Jos minulle selviäisi, että olen ts, se olisi siinä mielessä vapauttava tieto, että tämä ristiriitani saisi nimen, saisin tuntea kuuluvani viiteryhmään, jossa muilla on sama ongelma ja tietäisin, miten tätä voidaan nykyään aika hyvinkin hoitaa. Identiteetti ei olisi enää hakusessa. Olenko ts, kun on näin:
Olen henkilö, jolla on munat, parta kasvaa jne., kiistatta miespuolinen ulkoisesti, tosin "pienillä puutteilla", joista olen onnellinen (parrankasvun heikkous, hartiat suhteellisen kapeat, rasvakudosta paljon ja naisellisissa paikoissa). Tahdon olla nainen, jo lapsena tahdoin, se on suuri unelmani. Inhoan sukupuolielimiäni.
Olen henkilö, jolla on munat, parta kasvaa jne., kiistatta miespuolinen ulkoisesti, tosin "pienillä puutteilla", joista olen onnellinen (parrankasvun heikkous, hartiat suhteellisen kapeat, rasvakudosta paljon ja naisellisissa paikoissa). Tahdon olla nainen, jo lapsena tahdoin, se on suuri unelmani. Inhoan sukupuolielimiäni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saatat hyvinkin olla. Etenkin jos iloitset naisellisista piirteistäsi ja inhoat miehisiä piirteitäsi. Se on aika selvä oire.
Itse sain aikoinaan lääkitystä masennukseen, jonka sivuvaikutuksena alkoi rintojen kasvu. Tarkistin asian lääkeselosteesta, siellä se mainittiin mahdollisena sivuvaikutuksena. Masennukseni oli tipotiessään....ja juuri tästä syystä. Se oli oma totuuden hetkeni.
"Jos minulle selviäisi, että olen ts, se olisi siinä mielessä vapauttava tieto, että tämä ristiriitani saisi nimen, saisin tuntea kuuluvani viiteryhmään, jossa muilla on sama ongelma ja tietäisin, miten tätä voidaan nykyään aika hyvinkin hoitaa. Identiteetti ei olisi enää hakusessa."
Viiteryhmään kuulumista ei oikeastaan saisi pitää perusteena omalle identiteetille. Oman identitetti pitää kokea sisäisesti luonnolliseksi ja varmaksi ilman määrittelyjäkin. Jos etsii näitä naisellisia piirteitä ja iloitsee niiden ilmestymisestä kuten toinen kirjoittaja, se on jonkinlaista ajatusten vahvistusta jos kokee epävarmuutta. Mutta pelkästään näiden varaan ei pitäisi tehdä päätöstä.
Pelkkä tahtominen olla tyttö/nainen ei ole kunnollinen peruste transsukupuolisuudelle, pitää kokea todellakin olevansa nainen vaikka sieltä peilistä katsookin vastaan partainen äijän naama. Transtutkimuksissakin perehdytään tähän sukupuolen kokemiseen. Pitää itse tietää jo ennakkoon mitä sukupuolta on koska tutkimusyksikön lääkärit eivät sitä määrittele vaan vain vahvistavat oman tuntemuksen.
"Pelkkä tahtominen olla tyttö/nainen ei ole kunnollinen peruste transsukupuolisuudelle, pitää kokea todellakin olevansa nainen vaikka sieltä peilistä katsookin vastaan partainen äijän naama."
Todellako? Voiko tahtoa olla toista sukupuolta olematta ts? Onko silloin kyse mielenterveysongelmasta? Halusin olla tyttö jo ainakin kolmivuotiaana.
Ääh, kannattaako nipottaa siitä kuuluuko sanoa "Haluan olla (fyysisestikin, sosiaalisestikin) nainen" vai "Olen nainen (vaikken fyysisesti / sosiaalisesti olekaan)". Kokemus on yksi asia, ja sen pukeminen sanoiksi toinen.
Useammallakin tuntemallani on ollut identiteetti tai sen määritteleminen hakusessa vielä suht vähän aikaa ennen tutkimuksiin ja hoitoihin lähtemistä, mutta prosessi on mennyt ongelmitta. Jollekin on tutkimuksissa arvioitu ettei identiteetti ole tarpeeksi selvä hoitojen aloittamiseksi, mutta ei sekään tee ihmisestä mitään kakkosluokkaa. Ovat palanneet tutkimuksiin vähän myöhemmin ja aloittaneet hoidot sitten.
Tutkimusyksiköt nipottaa sanamuodoista. Väärä sanamuoto voi lähettää sakkokierrokselle.
mitä on viime vuosina kuullut, ei se yksittäisestä sanasta tai ilmaisusta ole kiinni. Siitä ovat kyllä tarkkoja, että kokemus on ollut tarpeeksi selvä tarpeeksi kauan.
Olet. Suosittelen vaihtamaan sukupuolta.
Ja sukupuolta ei edelleenkään vaihdeta!