Vuodenvaihteessa lastensuojelulakiin tuli muutos, joka velvoittaa sijoittamaan lapset ensisijaisesti perheisiin ja vain pakkotilanteessa laitokseen.
Perhehoitajien hoitopalkkioiden korotuksesta huolimatta sijaisperheistä on huutava pula ja valikointia ei juuri suoriteta.
"Nykyiset lait ja hallintokäytäntö mahdollistavat sen, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- tai väkivaltarikollisen kotiin. Ainakaan tällaisen lopputuloksen välttämiseksi ei ole olemassa minkäänlaista mekanismia. Toki kunnalla on velvoite tarkkailla perhehoidon asianmukaisuutta, mutta miten kunnan viranomaiset huolehtivat tästä, kun rikostaustaotetta ei kerran saa vaatia kaikilta perheenjäseniltä?"
http://www.johannesremy.com/blogi/?k=lastensuojelu
Sijaisperheeksi pääsee reilun vuorokauden koulutuksella, jos jommallakummalla hakijoista on näyttää, ettei aivan tuoretta rikosrekisteriä seksuaalirikoksista löydy. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetaan kuitenkin edelleen melko usein sakkorangaistuksia, jotka poistuvat sakkorekisteristä kolmen vuoden kuluttua tuomiosta.
Sijaishuollon perhehoitoa kuten laitoshoitoakaan ei käytännössä valvota mitenkään eikä sijoitettujen kokemuksia tai sijoitusten vaikutuksia seuraa tai tutki mikään puolueeton taho.
Ruotsissa on vasta nyt alettu tutkia sijaishuollossa olleiden lasten kohtelua. Ruotsalaisen lastensuojelun käytännöt virheineen omaksuneessa Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty.
Suomalaisen perhehoidon käytännöt ja puutteet mahdollistavat samanlaisen traagisen kehityskulun kuin Ruotsissa:
.Anne Skåner on tavannut monta ihmistä, joita hyväksikäytettiin uusissa perheissä huostaanoton jälkeen. Lapsia hyödynnettiin ilmaisena työvoimana, heitä pahoinpideltiin ja käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
”Jos lapset kantelivat kohtelustaan, Lastenhoitolautakunta tuli käymään kodissa. Mutta he ilmoittivat käynnistään etukäteen, joten perhe pystyi valmistautumaan. Kaikki oli hienoa ja siivottua, lapsella oli uudet vaatteet ja kakkua pöydässä. Ja kun viranomaiset olivat lähteneet, lapsi sai piiskaa siitä hyvästä, että oli kannellut.”
”Kaupunkilaislapset sijoitettiin usein maanviljelijäperheisiin. Riitti, että maalla oli raikasta ilmaa ja eläimiä. Myös kristittyjä perheitä suosittiin. Oletettiin että heillä on asiat hyvin. Joskus lasta kuitenkin piestiin esimerkiksi sen takia, että paholainen saataisiin karkotettua tämän ruumiista.
Kun Skåner oli lapsi, suuri osa huostaanotetuista lapsista oli yksinhuoltajaäitien tai alkoholistien lapsia. Kun sosiaalivirasto, silloinen köyhäinhoito, sekoitettiin peliin, virasto ei auttanut perheitä vaan otti lapset huostaan, Skåner kertoo.
”En yhtään epäile, etteivätkö lapset olisi voineet huonosti näissä perheissä. Mutta nämä lapset joutuivat pienemmästä helvetistä suurempaan helvettiin. On kyse siitä, että valtion olisi pitänyt antaa meille jotain parempaa,” Skåner tiivistää ja lisää, että monet lapset eivät voineet tajuta, miksi he eivät saaneet asua kotona.
Lisäksi sisarusparvia ripoteltiin ympäri maata niin, että yhteydet hävisivät. Moni joutui vankilaan. Moni teki itsemurhan.
Kovia kokeneiden lasten hyvitysprosessi sai alkunsa kuusi vuotta sitten, kun Ruotsin televisio näytti dokumentin huonosti kohdelluista lastenkotilapsista. Siitä syntyi meteli. Media revitteli. Demareiden sosiaaliministeri Morgan Johanssonin aloitteesta asiaa alettiin selvittää. Vaikka demarit sitten hävisivät vaalit, porvarihallitus jatkoi työtä. Tutkimuksessa haastateltiin 900 silloista lasten- ja kasvattikotilasta. Asianosaisille luvattiin korvausta 250 000 kruunua.
Hallitus järjesti virallisen anteeksipyyntöseremonian. Valtio pyysi anteeksi hoidon laiminlyöntiä ja puutteellista valvontaa..Eduskunnan puhemies Per Westerberg pyysi anteeksi, että yhteiskunta oli jättänyt lapset pulaan:
”Koko yhteiskunta kantaa tästä moraalista häpeää. Teille piti saada lämpöä ja turvallisuutta, mutta unelma kuoli, kun sosiaaliviranomaiset sijoittivat teidät.”
Ministeri Maria Larsson lupasi valtion tekevän kaikkensa, ettei vastaavaa tapahdu enää uudestaan."
Suomessa vastaavaa kaltoinkohtelua tapahtuu parhaillaan. Varhaiseen puuttumiseen, lastensuojelun edunvalvontaan ja huostaanottoon perusteetta uskovat lastensuojelun asiantuntijat, järjestöpäättäjät ja yrittäjät tuntuvat tekevän kaikkensa, jotta vastaava tragedia toteutuisi koko laajuudessaan täälläkin ilman vanhempien, lastensuojelututkimuksen tai kansalaisaktivistien väliintuloa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/ruotsalaisessa-kasvattikodissa-tuhoutunut-lapsuus-voiko-yhteiskunta-ostaa-sen-takaisin
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Huostaanotto
Perhehoitajien hoitopalkkioiden korotuksesta huolimatta sijaisperheistä on huutava pula ja valikointia ei juuri suoriteta.
"Nykyiset lait ja hallintokäytäntö mahdollistavat sen, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- tai väkivaltarikollisen kotiin. Ainakaan tällaisen lopputuloksen välttämiseksi ei ole olemassa minkäänlaista mekanismia. Toki kunnalla on velvoite tarkkailla perhehoidon asianmukaisuutta, mutta miten kunnan viranomaiset huolehtivat tästä, kun rikostaustaotetta ei kerran saa vaatia kaikilta perheenjäseniltä?"
http://www.johannesremy.com/blogi/?k=lastensuojelu
Sijaisperheeksi pääsee reilun vuorokauden koulutuksella, jos jommallakummalla hakijoista on näyttää, ettei aivan tuoretta rikosrekisteriä seksuaalirikoksista löydy. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetaan kuitenkin edelleen melko usein sakkorangaistuksia, jotka poistuvat sakkorekisteristä kolmen vuoden kuluttua tuomiosta.
Sijaishuollon perhehoitoa kuten laitoshoitoakaan ei käytännössä valvota mitenkään eikä sijoitettujen kokemuksia tai sijoitusten vaikutuksia seuraa tai tutki mikään puolueeton taho.
Ruotsissa on vasta nyt alettu tutkia sijaishuollossa olleiden lasten kohtelua. Ruotsalaisen lastensuojelun käytännöt virheineen omaksuneessa Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty.
Suomalaisen perhehoidon käytännöt ja puutteet mahdollistavat samanlaisen traagisen kehityskulun kuin Ruotsissa:
.Anne Skåner on tavannut monta ihmistä, joita hyväksikäytettiin uusissa perheissä huostaanoton jälkeen. Lapsia hyödynnettiin ilmaisena työvoimana, heitä pahoinpideltiin ja käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
”Jos lapset kantelivat kohtelustaan, Lastenhoitolautakunta tuli käymään kodissa. Mutta he ilmoittivat käynnistään etukäteen, joten perhe pystyi valmistautumaan. Kaikki oli hienoa ja siivottua, lapsella oli uudet vaatteet ja kakkua pöydässä. Ja kun viranomaiset olivat lähteneet, lapsi sai piiskaa siitä hyvästä, että oli kannellut.”
”Kaupunkilaislapset sijoitettiin usein maanviljelijäperheisiin. Riitti, että maalla oli raikasta ilmaa ja eläimiä. Myös kristittyjä perheitä suosittiin. Oletettiin että heillä on asiat hyvin. Joskus lasta kuitenkin piestiin esimerkiksi sen takia, että paholainen saataisiin karkotettua tämän ruumiista.
Kun Skåner oli lapsi, suuri osa huostaanotetuista lapsista oli yksinhuoltajaäitien tai alkoholistien lapsia. Kun sosiaalivirasto, silloinen köyhäinhoito, sekoitettiin peliin, virasto ei auttanut perheitä vaan otti lapset huostaan, Skåner kertoo.
”En yhtään epäile, etteivätkö lapset olisi voineet huonosti näissä perheissä. Mutta nämä lapset joutuivat pienemmästä helvetistä suurempaan helvettiin. On kyse siitä, että valtion olisi pitänyt antaa meille jotain parempaa,” Skåner tiivistää ja lisää, että monet lapset eivät voineet tajuta, miksi he eivät saaneet asua kotona.
Lisäksi sisarusparvia ripoteltiin ympäri maata niin, että yhteydet hävisivät. Moni joutui vankilaan. Moni teki itsemurhan.
Kovia kokeneiden lasten hyvitysprosessi sai alkunsa kuusi vuotta sitten, kun Ruotsin televisio näytti dokumentin huonosti kohdelluista lastenkotilapsista. Siitä syntyi meteli. Media revitteli. Demareiden sosiaaliministeri Morgan Johanssonin aloitteesta asiaa alettiin selvittää. Vaikka demarit sitten hävisivät vaalit, porvarihallitus jatkoi työtä. Tutkimuksessa haastateltiin 900 silloista lasten- ja kasvattikotilasta. Asianosaisille luvattiin korvausta 250 000 kruunua.
Hallitus järjesti virallisen anteeksipyyntöseremonian. Valtio pyysi anteeksi hoidon laiminlyöntiä ja puutteellista valvontaa..Eduskunnan puhemies Per Westerberg pyysi anteeksi, että yhteiskunta oli jättänyt lapset pulaan:
”Koko yhteiskunta kantaa tästä moraalista häpeää. Teille piti saada lämpöä ja turvallisuutta, mutta unelma kuoli, kun sosiaaliviranomaiset sijoittivat teidät.”
Ministeri Maria Larsson lupasi valtion tekevän kaikkensa, ettei vastaavaa tapahdu enää uudestaan."
Suomessa vastaavaa kaltoinkohtelua tapahtuu parhaillaan. Varhaiseen puuttumiseen, lastensuojelun edunvalvontaan ja huostaanottoon perusteetta uskovat lastensuojelun asiantuntijat, järjestöpäättäjät ja yrittäjät tuntuvat tekevän kaikkensa, jotta vastaava tragedia toteutuisi koko laajuudessaan täälläkin ilman vanhempien, lastensuojelututkimuksen tai kansalaisaktivistien väliintuloa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/ruotsalaisessa-kasvattikodissa-tuhoutunut-lapsuus-voiko-yhteiskunta-ostaa-sen-takaisin
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Huostaanotto
Vastaukset 5
Vanhimmat
Selvityksen johtopäätökset
Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu.
Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.
Lähes puolet haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa.
Sijaishuollossa kaltoinkohdellut lapset ovat olleet julkisen vallan suojeluksessa ja joutuneet laiminlyödyiksi. Sosiaaliviranomainen on epäonnistunut huolenpidon ja suojan antamisessa lapselle.
Selvitysmiehet esittävät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. Se ehdottaa, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö. Hänen tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.
Tutkimuksessa kiinnitettään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä. Tämän korjaamiseksi on säädettävä seuraamuksista, joita laiminlyöjävirkamieheen kohdistetaan.
http://www.knuutilaki.net/node/33
http://www.sweden.gov.se/content/1/c6/13/78/93/a04d1a1d.pdf
http://www.sweden.gov.se/sb/d/12603/a/137893
englanninkielinen versio;
http://www.sou.gov.se/vanvard/dokument/SammanfattningDelrapportENG.pdf
Tässä uutta suomalaisen sijaishuollon tutkimusta, tyypillisesti sijaishuollon työntekijöiden näkökulmasta:
http://www.lskl.fi/files/935/Sadoissa_verkoissa_sukkulointia_Kumppanuudet_sijaishuollossa.pdf
Erityisen mielenkiintoisia tutkimustuloksia vanhempien näkökulmasta ovat:
*Liki puolessa (48,5 %) sijaisperheistä asui sijoitettuna yksi lapsi tai nuori. Seitsemän kymmenestä (70,7 %) vastasi, että heidän kanssaan ei asu alle kouluikäisiä biologisia lapsia. "
Lähes puolessa sijaisperheistä ei siis ole minkäänlaista valvontaan ( AVI ja sosiaalityöntekijät eivät ehdi valvoa).Yksin perheessä elävän sijoitetun voi olla todella vaikeaa, ellei mahdotonta todistaa väärinkäytöksiä.
* Sijaishuoltopaikan valinta ei perustu lapsen etuun vaan kuntien ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin ja etuihin.
*Vastausten perusteella on edelleen paikoin epäselvää, kuka varmistaa ja millä tavalla, että lapsi saa tarpeitaan vastaavat palvelut sijaishuoltopaikassa.
*Käytännössä ainoastaan noin neljänneksessä sijaishuoltopaikoista voitiin todeta, että kaikille heillä sijoitettujena olevien lasten vanhemmille oli tehty asiakassuunnitelma. Sijaishuoltopaikat eivät ole tietoisia siitä, mitä lasten biologisten kanssa tehtävä vanhemmuustyö pitää sisällään.
Puolet sijaisvanhemmista oli tyytyväisiä hoitopalkkioihin ja kulukorvauksiin (huom. jo ennen 2012 korvaustason nostoa).
Tyytymättömyyttä aiheutti palvelujärjestelmän tuen puute ja se, että palvelujen saaminen lapsille oli oman aktiivisuuden ja taistelun varassa. Tyytymättömyyttä herätti myös se, että lastensuojelun tuki loppui sijoitukseen.
Sijaisperheet siis kärsivät paljolti samoista ongelmista kuin bioperheet, paitsi että he saavat kamppailustaan palkkaa ja good williä.
Tutkimus ei juuri valaissut väkivallan lisäksi yhtä suurimmista sijaishuollon ongelmista; laittomia vanhempien ja lasten tapaamisrajoituksia ja yhteydenpidon estämistä ja vaikeuttamista. Toisaalta tutkimuksessa haastateltiin vain sijaishuollon edustajia.
Tutkimuksesta on kuitenkin luettavissa, että sosiaalityöntekijä saattaa suosia laitossijoituksia vain saadakseen maksimaaliset rajoittamistoimenpideoikeudet, silloinkin kun päätös ei ole lapsen edun mukainen.
Perhehoitovaltaisessa Ruotsissa perheiden ja lasten oikeusturvan romutusta ja kaltoinkohtelua perusteltiin ja oikeutettiin termillä Lapsen parhaaksi. Suomessa vastaava peruste lienee "lapsen etu".
Eva Aminoff kirjoitti kirjan Lapsen parhaaksi oman poikansa järkyttävästä huostaanottotapauksesta, jossa poika vangittiin ja eristettiin äidin ja pojan oletetun" symbioottisen suhteen" perusteella rikolliseen ja kaltoinkohtelevaan sijaisperheeseen. Aminoff yritti tuoda poikansa turvaan Suomeen Lastenlinnaan, joka ei uskonut äitiä ja luovutti pojan Ruotsin viranomaisille eli siis takaisin kaltoinkohtelevaan sijaisperheeseen. Ruotsin valtio sai lopulta tuomion tapauksesta. Lukekaa ihmeessä.
http://www.nkmr.org/lasten_kaappaus_on_raaka_bisnes_.htm
Muuta luettavaa sijaishuollosta:
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1305366
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
Jouko Halmekoski: Orjamarkkinat
Marko Hamilo: Älkää säätäkö päätänne- häiriö on todellisuudessa
Guzenina Richardson
Lastensuojelun menneisyys on selvitettävä.
Ruotsissa on selvitetty 1920-1980 lastenkodeisssa olleiden lasten kohtelua.
Epäkohdat on opittu virheistä ja pyritty parantamaan nykyisen lastensuojelun laatua.
Myös Suomessa on syytä selvittää asiaa.
Sosiaali- ja terveysministeriö 18.10.2011.
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1569809#fi
-----
Olisiko selvitettävä myös lastensuojelijoiden"menneisyys.
Sosiaalialan korkestikoulutettujen ammattijärjestö.
Sosialitarkkailijat nimi muutettiin 1990- luvun alussa.
Sosiaalityöntekijät ry:ksi.
Lue lisää.
http://www.talentia.fi/talentia/jasenyhdistykset/sosiaalitoimen_sosiaalityontekijat_ry
----