Tästä alkaa tulemaan oikein perinne, että joka juhannuksena mies vetää pään täyteen viinaa, huutaa minulle joka asiasta ja sitten murjotetaan. Alan vähitellen jo väsymään tähän hommaan. En jaksa enää. Vaikka olen monet kerrat yrittänyt ottaa puheeksi tätä asiaa, niin mies ei opi, ei kuuntele, ei sitten niin kertakaikkisen mitään!
Muutenkin viikonloput se vaan juopottelee ja huutaa. En tunne olevani enää yhtään minkään arvoinen, pelkkä luuseri, jonka tunteilla ei ole mitään merkitystä.
Muutenkin viikonloput se vaan juopottelee ja huutaa. En tunne olevani enää yhtään minkään arvoinen, pelkkä luuseri, jonka tunteilla ei ole mitään merkitystä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Viina on kaiken pahan alku ja juuri. Suomalaisilla on kumma kulttuuri, ku luullaan että on fiksua joka risauksessa ryypätä. Sillä vielä rehvastellaan. Ei osata iloita selvin päin. Tästä sitten läheiset joutuu kärsimään. Ei se ole tarkoitettu ihmisten käytettäväksi. Saa olla onnellinen , että elää sellasessa parisuhteessa, jossa ei viinaa käytetä. Pidä itsestäsi huoli, kukaan muu ei sitä tee. Älä suostu jatkamaan tuollaista elämää. Keskustelkaa asiasta, kun hän on selvinpäin. Kerro miltä susta tuntuu. Parhaiten asia menee perille, jos voit olla syyllistämättä, mutta kuitenkin teet selväksi ettet aio sietää moista enää.Onnea elämääsi.
Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan silloin, kun hän on selvinpäin, mutta ei siitä mitään tule. Mies ei suostu juttelemaan ja sanoo minun vain liioittelevan asialla.
sinä puhut asiaa, mutta Tiia oletko kysyny miksi juo.onko miehelläsi paha olo josta ei voi kertoa..Mutta naiset,ei aina miehet vain juo on myös toisinpäin.. itse oli koko juhannuksen lasten lapsien kanssa "siis piikana" ilman vaimoa( löysi humalapäissään paremman muutama vuosi sitten) ja onnellinen joka hetkestä.. Tiialle sanoa että mikäli miehesi ei ymmärrä mitä on menettämässä sinussa..on aika tyhmä..mutta tsemppiä..sinulle
se on silleen että heitä mäkeen semmonen ukko, niin tein minäkin , uusia ja ehompia löytyy usko vaan
Ei häntä pysty ihan niin vain heittämään mäkeen vaikka mieli tekisikin.
Laittaa elämänkumppania mäkeen! Oikeastaan ainoa todellinen neuvvo on yrittää jaksaa eteen päin entiseen malliin, asenteet eivät hevillä muutu. Mutta koita löytää lähelles hyviä ystäviä..tai oikeastaan yksi kunnon ystävä, joka auttaa elämän ilon löytymisessä!! Silloin kun on joku jonka kanssa saa täysillä purppasta ja jos hän on kanssas samaa mieltä... kyllä elämä maistuu taas!! Oikein hyvän ja luotettavan juttukaverin kanssa oikein nauttii arjen ongelmista! Tuntuu että elämä on yhtä "robinsson" peliä.
Nyt Tiia hyvä! Hymyä huuleen.. ongelmat on luotu elettäväksi!!
tuletko seuraksi hyvin toimeen tulevalle.
Niin kannattaa miettiä mitä tekee loppuelämällä jos on jo elämässä puolivälissä.Jospa sanoisit ukolles että se saa yhden mahdollisuuden vielä ja se on viimenen.Sen jälkeen jos ei usko niin jätä hänet välittömästi.
Niin, kokeiltu on, paitsi en ole jättänyt häntä. Olen silti "uhkaillut", että hän saa viimeisen mahdollisuuden. Hän vain nauraa minulle ja sanoo, että 'ai taasko olet jättämässä'.
Tapellessa meni juhannus kuten niin moni muukin viikonloppu. Itse olen päässyt eroon viinan kiroista, nyt myös osittain miehestä kun muutin pois yhteisestä kodista. Loppui voimat. Silti tappelut jatkuvat puhelimen välityksellä. Olemme myös yrittäneet viettää aikaa yhdessä esim. tanssireissuilla. Mutta kun miehen mielestä ilmeisesti "ilo ilman viinaa on teeskentelyä" niin minun puolestani saa pitää hauskaa yksinään.
Kyllä mies osaa pitää hauskaa ihan ilman viinaakin, mutta taitaa olla kuitenkin sen verran riippuvainen, että sitä viinaa on saatava. Yleensä sitten kännissä iloisuus on tipotiessään ja mies tulee pahalle tuulelle.
nykyinen ei ota viinaa ollenkaan, mutta edellinen otti senkin edestä. Voin sanoa kokemuksesta että tilanne harvoin paranee, päin vastoin, ja toivottavasti miehesi ei ole ainakaan käynyt käsiksi muuhun kuin pulloon, vaikka parempi jos ei siihenkään.
Ei muuta kuin yksi keskustelu ja jos ei puhe tehoa niin pellolle, turha siinä on kumpaakin kiusata. Mutta jos vain uhkailet niin mieshän siitä viis veisaa kun näkee ettet toteuta kuitenkaan.
Vielä jos teillä on lapsia, tilanne ei ole heille kovinkaan mukava.
Olisipa minullakin mies, joka ei joisi. Onneksi meillä ei ole lapsia, eli siinä mielessä minun olisi helppo lähteä suhteesta pois, mutta kyllä tuo silti mietityttää.
on vaikeaa, mutta joskus tulee se viimeinen pisara, sananmukaisesti, ja sitten se onkin jo helppoa. Enää käytännön järjestelyt ratkaistavana sen jälkeen.
Olen ihan eri mieltä kuin tuossa ylempänä, että täytyy yrittää kestää. Kenenkään ei tarvitse, varsinkaan sinun jos ei ole lapsia, ja etenkin jos olisi!
Suomessa on kuulemma noin 0,5 milj. alkoholiongelmaista, ja jokaisen juominen vaikuttaa noin neljään ihmiseen. Kokonaispotti on siis pari miljoonaa, eli melkein kolmasosa väestöstä, jotka joutuvat kärsimään alkoholiongelmasta välillisesti tai suoraan.
Taidan tosiaan olla onnenpekka, vaikka joskus haluaisi tietysti yhdessä vähän kipata (en halua ottaa jos toinen on selvä), mutta onneksi itsekin käytän aika vähän.
Laskeskelin tässä, että juominen koskettaa ainakin 20:een läheiseen (oma perhe, lähisukulaiset, ystävät, työtoverit) lukemattomaan määrään muita ulkopuolisia henkilöitä (naapurit, tuttavat yhteiskunta...)
koskettaakin, mutta tällainen tilastollinen totuus on olemassa, eli jonkinlainen keskiverto, kuinka moneen se juominen lähipiirissä vaikuttaa.
Mahtaisiko edes tuo 20 riittää, jos oikein alettaisiin laskemaan?
vaimo juopottelee jatkuvasti ja eroon ei pääse.
ei pystyisi huolehtimaan itsestään.
ja lähipiirissä mies hakkaa kaveriaan jatkuvasti.
joka viikonloppu saa kauhistella.onko nainen vielä hengissä.aina vaan puhutaan"asiat"selviksi,mutta sama tulee kuitenkin uudestaan.sairaalassakin käynyt monet kerrat.
sinun kannattas vetää uhka päälle.eli jos ei lopeta niin jätät.et meneta siinä mitään,mutta voit saavuttaa paljon.jos ei sekään auta,niin heitä kartanolle.
nim.merkki:paljon nähnyt ja vierestä!
vaimosi on aikuinen eikä eron jälkeen sinun vastuulla. Jos jäät niin edesautat juomista olemalla kainalokeppinä ja teet molemmille karhunpalveluksen.
Mutta se lähteminen on vaikeaa, tosi vaikeaa. Sitä ei voi ymmärtää ellei itse ole elänyt samankaltaisessa tilanteessa, se ei käy noin vain. Tsemppiä,,,
ei pysty huolehtimaan itsestään.
SINÄ et ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä, etkä hänen juomisestaan.
Sinun ei tarvitse "uhrautua" kun ei ole pakko.
Pelasta itsesi tai kärsi loppuelämäsi.
Nautittavaa kesää sinulle toivotan ja onnellista tulevaisuutta!
.että ei pystyisi huolehtimaan itsestään.
ja jos hän kuolisi jätettyäni hänet,olisin omantunnonvaivoissa koko loppuelämäni.
pitkä tarina ja vaikea kenenkään uskoa,mutta niin se vain on.vois vaikka kirjan kirjoittaa,on se niin mielenkiintoinen tarina monine syineen.
uhrautumisesta:sen olen jo tehnyt.
kärsimisestä:päivä kerrallaan,on vain ajateltava muita asioita.se menikö loppuelämä pilalle,sitä pitää miettiä 80v syntymäpäivillä.
sinulle kanssa oikein hyvää jatkoa!
Mikä on juopon juodessa kun on noin hyvä peräänkatsoja ja huolehtija.
Juoppo ei ikinä lopeta eikä vähennä juomistaan, kun ei tarvitse itse itsestään mitään vastuuta ottaa.
Tällä tavalla suorastaan ruokit vaimosi kissanpäiviä ja latkintaa.
Turhaan potisit omantunnontuskia.
Liian hyvä mies olet.
Laita vaan muistelmasi kansien väliin, älä luota muistiisi 80-vuotispäivillä.
Hermot sulta menee ennen tällä menolla.
Suukkoja sulle ja halaus.
Mun muija kanssa juo ja haukkuu mua minkä ehtii, aina ottamassa eroa ku on kännis. Mut kun sanon et otetaan ero niin se loppuu siihen. Taaskun ryyppää niin sama alusta, mut ei "enää" uskalla kuitekaan lyödä mua.. kaikkea aikansa.
Mieti, kumpi SINULLE on tärkeämpi.
Sinä itse ja sinun elämäsi, vai
te yhdessä ja sinun helvettisi.
Helvettiä se on muuten miehellesikin.
Mies ei lopeta juomistaan uhkailuista, kiristyksestä eikä rukoiluistasi huolimatta.
Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Hänelle juominen on pakottavaa pakoa jostakin, eikä pysty vähentämään/lopettamaan juomistaan ennenkuin on käynyt ns. pohjalla.
Miehellesi täytyisi tapahtua jotain niin järkyttävää, että hän itse tajuaisi tilanteen ja hän että itse haluaisi lopettaa juomisen ja että on valmis sitoutumaan juomattomuuteen koko loppu iäkseen.
Tällaisia juojia on muuten harvassa.
Mieti, oletko valmis seuraamaan miehesi itsetuhoista elämää hänen rinnallaan.
Siihen nimittäin vaaditaan todella vahvaa luonnetta ja vielä vahvempaa rakkautta.
Itse jouduin tekemään ratkaisun totaaliseen eroon juovasta miehestä.
En enää kestänyt elämää hänen rinnallaan, kauan kärsin ja lopulta sairastuin masennukseen.
Uuteen elämään tottuu kyllä.
Elämä on ihanaa kun saa olla vastuussa vain omasta itsestään, eikä enää juovasta toisesta aikuisesta.
Jos päädyt elämään omaa elämääsi, niin aluksi kipaiset täyttämässä paperit käräjäoikeudessa tai soitat ja pyydät postittamaan.
Reilun puolen vuoden päästä asia on selvä.
Jos haluat jatkaa yhteistä taivaltanne, hyvä apu löytyy Al-Anon -ryhmästä.
Keskusteluryhmä on perustettu alkoholistien omaisille ja yhteystiedot löydät paikkakuntasi puhelinluettelon ensimmäiseltä sivulta.
Voimia sinulle rakas kanssasisareni!
ei se päätöksenteko niin helppoa ole.vuosia olen minäkin miettinyt erotakko vai ei.välillä menee hyvin sit taas ei.lähes kaik vkl mieheni tissuttelee.työnsä hoitaa hyvin.olis mukava mailata sun kanssa kanssasisar!!
tiialle voimia ratkaisun tekoon!!
Laita vain osoitteesi.
Kukaan muu, kuin saman kokenut, ei voi ymmärtää.
heips!
tässä sulle mailiosoite:[email protected]
laitahan postia tuleen!kiitos!
Hullua oli suomalaisille halventaa viinaa..olisivat vaikka nostaneet kunnolla ja laskeneet ruuan ym. elintarvikkeiden hintaa..Koska moni perhe tulee vielä särkymään viinan takia..nuorisokin ostaa mielellään kirkasta kun halvempaa kuin siideri ja kaljat kohta..Tiialle , hae eropaperit ja näytä miehellesi, jos ei siinä ymmärrä lopettaa ala arvostaan sinua...lähde saman tien omaan asuntoon omalla avaimella
juodaan sitä kuitenkin, oli halpaa tai kallista, mutta kynnystä madallettiin turhaan. Ja keskikaljakin olisi saanut pysyä Alkoissa, montakohan perheriitaa sekin on saanut aikakan.
Minä olen n.s. alkoholistin läheinen. Alkoholismin uhri itse juomatta. Vuosis jatkuneen tuskan ja huonosti voimisen jälkeen olen tänä päivänä raittiin alkoholistin läheinen. Me molemmat voimme hyvin.
Alkoholismi on sairaus. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!
Alkoholismista ei kärsi vain juoppo itse vaan myös läheiset. Sinä Tiia et pysty tekemään mitään miehesi juomiselle - mutta itsellesi kyllä.
Al-Anon-ryhmästä voit löytää tukea - miten sitten valitsetkin: jättää juoppo miehesi tai ei.
Itse otin yhteyttä siihen Minnesotahoitoon joka (ilmeisesti edelleen)on ainoa lajiaan Suomessa. Luin hoidosta nettisivuiltaan (en tidä saisinko sitä "mainostaa" tässä). Jo pelkkä lukeminen sai oloni tuntumaan hieman paremmalta. Kun soitin M-hoitoon, Lapualla, sain paljon tukea ja ymmärrystä jopa hyviä neuvoja.
Vielä tarvittiin omaiseni päätös omasta tervehtymisestään. Päätös omasta tervehtymisestään oli hänen - minun oli otettava vastuu omasta tervehtymisestäni.
Ikävä kyllä, tai onneksi, olivat asit ajautuneet siihen pisteeseen, että hän ymmärsi oman tilansa. Tiedän, että minä omalta osaltani autoin siinä. Olin nimittäin ymmärtänyt, että ainoa mitä minä voin tehdä on ottaa vastuu omasta elämästäni. Tein tiettäväksi, että asiasta ei enää keskustella - minun mittani on täysi: "Ryyppää vikka itsesi hengiltä - mutta sen saat tehdä yksin". Kerroin minnesotahoidosta ja sanoin olevani mukana kuvioissa vain ja ainoastaan jos ...
Ja edelleen olen mukana kuvioissa. Me molemmat otimme oman vastuumme - kumpikin omasta elämästämme.
olit suotta huolissasi voiko tässä mainostaa,ei kai näin vakavan ongelman kans moista miettiä.Jos joku saa siitä avun niin se on hyvä,ei keinoilla väliä,tuskin kukaan tulee sanomaan ,että väärin sammutettu.Olet tehnyt hienoa työtä suhteessasi,onnea jatkossa teille molemmille.
Hyviä kommentteja olet saanut kaikilta. Lisäisin vielä, että jos et uskalla ryhmään lähteä niin lue kirja Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa. Itse sain siitä käsityksen omasta tilanteestani, ja annoin vihdoin isälleni anteeksi vuosikausien ryypyt & rähjäilyt. Ja onneksi annoin, sillä hän kuoli syöpään heti sen jälkeen. Lisäksi ymmärsin miksi aina etsin vääränlaisia miehiä.
Onnea!
On mielläkin mennyt monta Jussia nurin. Muutos tuli kun jätin eropaperit. Vaimo virkosi ja taas jatketaan. Otapa miehesi kätöseesi sieltä missä mies on. Vie se loppuun saakka kolme kertaa peräkkäin. Tee samoin myös seuraavina vapaahetkinä, erityisesti ennen jussia. Jos haluat välillä omasi - ota.
Usko miehen ohjetta, vaikka meillä juokin vaan vaimo, naisiin tää ei toimi.
Parasta olisi kai erota mutta ei se ole aina niin helppoa mutta voisit tehdä niin että menet eri paikkaan juhlimaan juhannuksena ja muina pyhinä, ei ainakaan riitaa tule sitten.
Erossa on aina hyvä olla silloin tällöin ja ehkä sulla itselläsi tulee parempi oma-arvo *s*
onnea vaan kaikille yrityksille mitä vaan kokeilet , kramit rapakon takaa ....
Ihmisellä on vain yksi elämä. Yksi mahdollisuus olla onnellinen. Jos sinä et ole onnellinen ei kukaan ympärilläsi ole onnellinen. En lukenut onko sinulla lapsia, joten jos on eivät hekään ole onnellisia. Älä anna yhden ihmisen pilata elämääsi. Ratkaisu on sinun... "Kärsi,kärsi kauniinman kruunun saat" EI ole totta. ET ole huono ihminen jos lähdet ja etsit ne asiat joista tulet onnelliseksi. ET ole vastuussa aikuisen ihmisen omista päätöksistä. Sinua ei kukaan tuomitse jos et jaksa olla masokistinen.
Elä, nauti ja iloitse... Ainokaisesi kuluu koko ajan.