään keskimääräinen nettotulo olisi aina edellistä suurempi. Alimassa se olisi 1 177 euroa, mutta ylimmässä edelleen komeasti kaksitoista kertaa suurempi – 14 617 euroa kuukaudessa!
Tämän uuden ja todellisen kattavan progression mukaan verotulo kasvaisi 2,4 miljardilla eurolla ja veroaste nousisi 24,1 prosenttiin. Näin kakku tulisi jaettua oikeudenmukaisemmin.
Vaikka verotulot näin paranisivatkin, niin edelleen jää puuttumaan omaisuusverot ja yritysten kelamaksut ja yritysten verot, joista 90-luvun alussa leikattiin puolet pois. Niissä on suuret läjät rahaa, jotka yleensä viedään pois maasta.
Jos valtionvarain ministeri Jutta Urpilainen on tosissaan, niin tässä olisi tarjolla ilmasta apua.
KOMINFORM / Kai Kontturi
Anu Taskinen kysyi (HS Mielipide 3.1.), miten on mahdollista, että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Useimmiten rahaa saa palkkana, tulonsiirtona, lahjana, osinkona tai myymällä jotakin. Mutta mistä tuo raha on peräisin? Se on peräisin sinun tai jonkun toisen lainaamasta rahasta.
Valtiot ovat luovuttaneet rahan luontioikeuden yksityisille liikepankeille. Tämä tarkoittaa sitä, että rahan kierto alkaa vasta sitten, kun joku on mennyt pankkiin ja lainannut sen sieltä. Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitomenettelyllä tyhjästä ja lainaa vain sopimuksessa olevan pääoman summan. Pankkiin on kuitenkin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on lainattu, ja lainan takaisinmaksun yhteydessä pääoma kuolettuu eli katoaa kierrosta.
Kun pankki lainaa vain lainasopimuksessa olevan summan, mistä korot maksetaan? Korot maksetaan itse lainatusta tai jonkun muun lainaamasta rahasta. Tämä tapahtuu täysin riippumatta siitä, miten raha ansaittiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat ottaneet lainaa eilen tai tänään, ovat velan takaisinmaksussa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna. Tämä on velkapyramidiponzi.
Ilman velkaa ei ole rahaa, ja ilman rahaa ei ole taloutta. Tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa, vaan pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata korollisesti. Nykyisessä järjestelmässä ei ole olemassa sellaista määrää työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä, veronkorotuksia, eläkeikien nostoja, taloudellista integraatiota, palkkojen alentamista ja kilpailukyvyn kasvattamista, joilla tästä taloudellisesta ahdingosta voitaisiin nousta. Toivoisin jokaisen suomalaisen – kansanedustajia myöten – ymmärtävän tämän.
Nykyinen taloudellinen ahdinko johtuu velkasaturaatiosta eli siitä, että lainanhoitokulut syövät liikaa elämiseen jäävästä rahasta, eikä juuri kukaan halua tai kykene ottamaan lisää velkaa. On vain täsmälleen yksi ongelma, ja se on rahan syntymekanismi. Mitään muuta ongelmaa ei ole. Kaikki muut taloudelliset ongelmat ovat vain oireita tästä. Paranna sairaus, niin oireet katoavat.
Petri Ronkainen
tekniikan kandidaatti