Pieni likainen olento istuskeli kuusen juurella. Se haroi likaisia ruskeita hiuksiaan ja mutisi: "Saan hänet, minä saan hänet..." Olento hymyili vienosti ja astui aurinkoon pehmeiden sammaleiden päälle.
Saa jatkaa!:)
mek
5253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kasvot. Vaan kuivuva muta, imeytyi takkutukkaan.
Ei ollut ollenkaan hyvä olla!
Meikkipussi hävinneennä.
Jonnekkin jättäneennä.
Siinä aurigon paistaessa mietin jotta olinko ollut liian kauan poikamiehenä. Eipä silti. Olin minä aiemminkin, tansseista palatessani, ollut samassa jamassa. Hymyssä suin haron mutaa hiuksista...Kyllä hän oli kaunis. Peppu kuin kissankellolla ja mitkä sääret. Ulkonäkö tuntui olevan hänelle tärkeää, varsinkin kun luotti meikkipussinsa minulle.
Meikkipussukka löytyi ison juuren alta. Mielipuolisesti hymyillen otus meikkasi itsensä ja keimaille, takamus letkeästi pyörähdellen, lähti kaupungille.
Kaupunki vilisi hyvännäköisiä jätkiä. Tyttö kuolasi jokaisen perään, ja sinisilmäionen kundi jäi katsomaan sitä.
-Hei, jäbä sanoi. -Mikäs sun nimi on?
Mutta kimuli ei saanut sanaa suustaan. Aukoi vain pärstäänsä kuin kala kuivalla maalla.
-En mä pure! Sietämättömän söpö poitsu nauroi. -Ota iisisti vain... Mutta tyttö säikähti ja juoksi taas kannolle. Hän itki. Olisihan se pitänyt arvata. Hän inhoi keskusteluja vieraiden kanssa.
maa oli vielä märän kasteen peitossa ja pieni li-
kainen olento vain naureskeli ja haroi edelleen
likaisia hiuksiaan, se ei tykännyt vastapeluris-
taan olisi kai halunut sen jo eksyvän kun pieniä
jalanjälkiä oli ympäriinsä. Se tuntui vain olevan
sitä sitkeää lajia, joka ei antaisi periksi ennen
kuin pieni likainen olio oli melkein saavuttamassa
sen. Se saisi sen kohta näköpiiriinsä oleskelles-
saan yhä kuusen suojassa.
siinä se tuli ryömi lähelle kuin viaton pikku lisko se yritti olla huomaamaton mutta ei, jokainen näki sen. olio kyherteli itsekseen -me ollaan aikaisemminkin voitettu se joo me ollaa voitettu se... me voitetaan se uudelleen... ja olion kasvoille nousi irvistys.
se valmitautui hyökkäämään, se laittoi selkänsä kaarrelle ja ojoi jalkansa hyvän hyökkäys hypyn valmiuteen... alkoi ponnistamaan kunnes... ... ...
Olento oli yhä mielissään kun se huomasi omat voi-
tonmahdollisuutensa sen turkki oli tahmea ja ei
mitenkään mieltä ylentävä kun hunajaa oli sillä
joka puolella mutta se päätti silti yrittää hy-
pyä sillan toiselle aidalle, se oli jo luonteel-
taan kissamaisen ketterä ettei kukaan epäillytkään
sitä, nyt se sitten hypähti ja läiskis olento pu-
tosokin oksien välistä hyisen kylmään koskeen ehkä
hunaja sen tassuissa oli liukastuttanut sitä viimein se näki rantapenkereen ja päätti yrittää
päästä siihen kun ei mitenkään rakastanut tätä
vedessä oloa, otus ajautui tukin päälle viimeisil-
lä voimillaan ja loikkasi siitä rantapenkereelle
johon hyppääminen tuotti suuria vaikeuksia, sillä
otushan oli vasta keskenkasvuinen......saa jatkaa